Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

25.3.2016

Kottin treenejä




 Pikku G valmistautuu askel kerrallaan kevään koitoksiin. Poni on valmis lähtemään hallimestaruuksiin parin viikon päästä, mutta sinne todella lähdetään vain ponin kanssa. Kotti on ollut hyvin säästeliäästi treeneissä. Ruunauksen jälkeen sillä on ratsastettu kentällä kolme kertaa, niistä viimeisimmältä kerralta on postauksen kaikki kuvitus. 

Koulutreenien lisäksi ponia on viihdytetty kavalettien parissa juoksuttaen sekä eilen maastoillen. Maastossa poni onnistui tiputtamaan minut selästään, tehden laukassa täyden stopin ja kääntyessään samalla 180 astetta takaisin kotiinpäin. Matka kuitenkin jatkui varsin rattoisasti pilvilinnoista tippimisen jälkeenkin. 


Ravissa ponilta alkaa löytyä jo hieman voimaa kantaa itseään ja liikkua läpi kropan, mutta laukka on vielä melko raakaa, joskin saimme viimeisissä treeneissä varsin mukavasti onnistuneita nostoja. Samalla kuitenkin mukaan mahtui myös huonompia nostoja, lähinnä väärän laukan muodossa.

Laukassa ponin heikko tasapaino tulee selvästi esille. Se ei vielä kykene laukkaamaan tasapainossa lyhyen sivun kaarteita, jolloin laukasta häviää hetkeksi hyvä tahti ja poni kanttaa sisällepäin. Kotti sai takajalkoihinsa kengät, jonka myötä sen laukkaaminen parani huomattavissa määrin.




Kottin kanssa painitaan siis ihan normaalin nelivuotiaan ongelmien kanssa. Reseptiin täytyy siis lisätä ripaus lisää voimaa ja tasapainoa, tahtia ja tuntumaa sekä iloista mieltä ja pitkää pinnaa. Aihio on kuitenkin mitä mahtavin. Kokoaan lukuunottamatta poni on täyden kympin paketti. Sillä on palikat kohdallaan niin kropassa kuin pään sisälläkin. Se on luonteeltaan sopivan herkkä ja vastaanottavainen, hieman liian helposti huolestuva ja jännittyvä, mutta siitäkin huolimatta aina jollain tapaa avuilla ja ihmisen vietävissä. On ollut täysin tuurista kiinni, että juuri tämä yksilö on päätynyt meille, minun ratsukseni.


Kottia rakennetaan hyvin pitkälti Simon jalan jäljissä, tosin uskon, että poni kykenee paljon tasaisempaan ja varmenpaan suorituskykyyn nuorella iällään kuin Simo, joka on henkisestä jäänyt selvästi ikätasoaan alemmille vuosille. Toki jokainen nuori on yksilö ja se on otettava huomioon koulutuksessa.


Meidän lähistöllä liikkuu petoeläimiä sekä hirviä ja kauriita, jotka ovat saaneet kummankin ruunan hyvin valppaaksi ympäristöä kohtaan ja samalla myös todella säikyksi. Sen seurauksena poni on kertaalleen juossut säikähtäessään kahden aidan läpi Simon tarhaan. Ratsastaessa kumpikin keskittyy ulkopuolisiin tapahtumiin normaalia enemmän ja ovat valmiina pakenemaan paikalta tarpeen tullen heti paikalla. 

Kotti on selvinnyt elämästään toistaiseksi ruhjeitta, mutta Simo on luonteeltaan jo muutenkin niin paljon valppaanpi ja pelokas, että se on kertaalleen karsinassakin säihähtänyt hypäten täysin holtittomasti seinää päin. Jossain kohtaa Simon yksi etuhammas on saanut suuren kolhun ja lopulta katkesi. Nyt herra herkkämielen hammasrivistö on vähän vähemmän pepsodent -mainokseen kelpaava, mutta onneksi ruoka maistuu ja hammaslääkäri olikin jo kutsuttu ennen hampaan katkeamista.


Kotti sai myös itselleen estepenkin, jota emme ole päässeet kokeilemaan vielä käytännössä. Wintecin ponisatulan, josta meillä on jo tuo koulumalli, mutta sillä ei kyllä puomeja enempää viitsi hyppiä. Niinpä saamme kohta lisätä taas treeneihin esteilyä, sillä kenttäkin on hypättävässä kunnossa. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti