Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

18.9.2017

Ne ei pelaa jotka pelkää!

Kaakkois-Suomen aluemestaruudet kouluratsastuksen osalta ratkottiin Kotkassa, Kotkan ratsastajien tiluksilla. Jo reilusti ennen kisoja spekuloitiin ja haukuttiin sekä pohjat, että voittajat, siellä kuuluisassa hevosihmisten nettimekassa. Ai miten meidän alueella onkin ihanan kannustava ja positiivinen ilmapiiri. Not! Me osallistuimme Kottin kanssa luonnollisesti nuorten hevosten mestaruuksiin, ponihan on vasta viisi ja taakkana oli viimevuoden kultamitalin puolustus. Tottakai tarkoituksemme oli lähteä hakemaan mitalia, ei kai sitä muutoin kisattaisikaan! Se minkä värinen se olisi, olisi aivan se ja sama.


Alkuviikko viimeisteltiin ponia kahden valmennuksen ja yhden hieronnan kera. Hieroja kyllä lupasi ponin olevan mitalikunnossa, joten luotin siihen. Ponihan on toiminut treeneissä junan lailla, eteenpäin on menty taas hurjalla vauhdilla. Olen yrittänyt olla pikkutarkka perusasioissa, kuten siinä, että poni todella liikkuu pohkeesta ja vastaa jokaiseen apuun heti, eikä vasta kohta. Lisäksi olemme alkaneet nostamaan ponin työskentelymuotoa ylemmäs, sillä alkaa riittää lihaksisto ja voima siihen, että voimme asteen enemmän vaatia siltä ryhtiä, jolloin etuosan liike on luonnollisesti paljon ilmavampi ja kevyempi. 

Meidän luokkaan osallistui 10 ratsukkoa ja luokkamme oli vasta illan viimeisenä, joten kerkesin kotona seurata tuloksia hyvän matkaa, ennen kuin oma kisamatka pääsi starttaamaan. Yksi mikä oli varma, oli se, ettei tuomarit antaneet pisteitä löyhällä kädellä. Ja odotettavissa oli jokseenkin heikon oloiset prosentit meidänkin kohdalla. Tiukkaa tuomarityötä, hyvä niin!


Rata oli monen päivän sateista huolimatta kunnossa. Muutamia kosteitakin kohtia oli, muttei mitään sellaista, mitä netin ihmeellinen maailma antoi ymmärtää. Verryttely ponin kanssa sujui hyvin. Se liikkui ilmavasti ja iloisasti eteenpäin. Verryttelykenttä oli kuitenkin paljon kuivempi ja itse rata oli huomattavasti raskaampi pohjaltaan, joskaan ei paha sekään. Mutta toki se vähän söi liikkeestä sitä lennokkuutta, etenkin, kun poni on vasta nyt alkanut liikkua ilmavasti. Sillä ei vielä riitä voima liikkua niin raskaammalla pohjalla.

Alkutervehdys ja lopputervehdys tuli hieman vinon pysähdyksen saattelemana, mutta muutoin rata meni nappiin. Ja tuomaritkin palkitsivat siitä. Olimme luokkamme neljäs ratsukko, ja tuloksen tultua olin tippua satulasta, niin kovin se äimistytti, yli 67% Siinä vaiheessa luokkaa menimme reilusti johtoon, eikä kuusi jälkimmästäkään ratsukkoa päässeet pelottelemaan meitä, sillä toiseksi tulleella tulos jäi alle 65% Toinen tuomareista tykästyi meihin niin kovasti, että antoi jopa yli 69%, mutta toinen jakeli turvakutosia reilun 64,8% edestä.


Gottfrid toi jo toisen kerran kultaa kotiin! Sillähän on vielä ensi vuonnakin mahdollisuus osallistua nuorten hevosten mestaruuksiin. Toivottavasti sama vire jatkuu vielä silloinkin. 



Heti kisoja seuraavana aamuna poni lastattiin traileriin. Olin varannut sille vuositarkastuksen klinikalle. Kotti on tehnyt kaksi kokonaista kisakautta ja on vielä iältään todella nuori. Sille on kertynyt kilometreja mittariin paljon, joten olen sille velkaa hoitaa terveyttä hyvin. Ponin sairashistoria on lyhyt! Se on käynyt kerran aiemmin klinikalla, ruunattavana. Ja keväällä se sairasti virusperäisen kuumetaudin. Se ei ole päivääkään könkännyt yhtäkään jalkaa. Toki sillä on ollut hoidettavaa lihaksistossa, kuten jokaisella urheiluhevosella, mutta se kuuluu urheilijan arkeen.

Poni oli itse rauhallisuus. Eläinlääkäri kuunteli sydämen ja keuhkot, tutki ponin päällisin puolin ja halusi nähdä sen juoksevan ympyrällä. Ainoa huomio, joka ponista löytyi, oli vasemman takajalan satunnainen jäykkyys ulkojalkana. Kerroinkin hierojan löydöksistä, joissa poni on ollut kireä vasemmasta lonkastaan ja hieman vino lantiosta. 

Poni päätettiin kuvata, sillä toivoin kattavaa dokumenttia ponin terveydestä. Ennen kuin suohon upottaa rahaa ja lähdemme vaatimaan ponilta enemmän, on tärkeää tietää, onko se edes mahdollista ja reilua ponia kohtaan. Niinpä röntgenlaitteet esiin. Eläinlääkäri totesi, ettei ponia rauhoiteta, ellei ole pakko. Se seisoi niin rauhallisesti paikallaan koko toimenpiteen ajan, että rauhoitus olisikin ollut täysin turha. Jokainen jalka kuvattiin, monelta kantilta, takapolviin asti. Enpä ole ikinä ennen nähnyt niin priimoja kuvia! Niissä ei kertakaikkiaan ollut muuta kuin kehuttavaa! Poni sai vielä rokotuksen ja terveen paperit kourissa luvan jatkaa treenejä ensivuodelle!


Tämä viikko on pyhitetty huoltotoimenpiteille, sillä ponille on varattu kengitys uuden kengittäjän toimesta, entisen tehdessä ohareita yhden kerran liikaa, sekä osteopaatti Tuija Laapaksen käsittely. Sitten alammekin suunnata katseet ensivuodelle. Edessä on vielä seuramestaruudet sekä supreme horsecare cupin finaali, mutta niistä ei oteta paineita. Poni ei liiemmin pärjää finaalissa, ellei säväytä jotain aivan mieletöntä, sehän on selvää, mutta päästiinpä sentään finaaliin ja se on jo suuri saavutus!

10 kommenttia:

  1. Ihanan tasainen suoritus, poni on kyllä hieno ja iän huomioon ottaen todella nöyrä ja tasainen suorittaja. Melkoinen kultakimpale! Voi miksi en ole ponikokoinen, tahtoo tuollaisen!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kotti on kyllä todella hyvässä vaiheessa ikäisekseen ja suorittaa radat tasaisesti ja varmasti. :)

      Poista
  2. Onnea! Kotti on kyllä melkoinen helmi poniksi(kin)! Ja tietysti olet myös tehnyt hurjan hyvää työtä sen kanssa. Harmi, kun ette olleet Laatuponikisassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Kotti kyllä on todellinen helmi. Me tullaan nuoremman kanssa ensivuonna laattareihin, Kotti on jo niin ansioitunut kisaradoilla, että kahden vuoden laattarikiertue kärkipäässä sai riittää. :)

      Poista
  3. Onnea mitalista, hieno rata!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia, olen itsekin kerrankin tyytyväinen rataan! :)

      Poista
  4. Onnea! Teillähän on tällä kudella sujunut todella hyvin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Meillä on tosiaan takana aika huikea kausi, eikä viime vuonnakaan pöllömmim mennyt. Saa nähdä, kuinka tulevana vuonna käy.

      Poista