Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

2.9.2016

Elämää ja hevosia. Elämäni hevosia!


Kun jokin kolahtaa, se kolahtaa ja kunnolla.
Pätee niin fyysisiin kuin henkisiinkin kolahduksiin,
hyviin ja huonoihin. 

Minä harrastan hevosia ja ratsastusta. Painosanalla harrastan! Harrastuksen on oltava kivaa, sellaista josta itse tykkää. Sen täytyy olla sellaista, jota tekee mielellään ja jota oikeasti haluaa tehdä. Harrastus, josta ei tykkää, on ajan hukkaamista. Minä harrastan hevosia, siinä määrin, että olen päättänyt ottaa ne elämäntavaksi. Meillä hevoset ovat 24/7 elämässämme, voisi siis sanoa, että meillä hengitetään hevosia, eletään hevosia, meillä oikeastaan ollaan hevosia. Mutta meillä ei syödä hevosia. Hevosia aamulla, päivällä, illlalla ja yöllä. Sisällä ja ulkona, talossa ja tallissa. Joskus jopa työpaikalla, ainakin hevosen tuoksua ja huolta mukana kantaen.  

Hevosia voi harrastaa monella tapaa, paljon vähemmän tai vielä enemmän. Mutta tämä on minun tapani. Vaikka pidän hevosista eläimenä todella paljon, en suinkaan pidä kaikista hevosyksilöistä, en edes kaikista roduista, vaikka joku kiva yksilö rodun sisälläkin voisi olla. Olen nirso, mutta minulla on siihen täysi oikeus, sillä minä vain harrastan hevosia. Saan valita harrastukseeni juuri ne yksilöt jotka haluan. 

Hevoset ovat yksilöitä, aivan kuten me ihmisetkin. Mitä enemmän tekee vääriä valintoja, sitä enemmän ymmärtää, miten tärkeää on oikean yksilön löytyminen. Minulla todella on ollut vääränlaisia yksilöitä harrastuksessani mukana paljon, omia ja vieraita.  Vääränlaisten hevosten kanssa koko harrastus on kuin söisi puuta. Sitä todella miettii, olisiko aika pian lopettaa koko touhu, sillä kaikki mielekkyys on jossain muualla. Mielekkyys tulisi homman lopettamisesta, ei jatkamisesta.

Minulla on käsissäsi elämäni hevoset. Olen menettänyt vuosi sitten yhden sellaisen, mutta elämä muuttuu, ja tähän elämään siitä ei olisi enää elämäni hevosta. Mutta sen hetkiseen elämään, johon hevonen tuli ja vaikutti, oli se paras mahdollinen, mitä voi olla. 

Eräs valmentajani on sanonut, että hyvät hevoset täytyy tehdä itse. 
Niitä ei voi ostaa eikä saada, ne täytyy muovailla  juuri sellaiseksi kuin itse haluaa. 

Tällöin valmentauduin useita kertoja viikossa hevosella, joka ei ollut hyvä, eikä lainkaan sellainen millaisen olisin halunnut. Minä kuitenkin yritin. Yritin tehdä siitä hevosta itselleni, yritin saada siitä sellaisen mihin se ei kuitenkaan pystynyt. Ei toista voi muovailla loputtomiin, eikä muuttaa persoonallisuutta. Vaikka hevonen oli, ja on edelleen, ihana omana itsenään, ei se ollut minulle se hevonen, joka motivoisi jatkamaan harrastusta seuraavaan päivään, seuraavaan treeniin ja seuraavaan kauteen.


Varsasta ei vielä voi sanoa juuta eikä jaata. Se on hieno yksilö, mutta onko se meidän perheelle täydellinen, selviää vasta paljon myöhemmin. Tarkoitus olisi, että tästäkin yksilöstä olisi meille elämämme hevosta, mutta kuten jo todettu, ei toista voi loputtomiin muovailla. Tämän kohdalla meillä on kuitenkin vielä täysin tyhjä tarina. Joko se kasvaa meidän hevoseksi tai sitten ei. Sitä on turha murehtia tässä vaiheessa.

Sen sijaan Kotti ja Simo ovat tehneet selväksi, että niissä on sitä jotain, jonka vuoksi taistella huonojen hetkien yli, kohti parempaa. Ne ovat täysin erilaisia, oikeastaan niitä yhdistää vain yksi tekijä - kallis maku satuloiden suhteen. Toinen on kuin norsu, joka pelkää hiirtä ja toinen on kuin hiiri, jolla on norsun kokoinen rohkeus. Niistä on kuitenkin kasvanut meidän hevosia. Ne ovat sopineet siihen muottiin, jota meillä on tarjota. Minäkään en kykene loputtomiin muuttumaan ja mukaitumaan, olen vain yksi muotti, joka sopii joillekin. Minä sovin hevosteni muottiin ja hevoseni sopivat minun muottiin. Mikä sen parempaa? 


Parasta tässä harrastuksessa on kuitenkin se, kun voi todeta, että käsissä on todellakin se minulle sopiva yksilö. Se joka tekee kaikkensa ja yrittää parhaansa, juuri minun kanssani. Ja minä todella yritän tehdä parhaani hevosiani kohtaan. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti