Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

27.3.2016

Kun äidin on aika väistyä


Kotti on hankittu taloon ensisijaisesti tyttäriemme poniksi. Alkuun minulla ei ollut mitään mielenkiintoa tehdä ponista itselleni kilpakaveria. Ajatus oli vain kouluttaa se itse lapsillemme sopivaksi ns. perheponiksi. En todellakaan arvannut, minkälaisen kultakimpaleen olimme ostaneet, nähdessäni ponia ensimmäisen kerran. Jokaisen ponin myynti-ilmoituksissahan on samat kliseet "kiltti, kaunis, tulevaisuuden lupaus.."
 
Mitä enemmän ratsastan sillä, sitä enemmän se tuntuu juuri minun käteeni sopivalta. Sellaiselta, jonka kanssa voisi suunnitella pitkällä tähtäimellä tulevaisuutta kilparadoille, asettaa vuosille eteenpäin tavoitteita ja uskoa poniin, yhtä kovasti kuin uskon Simoonkin. Mutta..


Olen ensinnäkin liian pitkä ponille. Se vain on fakta, jota en haluaisi myöntää. Pituus ei sinällään ole ongelma, sillä hallitsen kroppani melko hyvin ja toisaalta tästä ei ole suunta enää kuin lyhyemmäksi. Paino taas on asia, johon voin itse vaikuttaa, enkä keiku suositusten ylärajoilla nytkään, vaikken liiemmin katso mitä suuhuni pistän. Suurin syy kuitenkin tavoitteelliselle vuosien tähtäykselle on lapset. He haluavat päästä nauttimaan ponista yhtä lailla kuin äitikin.Vaikka vielä tässä kohtaa lasten ratsastus ei ole ponille juurikaan muuta kuin heinäkasalle pääsyä pitkittävä asia, ei se loputtomiin jatku niin. Ehkä.. Voihan olla, että jokin saa lasteni mielenkiinnon täysin pois ponista, eikä kumpaakaan tule koskaan enempää kiinnostamaan koko harrastus. Se olisi sikäli sääli, että nyt tyttärillämme on todellakin laadukas poni, jollaista toista tuskin koskaan pystymme hankkimaan. Ei tällaisia joka nurkilla pyöri. Toisaalta myös siksi, että tyttärillämme on vanhemmat, jotka todella tietää, mihin asioihin täytyy panostaa, jos haluaa kehittyä ja tulla ratsastajaksi. Sellaisia vanhempia ei esimerkiksi minulle ole suotu. 

Tuleeko minusta karmiva poniäiti? Toivottavasti ei, tai jos alan sellaiseksi jossain vaiheessa elämää horjua, saa jokainen anonyymikin laittaa tämän äidin ruotuun ja palauttaa maailman arvot takaisin, kiitos! Tottakai elättelen toiveita, että pääsisin itseltäni täysin pois jääneet ponivuodet elämään vanhemmalla iällä, tyttärieni kanssa. Ja tottakai kannustan lapsiani siihen, että he harrastaisivat hevosia, sillä se on yksi parhaimmista harrastuksista, mitä voi olla. Hevoset opettavat niin monimuotoisesti elämän eri osa-alueita, henkisiä sekä  fyysisiä taitoja. Miksei sellaiseen harrastukseen lapsiaan kannustaisi kuka tahansa? 


Mutta painostaa ei saa. Lapseni saavat harrastaa oman halunsa mukaan. Hyvillä keleillä, silloin kun planeetat ovat otollisia, ja juuri silloin kun huvittaa. Meidän vanhempi tytär on vasta 4,5vuotias, mutta hän on kovin innostunut hevosista, oikeastaan ollut koko elämänsä. Ja istuisi ponin selässä vaikka koko päivän, jos saisi. Viime ratsastuskerralla harjoittelimme kääntämistä. Tässä kohtaa kaikki tapahtuu vain käden kautta, eli ohjalla, sillä pohkeilla tai painolla on turha sekoittaa lapsen päätä, kun raajat eivät vielä yllä sinne minne pitäisi, eikä asioista saa tehdä liian monimutkaista. 

Ja Kotti on aivan mainio. Nelivuotias, juuri ruunattu poniotus ottaa pienen ratsastajan hyvin arvokkaasti selkäänsä ja yrittää kaikin tavoin olla mieliksi, erittäin hyvin siinä onnistuen! 

Jokaisen ponin pitäisi kokea pienen tytön rakkaus!

2 kommenttia:

  1. Minä kovin toivon lapsistani ratsastajia, olisin niin mielelläni ollut poniäiti!
    Mutta ei, kukaan ei lopulta kiinnostunut. Jokainen osaa jollain tasolla ratsastaa, mutta vain vanhimman saa joskus hevosen selkään kävelylenkille.

    VastaaPoista
  2. Toinen vaihtoehto on tehdä lapsia niin paljon, että joku lopulta nappaa onkeen! :D No ei, eihän sille voi mitään, jos ei hevoset kiinnosta, niin sitten ei. Onhan niitä muitakin elämän muotoja, kai.. Tai niin olen kuullut, mutten tiedä niistä mitään.. Onneksi mulla on miehestä hevostelu kaveriksi, jos tyttäristä en sellaista koskaan saa.

    VastaaPoista