Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

26.9.2018

Kiireisen arjen vastapaino



Eppo on tehnyt valtavan hienoa työtä opettajan roolissa. Muutaman kuukauden aikana pieni tyttö on oppinut hallitsemaan oikeaa ponia, kaikissa askellajeissa. Pienen tytön kasvu ratsastajaksi on ollut huimaa, voi kunpa itsekin olisin saanut kokea lapsena jotain tuollaista. Elämää ponien ympäröimänä. Ratsastusta omilla ja vierailla poneilla, ihan niin paljon kuin itse haluaa. Vaikka en olekaan vuoden äiti, olen kuitenkin saanut tarjota lapsilleni jotain sellaista, mistä moni muu ei tiedä edes yhtään mitään. Ja mikä tärkeintä, lapset tykkäävät ponitouhuista. Se on koko perheen yhteistä aikaa. Ja minusta on tärkeää, että lapset oppivat kunnioittamaan luontokappaleita, hoitamaan ja huolehtimaan poneista ja kantamaan vähän kerrallaan vastuuta eläimestä. 



Kun vanhemman tyttären rohkeus ja itseluottamus kasvoi uusiin sfääreihin, alkoi enenevissä määrin kuulua kysymys, koska saan ratsastaa Kottilla? Ja vastauksena oli aika tylykin "kisaputken jälkeen.." Kun vihdoin koitti se päivä, että ponilla on kisoista useamman viikon tauko, oli lupauksien lunastuksen paikka. Kotti satulaan ja tulevaisuudessa toivottavasti ponin pääratsastaja selkään. 


Hetkeäkään ei mielessä käynyt, että ratsukko tarvitsisi talutusta. Kotti osaa olla todella hienosti lasten kanssa ja tytär hallitsee jo pientä ja vauhdikasta Eppoakin niin mallikkaasti, etten uskonut Kottin hallinnan olevan ongelma. Ja oikeassa olin. Ainoastaan pohjeavut eivät meinanneet mennä täysin perille, sillä ratsastajan jalat eivät käyneet lähelläkään ponin hipiää. Sen lisäksi herkkääkin herkempi poni oli päättänyt ottaa roolinsa vakavasti, eikä aivan täysin uskaltanut luottaa ratsastajan päätöksiin vauhdin lisäämiseksi. 

Heillä olisi yhteisiä ponivuosia 9 täyttä vuotta edessä.
Meillä tulee vielä tyttöjen kanssa kova taisto siitä, kuka saa ratsastaa Kottilla. Toistaiseksi sovimme vanhemman tyttären kanssa, että Kotteilut voidaan ottaa Eppoilujen rinnalle kerran viikkoon. Poni pysyy siis vielä minun pääratsunani ainakin vuoden. Tänä vuonna uudella ratsukolla olisi kuitenkin jo ensimmäiset kilpailut edessä, ratsastajan kisatessa myös toisella ponillansa samaisessa luokassa. 




Kotti on nyt virallisesti siinäkin roolissaan, johon se alun perin on ostettu, tyttärieni luottoratsuksi. Voiko parempia poneja tähänkään tarkoitukseen olla? Monitoimiponi toimii joka lajissa kisaratsuna, valmentautuu tavoitteellisesti ja siinä ohella vielä sivutoimenaan toimii lasten ratsuna. Tällainen kultakimpale meillä on ja tiedän sen olevan arvokas ja ainutlaatuinen harvinaisuus. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti