Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

17.1.2016

Vuoden ensimmäinen valmennus


On ollut todella turhauttavaa perua kerta toisensa jälkeen valmennustunti. Jos tilanteesta tarvitsee etsiä positiivisia puolia, on syy ollut aina jossain muussa kuin hevosessa. Talvi tuli kerralla, sen myötä 30 asteen pakkaset ja myrskyt. Ja aina se pakkasukko kävi kylässä sinä päivänä, kun meillä piti olla valmennus. Viime kerta oli jouluaaton aattona. Eli jo miltei kuukausi sitten. 

Tänään, vihdoin ja viimein oli suhteellisen suotuisa keli, itseasiassa todella hyvä, vaikka pakkasta olikin miltei 20 astetta. Hevonen on liikkunut viimeisen valmennuksen jälkeen hyvin, mutta ratsain melko vähän, koska kelit olivat mitä olivat. Olen vakaasti harkinnut ja päättänyt, etten ensi vuonna katso moista on-off ratsastusta, vaan turvat karvoineen saavat löytyä pahimpien kelien aikaan maneesitallilta, kuukausi tai pari pahimpiin jää-/pakkaskeleihin, olisihan se lomaa koko perheelle siitä normaalista arjesta.. 

Pääasia menneissä treenihetkissä on kuitenkin ollut se, että hevonen on liikkunut mielellään. Se on suorastaan ollut mainio, kun ensimmäinen vauhtivaihde ollaan saatu päälle. Olen kuitenkin myös pistänyt merkille, että pitkä, mutta reipas verryttely kaikissa askellajeissa, etenkin ravissa ja laukassa on saanut hevosen positiiviselle tuulelle. 


Tänään olin ajoissa matkassa, että kerkeän kävelyttää Simoa pitkään, ennen valmennuksen alkua. Positiivisena mieleen jäi ensimmäinen ravin nosto. Se on ollut vielä toistaiseksi kohta, jossa on ongelmia, ei kiukuttelua, mutta enemmänkin kuuroilua. Tänään kuitenkin hevonen lähti heti pienestä ajatuksesta raviin. Ravi oli heti alusta lähtien niin menevää, että hevonen tarjoili laukkojakin. Minun kullannuppuni on tullut takaisin! Simo on pohjimmiltaan eteenpäin pyrkivä ja menee mieluummin liian lujaa. Syksyn ongelmista aletaan siis vihdoin päästä eroon ja tilalle on tulossa kovaa vauhtia se Simo, jota se hevonen todella on. 

Simon kanssa olemme tehneet asian kerrallaan, nyt kun eteenpäin pyrkimystä löytyy, pääsin oikeasti vähän ratsastamaan ja vaikuttamaan hevoseen. Niinpä tänään otettiin taas yksi "uusi" asia kuvioihin; asetus. Koska aiemmat valmennustunnit ovat menneet siihen, että saan hevosen eteenpäin, ei sen kanssa ole voinut kiinnittää muuhun huomiota. On kuin rakentaisimme hevosta alusta asti uudelleen, pala kerrallaan. Niinpä tänään oli aika pureutua enemmälti asetuksen saloihin. Kulmat tulivat vastaan nopeasti ja ympyrät päättyivät ennen kuin ehtivät alkaa. Tai siltä se alkuun ainakin tuntui. Oli todella vaikea saada hevonen asetettua sisällepäin, niin että se oikeasti on kaulasta ja niskastaan rento ja suora ja koko paketti turvasta häntään pysyisi kasassa, että hevonen vain myötäisi niskastaan ja kääntäisi päätään hieman sisälle. Tasapaino, tuntuma, käden joustavuus, rentous ja eteenpäinpyrkimys, kaikki piti yrittää säilyttää samalla, kun vaati hevoselta sille vaikeaa asiaa, asetusta sisälle päin, lapoja ryhdikkääksi kropan alle -> ulospäin, sillä toistaiseksi ne ovat usein sisälle päin, niinkuin koko hevosen painopiste. Täytyi siis horjuttaa koko hevosen tarjoama liikkumatapa päinvastaiseen suuntaan.

Hetkittäin onnistuimme hyvin, hetkittäin vähemmän hyvin. Pääasia kuitenkin oli, että hevonen jaksoi yrittää ja saimme onnistuneita hetkiä, sellaisia, joista sain kiinni sen tunteen, miltä hevoseni kuuluisi tuntua, jolloin on helpompi lähteä etsimään samaa tunnetta myös yksin ratsastaessa. Tärkeää oli joustaa ja antaa tilaa ulkokädestä, joka on jollakin tapaa vaikeaa omalle koordinaatiolleni. Kuvittelen joustavani, mutta oikeasti vienkin kättä enemmän ulospäin kuin kohti hevosen suunpieltä, jolloin ulkokäsi ei kuitenkaan jousta, vaikka kuvittelen tekeväni niin. 

Ravissa hevonen liikkui hyvin elastisesti läpi kropan, se oli todella pehmeän tuntuinen, rento ja jäntevä. Laukassa pääsimme myös työskentelemään asetusten parissa. Laukassa hevonen kuitenkin alkoi väsähtää ja muutama kiukuttelupuuskakin kävi kylässä, mutta niistä päästiin yli hyvin nopeasti. 


Taina kehui tänään Simon positiivista asennetta ja liikemekaniikkaa, joka on pienessä hetkessä parantunut paljon. Hevosen tasapaino on kasvanut ja se löytää jo jaloilleen hyvin paikkansa kroppansa alta. Kehitystä on siis tapahtunut. Siitä päästiinkin jo seuraavaan asiaan, sillä olen huomannut hevosen lapakuoppien häviävän ja päätinkin kysäistä samalla Tainalta, mitä mieltä se on satulan leveydestä. Minulla on ollut pieni aavistus siitä, että se alkaa olla hieman kireä ja samaa mieltä oli Tainakin. Ennen kuin saan satulan levitykseen, on ensiapuna otettava vällyä pois välistä, eli romaani ja aloitettava soittelemaan heti huomenna satulan levennys mahdollisuuksista.

Kaiken kaikkiaan hevonen oli todella hyvän tuntuinen. Se jaksoi koko tunnin ajan yrittää, liikkui eteenpäin ja oli varsin hyvän tuntuinen. Meillä on vielä yksi valmennus ennen viikonlopun kisoja, mutta toistaiseksi olemme lähdössä sinne varsin positiivisin mielin. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti