Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

30.8.2018

Mitä kaksivuotiaassa tapahtuu kolmessa kuukaudessa

hertjekker.net

Ponioripäivät 22.4.2018 Ypäjällä

Sallis Lindqvist photography
Kolme kuukautta lisää kasvuaikaa nuoressa poni saa ihmeitä aikaan. Aina sanotaan, kuinka maitovarsa kehittyy ensimmäisen elinvuotensa aikana hurjasti. Tässäpä kaksivuotiaan kolmen kuukauden kehitys. Nuoresta varsasta alkaa kuoriutua ison ponin näköinen ja kokoinen otus.   Alemmat kuvat kolkko.net

Rotunäyttely 21.7.2018 Hamina



Loppuun vielä mietittävää jokaiselle. Nyt on se kuuluisa kaksivuotiaan syksy, jolloin moni aloittaa nuoren ratsuopit. Kannattavaa, eikö? Jos kolme kuukautta saa aikaan tuollaisen muutoksen ulkoisesti, miettikääpä mikä muutos sisäisesti on tapahtunut. Vaikka nuori voi näyttääkin valmiilta, on hyvä pitää mielessä, ettei se sitä missään nimessä ole, rodusta riippumatta! Sitä voi vain miettiä, kuinka paljon merkitystä on maltilla ja sillä, että odottaisi ratsuoppeja vaikka ensi vuoteen. Tätä vuotta on kuitenkin vielä neljä täyttä kuukautta jäljellä, eli pidempi aika kuin näiden kuvien välillä. 

29.8.2018

Ponibreeders 2018



Ponibreeders 2018

Esteet II - Gottfrid
Koulu II - Gottfrid




Koko kilpailun ainoa poni, joka osallistui kumpaankin lajiin. Molempien lajien paras New Forest poni. Olen aika sanaton. Niin mielettömän hieno suoritus kummassakin lajissa, vaikka voittoonkin olisi ollut mahdollisuus, olemme erittäin tyytyväisiä hopeaan. Poni jaksoi hienosti neljän päivän kisaturneen.  

Elämä ei kuitenkaan pääty tähän, ainoastaan yksi etappi on taas saavutettu. Seuraava etappi odottaa jo kulman takana ja treenit jatkuu kohti tavoitteita.



5.8.2018

Ennätysprosentit ja iloista mieltä!

Lauantai oli suuri päivä. Olimme lähdössä koulukilpailuihin melko läheiselle Ryhlyn tallille. Siellä oli tällä kertaa tarjolla kilpailuharjoitukset ja luokkatarjontaa helppo D:stä alkaen. Tiesin kalenteriin katsomattakin, että päivä olisi vapaana töistä, sillä olin varautunut lähtemään kaksi kuukautta sitten Ponynäyttelyyn. Onneksi en varsaani sinne ilmoittanut, sillä viikolla ongelmana oli kaviopaise, jonka vuoksi emme olisi päässeet lähtemään. Mutta Eppo ilmoitettiin koulukinkereihin miettimättä yhtään sen enempää.


Vanhempi tyttäreni Aino sai kunnian viedä oman poninsa ensimmäistä kertaa kisoihin. Toisin kuin voisi luulla, viimeinen viikko oli Eppolla täyttä lomaa. Tyttäret lähtivät viettämään viimeisiä lomapäiviään mummolaan, aivan toisaalle Suomea, joten treenit jäivät tauolle. Jo ennen lomaa treenit jäivät tauolle sen takia, että ponin satula ja ohjat lähtivät valjasverstaalle. Minä pidin mieheni kanssa kisaponin mieltä virkeänä, käyttämällä Eppoa iltakävelyllä Kottin kanssa.

Lauantai aamuna poni oikein hörähdellen juoksi laitumelta pientä tyttöä vastaan. Olikohan sillä ollut oikeasti ikävä tyttöjä? Ei se meitä vastaan juokse, saati hörähtele, odottaa vain laitumen toisessa päässä ja naureskellen laskee askeliamme. Poni pestiin ensimmäistä kertaa meillä ollessa. Mitenhän se antaa pestä? Hyvin antoi, ylähuuli pitkällä nautti viilentävästä saippuapesusta. Pesun jälkeen teimme ratsastajan kanssa verkkoletin, vaaleanpunaisilla ponnareilla, tietenkin! Ratsastuskoulumme Ravijärven hevostila lahjoitti Ainolle ja Eppolle oikean kisahuovan ja nyt se pääsi tositoimiin.

Poni koppiin, ei ihan yhtä sujuvasti kuin isommat ponit, mutta hyvin kuitenkin. Pelipaikalla poni pois trailerista ja puunaamaan viimeiset silaukset, satula selkään ja ratsastaja kyytiin. Verryttelyn aikana kävimme läpi vielä perusjutut siitä kuinka rata menee, miten tuomaria tervehditään ja kuinka kauan seisotaan pysähdyksissä paikallaan.


Allekirjoittanut sai kunnian olla avustajana radalla. Mikäli treenejä olisi ollut takana viikon ajalta, olisi tyttö voinut ratsastaa radan ilman avustajaakin. Mutta meillähän ei oikeastaan ollut edes tietoa kuinka Eppo käyttäytyy uudessa paikassa ja maneesissa olikin hieman pelottavaa, etenkin tuomareiden päädyssä. Oli siis hyvä, että avustaja oli mukana antamassa tukea. Rata videoitiin ja videon oli tarkoitus päätyä tännekin. Mutta tiedostojen siirto kortilta koneelle epäonnistui ja koko video hävisi. Siispä ratavideota ei ole. 

Rata meni hyvin, tyttäreni ratsasti siististi ja minä neuvoin koko radan ajan mistä mennään. Olen painottanut hänelle alusta asti tarkkaa linjojen seuraamista ja sehän tuotti tällä reissulla sitten ansaitusti tulosta. Lopputulemana paperissa luki monessa kohtaa tarkka tie ja alapisteissä oikeiden teiden seuraaminen toi jopa 9,5 pistettä. Lopputulemana prosentteja 82,894%


Tästä jatketaankin treenejä kohti oman seuran kilpailuja, joissa toiveena olisi, että ratsastaja pystyisi suorittamaan radan ilman avustajaa. Mummolle on jo vihjailtu kisavaatteiden budjetoinnista, sillä kyllähän pieni ratsastaja tarvitsisi valkoiset housut ja siistin kisapaidan tulevaisuuteen. Jos vaikka joulupukki innostuisi poniratsastajaa sponsoroimaan.