Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

20.10.2016

Kolme pientä porsasta ja sitä rataa..


 Kun karvaturrit kaivetaan lomien jälkeen, loimien alta töihin, voi todeta taas klipperin äänen olevan varsin loistava saundi. Kuinka nopeasti sileäkarvaisesta otuksesta voikin tulla oikea turjake! Karvat saivat vielä kuitenkin jäädä odottelemaan parempaa hetkeä, kummallakin. Simo klipataan vasta, kun saa klinikalta vihreää valoa treeneihin.. Mutta Kotti joutuu kyllä taas luopumaan turkistaan, hyvinkin pian.

Uudet huovat on nyt koeajettu. En tiedä johtuiko niistä vai mistä, no toisaalta mistäs muustakaan? Mutta ratsut olivat hieman villejä possuja. Kotti enemmän villi, Simo taas enemmän possu. Siispä turvasin taas oman selustani ja laitoin hevoseni selkään mieheni. Joka oli ihan hyvä ratkaisu. Vaikka eihän Simo tuhma ollut, vain muutama pukki alkuun, koska loman loppuminen laittaa kenet vain kyselemään, voisiko töihin paluuta siirtää vaikka viikolla, tai kahdella. Ehkä kuukaudella?



Käynti ja ravi löytyi, muuta ei vaadittu. Ja ihan asiallisestikin hetken kykeni poseeraamaan, siinä irvistelyjen välillä. Mutta kyllä, täytyy ne pintelit saada samaa sävyä huovan kanssa, eihän sitä muuten ole uskottava kouluratsu ollenkaan. Simo kuitenkin aloitti työelämänsä näin syysloman jäljiltä ihan kivasti ja kiltisti. 



Kotti taas kävi jo edellisenä päivänä vähän liikuttamassa lihaksiaan kentällä ratsastajan alla. Ja se tuntui varsin hyvältä, etenkin laukassa. Vaikkakin välillä myös hieman villiltä. Eikä villi meno ollut yön aikana kaikonnut minnekään. Pieni ruutitynnyri ei millään malttaisi lämmittellä kroppaansa ja tai edes kuunnella ratsastajaa, kun pitäisi vain saada mennä eteenpäin. Mahdollisimman kovaa!


Kotti sentään yritti ja onnistui tekemään kelvolliset vastalaukat suoralla uralla sekä yhden kulman läpi, kummassakin suunnassa, vaikka itsensä hillitseminen olikin välillä hieman haastavaa. Laukka-avusta kyllä räjähdettiin laukalle, kirjaimellisesti. Kerkesinköhän aina edes muuta, kuin ajattelemaan.. Poni kuitenkin suoritti hyvin pyydetyt tehtävät, sitten, kun suurimmat höyryt oli päästetty pihalle. Mitään hankalaa ei tietenkään vaadita silloin, kun keskittymiskyky on nolla, mutta perusasiat - siirtymiset käynnin, ravin ja laukan välillä täytyy kuitenkin sujua, menohaluista huolimatta. 



Nousin itse seuraavana päivänä Possu-Petterin selkään. Possu-Petteri possuilikin ihan koko huviretken edestä jo heti alkuun, sillä puskassa rapisi. Eikä siellä varmasti voinut olla muuta kuin rautiaita possuja syövä sapelihammastiikeri. Jonka vuoksi alkuun täytyi hetki kesytellä ratsua liinan päässä ja nousta vasta sitten selkään.

Selkään nousuhan sujui sitten jo hienosti, kun ponin sieluinen hevonen oli kesytetty. Villi mustangi, sieltä esi-isien takaa on meidän arjessa läsnä aina silloin tällöin. Tai sitten olen tuikannut ruokakuppiin villejä mustangeja, sillä olen kuullut, että olet mitä syöt.



Ratsastelu sujuinkin siinä sitten jo mallikkaasti ensin käynnillä. Ihan vain kerran, vaiko kaksi? Jouduin kääntämään ratsuni pienelle ympyrälle, kun herra oli sitä mieltä, ettei tarjoamani suunta kohti sapeluhammastiikerin kitaa kelvannut. Sitten toinen meistä kyllästyi lompsimiseen ja päätimme ravata. Ihan kelvollista ravia, rentona eteenpäin, sen alun mummohölkän jälkeen. Ja olin taas tyytyväinen, hevoseen. Pienistä asioista, kuten pohkeen käytöstä, voi joskus tulla vain niin onnelliseksi.



Tänään pojilla oli manikyyri, jossa kohtalaissesti osasi kumpainenkin käyttäytyä. Mitä nyt Simo keksi nostaa aina vastakkaista jalkaa pyytäessä, koska Simo. Ja sitten unohdettiin aivan kokonaan, että takanakin on kaksi jalkaa! Eikä toinen vain meinannut millään nousta. Mutta muutoin ihan asiallisesti.. Kesäkengät laitettiin, vaikka juuri vaihdoimme kuljetuskalustoon talvirenkaat, tosin siksi, että kesäkumit on ilmeisesti melko loppuun ajetut, kun "metallilangat" törröttää kivasti renkaasta ulos. Kuulemma runkovika, miettikää, siis renkaassa!! Eikä ne ole vasta kuin kymmenen vuotta ajetut, vasta pakasta vedetyt. Miten nämä renkaatkin on huonontuneet vuosi vuodelta, kyllä ne kivenmurikat olisi kestäneet toisen moisen. 

No mutta kolmannen porsaan tarinoita joku toinen kerta, 
sillä minun täytyy nyt jatkaa keittopuuhia, juuri sille kolmannelle possulle.

2 kommenttia:

  1. miks musta tuntuu,että näillä rautiailla läsipäillä on tapana olla vähän tollikoita. :D
    terv. täällä toinen vähän "erilainen nuori"-läsipää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rautiaat läsipäät näkevät peilistä valkeat kasvot ja kuvittelevat olevansa kimoja! :D Niin sen on oltava ;)

      Poista