Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

5.11.2016

Treenikausi korkattu


Lomat on virallisesti lusittu Kottin osalta ja elämä ratsuhevosena virallisesti aloitettu. Tähän asti olemme vain chillailtu ja nautikeltu elämästä, tehty sitä mikä juuri sillä hetkellä on tuntunut hyvältä, tai oltu tekemättä. Mutta ajatus on ollut koko ajan taustalla siitä, että poni on neljä, siis lähes varsa vieläkin. Loman loppumisen virallinen rajapyykki oli varmasti tässä kohtaa, kun osallistuimme pikku Geen kanssa Heidi Svansborg-Lodmanin kouluvalmennukseen. 30 minuutin privaattitreenit. Heidin valmennuksissa olen käynyt ennenkin, ja noin kuukausi takaperin olin lainaponilla, josta ajatus Kottinkin kanssa osallistumisesta lähti.

Tähän asti poni on ollut vielä lomalta paluussa, eli hölkkäillyt silloin tällöin ratsastajan kanssa. Loma on tehnyt tehtävänsä, akut on ladattu ja nuorella ponillakin ne helposti purkautuvat väärään suuntaan. Ja niinpä tänäänkin alfauros machoillen maneesiin asteli. Hetken kerkesin verrytellä ponia, ennen kuin edellinen ratsukko sai treenit päätökseen. Virrakas poni otti vähän ärsykkeitä jokaisesta ylimääräisestä kolahduksesta, joka maneesissa kuului, lisäksi se taas vaihteeksi hieman ahdistui, jos joutui hevosten saartamaksi tai seinän ja ratsukon väliin.


Kerroin Heidille aliarvioiden ponin tason ja kuulumiset. Ikäisekseen raaka nelivuotias. Tai no tottahan se on, jos meinaa ikäryhmän mukana pysyä ensikaudelle, olemme me vähän jälkijunassa, mutta edessä on pitkä talvi ja poni on loppujen lopuksi hyvällä mallilla. Kahden kuukauden päästä se kuitenkin on papereilta katsottuna viisivuotias. Mihin se aika oikein rientää?

Alkuun kireä viulunkieli oli saatava avoimenpaan, pidempään muotoon ja niskaa matalammalle, sillä poni keräsi koko lyhyen kaulansa lyhyeksi ylös. Eikä tehtävä niin helppo ollut, kun tuntuma oli pidettävä kokoajan, jotta tarpeen tullen saan räjähtävän nato-ohjuksen kiinni, mutta silti eteen täytyi antaa tilaa, kun poni tarjosi vähän venytystä kaulastaan. Lisäksi tärkeää oli olla kipittämättä. Pienen ponin kanssa lähtee helposti ratsastamaan eteen, jolloin poni liikkuu "tuhatta ja sataa" pienillä askelilla, vaikka tarkoitus on ratsastaa isoja, laajoja liikkeitä eteenpäin. Yksin ratsastaessa sitä ei aina edes huomaakaan, kun jo kipitetään vauhdilla eteenpäin, vaikka tästä olenkin ollut aika tarkkana, ettei lähdetä sitä shettisaskellusta vetämään, jota poni tarjoaa, etenkin juuri täpinöissään mielellään.


Jokainen kulma on uusi mahdollisuus
 
Tahdin ja muodon lisäksi oli rakennusmestari rakentanut maneesiin kulmia!? Siispä oli myös taivuttava ja suoristuttava. Oikealle poni taipuu helpommin ja luontevammin, vasemmalle taipuminen on hankalampaa. Mutta jokainen hevonen on toispuoleinen, kuten ihmisetkin, meidän tehtävä on vain pyrkiä suoristamaan hevonen, eli treenattava kummastakin suunnasta yhtä joustavia, että hevoset taipuvat helposti molempiin suuntiin.

Saimme kuitenkin aikaiseksi muutaman todella hyvän kulman. Sellainen, jollaisesta minulla on hyvä fiilis, fiilis jota tavoittelen. Kun narut olivat kolmesta asiasta suhteellisen hyvin näpeissäni, jatkoimme ravissa kolmikaarista kiemurauraa. Iloa on iso maneesi, jolloin ponin kokoisella otuksella kolme kaarta ovat melko suuria. Mutta siitä huolimattta heikko kohtamme taivutuksissa tuli esiin. Suuntaa muuttaessa ponin on hankala vielä pysyä pehmeänä, tasapainossa ja vaihtaa taivutus toiseen suuntaan. Minun täytyi valmistella aiemmin, pehmeämmin ja selvemmin. Ja tekemästäni sekä kaikkeni yrittäneenä täytyy oppia tekemään vieläkin paremmin. Jään vähän liikaa ratsastamaan jo mennyttä kaarta, jonka takia suoristaminen ja valmistautuminen uuteen kaareen jää liian lyhyeksi.

Kun kolmikaariset kummassakin suunnassa alkoivat olla jokseenkin asiallisen oloisia, otettiin mukaan vielä neljäs kaari. Minun täytyi siis olla vielä nopeampi, selkeämpi ja pehmeämpi apujeni kanssa, sillä poni jännittyy heti, jos sitä alkaa ratsastamaan nopeilla tai kovemmilla avuilla. Tykkään tästä ponista juuri siksi. Se pitää huolta siitä, ettei sitä ratsasta ärhäkkäästi, vaan nöyrästi.

kuvia maaliskuulta
Hetken lepotuokion jälkeen jatkoimme laukassa. Askellaji, jota höyrypetteri oli odottanut koko ajan. Mutta arvatkaas kuinka kävi? Höyryily vie nopsasti lomalla repsahtaneen kunnon. Niinpä laukasta jäi paras swungi jo vartti sitten pois. Ponia oli siis ajoittain jo ratsastettava jalalla oikeasti eteenpäin! Laukassa haettiin hetki tasapainoa ja taivutuksia kulmiin, jonka jälkeen ratsastin 15 metrin ympyröitä. Tarkoitus oli säilyttää hyvä taivutus ja tasapaino koko ympyrän ajan. Vasemmassa kierroksessa ei niin hyvä flow, mutta oikealle poni tekee niin hyvin, että kyydissä voi vain nautiskella.

Kotiläksysti vähän herättelyä siitä, että tuleva talvi tulee sisältämään töitä, jos mielii siellä viisivuotiaiden kanssa kilpailla samoissa karkeloissa. Mutta nyt alkuun taivutuksia, taivutuksia, taivutuksia. Ponin kanssa täytyy rueta ratsastamaan jokainen kulma kulmana, ei laakeana kaarteena.

Mutta huisin hyvää palautetta Kotti sai laadustaan. 
Sillä on ovet avoinna vielä vaikka ja mihin, kunhan poniratsastajat kasvavat siihen ikään!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti