Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

18.7.2018

Tarina siitä, kuinka tädin saa miltei tippumaan satulasta


Kuumassa Lappeenrannassa kesäflunssan ja kuumeen kourissa. Houkuttelevaa eikö? Sellaiset kaksi päivää kisoissa, mittarin näyttäessä jopa yli 30 lämpöastetta. Kotiin saavuttua kuoleman kaltainen koomatila sängynpohjalla, palellen peiton alla, molempina päivinä. Lauantaina meillä oli vaativan debytointi. Ratana FEI vaativa b esiohjelma 6v. hevosille. Aika helppo, hyvin rullaava rata. Avo- ja sulkutaivutukset, sekä vaihdot ja lisätyt askellajit. Niistä se vaativuus koostui. Olimme treenanneet vaihtoja viisi viikkoa. Poni teki perjantain valmennuksessa kertaalleen kummassakin laukassa hyvät vaihdot, myös vaikeammasta suunnasta, oikeasta vasemmalle. Kovin varmoilla vaihdoilla ei kisoihin lähdetty, mutta periaate oli napsia pisteet kotiin muista tehtävistä. 

Lähdimme kisoihin ponin kanssa kahdestaan, sillä groomimme oli estynyt tulemaan mukaan. Kottin kanssa matkustaminen ja toimiminen kisapaikoilla onnisuu onneksi todella mutkattomasti. Sain suojien riisumiseen ja kisatakin kantoon apua kisakaveriltamme, joten homma sujui hyvin. Verryttelyyn varasin noin puolituntia, sillä keli oli aivan järkyttävä. Se riitti meille oikein hyvin ja lähdimme hyvillä mielin radalla. Ponteva poni pötki tavanomaiseen tapaansa hienosti. Minä ratsastin sitä kaikilla olemassa olevillani voimilla, raviohjelma ja taivutukset sujuivat hyvin, käynti rullasi ja lopulta oli laukan vuoro. Poni tuntui hyvältä ja osasi jo odottaa vaihtoja, joten pienellä raipan hipaisulla vahvistaakseni apua, saimme vaihdot kumpaankin suuntaan, joskin pukin saattelemana. Lopputervehdyksessä oli maailman onnellisin poniratsastaja. Meidän ensimmäinen vaativa B oli takana, eikä pahasti edes tuntunut siltä, että jotain olisi mennyt penkin alle. 


Täti meinasi tippua satulasta, kun avustajamme luki meille tuloksia. 70,400% !! Ja sillä tuloksella olimme lopulta neljänsiä luokassamme. Ja jotkut vielä kehtaavat väittää, ettei tavanomaisesti liikkuvalla ponilla voi näissä luokissa pärjätä! Onnellisena, mutta kamalan väsyneenä lähdimme ponin kanssa kotiin. Meinasin nukahtaa jo kotimatkalla rattiin, mutta pääsimme kuin pääsimmekin kotiin asti. Olin niin onnellinen poniini, se suoritti hienosti ensimmäisen vaativan ratansa. Ja tyytyväinen sain olla omaan ratsastukseenikin. Ja siihen, että lähdimme ylipäätään yrittämään ponia viedä näihin kisoihin, tähän luokkaan. Vielä kaksi kuukautta sitten se olisi ollut aika utopistinen tavoite. 


Seuraavana päivänä vuorossa oli vielä FEI  helppo A, loppukilpailuohjelma 5v. hevosille. Sain mukaan groomin, joten pystyin huolettomammin olemaan kisoissa. Groomistamme oli todella paljon hyötyä, sillä yksin en olisi jaksanut toista kisapäivää olla. Olimme Kottin kanssa keskittyneet niin kovin lauantain luokkaan, että olin unohtanut opetella tämän radan. Olemme sen kaksi kertaa viime vuonna menneet, joten helpostihan perusteet kaivoin muistista, mutta yksityiskohdat piti vielä tarkentaa.  Verryttelyaikaa lyhensin hieman, sillä en vain enää jaksanut hellettä, kuumetta ja ratsastusta. Radalle mentiin aika löysästi ja rennosti. Ja samalla moodilla taaplasimme koko radan läpi. Meistä oli poissa terävyys, jonka vuoksi toinen vastalaukka meni rikki. Muutoin aika perus rikkeetön suoritus, mutta koska lineaarinen arvostelu, pitäisi siitä löytyä se viimeinen swungi ja terävyys. Jota ei nyt esitetty. Halusin tämän radan ratsastaa oikeastaan vain siitä syystä, että tämä on ponibreedersin toisen päivän rata. Prosentit jäi alhaisiksi 67,200% joka toki on enemmän, kuin mitä viime vuonna tästä saimme, mutta nyt meidän suorittaminenkin oli todella löysää ja ala-arvoista. Olisi pitänyt ottaa ohjat käteen ja ratsastaa hevonen kunnolla pohkeesta kohti ohjaa, pyöreämmäksi ja rehellisesti peräänantoon. No, tällaista löysää suoritusta en aio tehdä seuraavissa kisoissa. Oli kuitenkin kiva huomata, että poni sai näinkin huonosta suorituksesta ihan ok tuloksen, koska tämä oli ehdottomasti meidän tämän vuoden radoista huonoiten ratsastettu. Poniini suoritti kaksi kuumaa kisapäivää hienosti, ratsastajasta ei voi sanoa samaa. Mutta tyytyväisiä ollaan, kipeänä tehtyihin suorituksiin. Alla vielä sunnuntain rata. 


4 kommenttia:

  1. Vau, hyvä te! Minuakin aina ärsyttää, kun sanotaan, että pitäisi ostaa hevonen, koska ponilla ei voi kehittyä ja kisata helppoja luokkia pidemmälle. Hienoa, että todistat väitettä koko ajan vääräksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Olen vakaasti päättänyt murtaa tämän sanonnan, etteikö poneillakin voisi. Kyllä voi, jos ja kun niin päättää tehdä. :)

      Poista
  2. M vei jalat suustani! Miten hieno tulos vaativasta, onnea! Voi kauhistus miten kurja olosi on varmasti ollut, kuumeessa tuossa helteessä ja täydessä kisavaatetuksessa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Kisatakki oli kyllä aivan viimeinen niitti, mutta selvisimme siitäkin! :D

      Poista