Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

13.9.2018

Lähes turistina kenttäkilpailuissa

Vesiesteellä nelivuotiaana
Olen saanut tutustua Kottin myötä ratsastusurheilun eri lajeihin, eri rooleissa. Helpointa kaikista on ratsastaa itse, olla itse se suorituksen herra tai rouva, mikäli poni päättää olla herrana. Penkkiurheilu sopii monille, mutta kyllä se omalta kohdaltani vaatii vielä treeniä, vaikka kovasti tässäkin lajissa on kehitystä tapahtunut. Koulu- ja esteratsastus on lajina tuttua omalta kohdalta jo ajalta ennen Kottia. Mutta Kottin kanssa olen päässyt tutustumaan uuteen lajiin, kenttäratsastukseen.

Nyt oli vuorossa viikonloppu Harjun hulppeissa maisemissa 3-tason kenttäkilpailuissa. Viime vuonna saimme jo kahdet maistiaiset kenttäkilpailuiden tunnelmasta, osallistuessamme 60cm maastoesteille. Mutta nyt oli ponin ihan ensimmäiset oikeat kenttäkisat edessä, se hetki jolloin ponista tulisi oikeasti kenttäratsu, tai sitten ei. 80cm luokkakorkeus, koulukokeella ja rataesteillä höystettynä, siinä viikonlopun agenda. Jotta pääsisimme todelliseen kisafiilikseen ns. kotikisoissa, sai poni yöpyä kisapaikalla.  

Valmistelut kisoihin ovat sujuneet sangen surkeasti. Poni hyppää hyvin ja kaiken, mutta sileällä meno on ollut ponibreederssin koulukokeista lähtien sangen kankeaa. Mietin jo hetken, että olisiko parempi vain tässä kohtaa vetää peli seis, poni vuodeksi lomalle ja miettiä ensi syksynä ratsastuksen alkeita uudelleen. Perjantai-iltana oli Heidin kouluvalmennus, johon keksin laittaa ratsastajaksi estekuskimme. Ehkä siksi, että olin jo itse luovuttanut ratsastamisen suhteen, toisekseen siksi, että ratsastajan itse tuntiessaan, kuinka huonolta poni tuntuu, on helpompi perustella koko tiimille, miksi jätettäisiin kisat välistä ja siirryttäisi vuoden talvilomalle. Ja kyllä kieltämättä ratsastajakin yllättyi kuinka huono niinkin hyvän ratsastettavuuden omaava poni kuin Kotti, voikaan olla. Lopputunnista meno alkoi kuitenkin parantua ja sellainen pieni pilkahdus siitä todellisesta Kottista alkoi näkyä. 

Lauantaina oli aikainen herätys, sillä poni aloitti oman luokkansa ja urakkansa 8.30 koulukokeella. Edessä oli armoton helppo C, jossa millään muulla ei ollutkaan väliä, kuin sillä, että kaikki sujuisi tanssinlailla sujuvasti ja harmoonisesti, pehmeällä tuntumalla. Eli juuri se, mikä nyt on ollut suurin ongelma, pehmeys, tuntuma ja harmonia. Mutta verryttelyä katsoessani aloin jo salaa miettiä, että poni itseasiassa näyttää tosi kivalta. Ja helppoakin helpompi rata kouluaitojen sisällä sujui yhtä kivan näköisesti. Pehmeä, avuilla oleva poni. Pieniä "olisi voinut olla parempi" -kohtia rataan tuli, mutta ei rikkoja, ei tuntumaa vasten kulkemista, eikä niskurointeja. Ja tulokseksi 72,1% eli 27,9 virhepistettä. Koska poni oli luokkansa ensimmäinen, eikä minulla ollut aiempaa kokemusta kenttäkisoista, en tiennyt ollenkaan onko se sitten hyvä vai huono tulos. Luokan puolivälin kohdilla aloin kuitenkin jo hahmottaa, että tulos oli ihan hyvä. Koulukokeesta suoraan satulan vaihtoon ja kohti estekoetta. Esteradalla oli valtava määrä esteitä sillä suorituksia tehtiin kahteen luokkaan samaan aikaan, joten ratapiirrosta näkemättä tehtävä vaikutti todella hankalalta. Rata oli varmasti Kottille tähän astisista, vähistä radoista vaikein. Verryttelyssä poni loisti tekemällä yhden täydellisen vaihdon! Minä olin jo niin tyytyväinen siinä kohtaa ponin menoon, ja siihen, kuinka se näytti hyvältä ja pehmeältä, että olisin ollut valmis vaikka kotiin lähtöönkin. Mutta katsottavahan se on, saadaanko edes kenttäkilpailun kohokohtaan osallistua, vai katkeaako tie ennen kuin alkaakaan. Rataesteet meni aikalailla nappiin. Jokunen puomi kolahteli, mutta  jäi varmasti kannattimilleen ja poni hurvitteli puhtaalla suorituksella tuloslistan kärjessä, sillä loppujen lopuksi ponin koulukoe oli luokan paras.


Poni jäi yöksi jabakarsinaan. Illalla kävimme vielä kävelyllä ja poni vaikutti vihdoinkin omalta energiseltä ja maailmaa tarkkailevalta itseltään. Voi mikä huoli putosi harteilta. Tässä on mietitty omassa päässä tovi jos toinenkin, missä on vika, kun poni ei ole hyvän  tuntuinen. Vaikka hyvin tiedostan lajin vuoristorata-efektin, ollaan nyt kyllä todella pohjalla käyty. Iltapusujen saattelemana poni jätettiin nukkumaan, sillä aamulla koko päivä starttaisi Kottin suorituksella. 

Kävelin maastoradan ratsastajamme kanssa. Esteet oli pitkälti Kottille tuttuja, mutta niitä oli tietenkin koristeltu kovasti, joka sai ne näyttämään valtavilta ja erilaisilta. Lisäksi edessä oli heti alkuradasta este, jota oli koristeltu korkeammaksi risuilla. Tovi siinä mietittiin, onko Kotti koskaan nähnytkään moista, mutta kertahan se olisi ensimmäinenkin. 

Sumuinen sunnuntai alkoi 05.00 herätyksellä, sillä poni oli ruokittava hyvissä ajoin Harjussa, ennen suoritusta. Olin luvannut varustaa Kottin valmiiksi tasan kahdeksaksi verryttelyä varten, sillä ponin startti olisi 8.30 Aamun heiniään rouskutteleva poni sai 13 sykeröä harjaansa ja hokit kenkiinsä. Poni oli valmiina just in time, ja verryttelyssä ratsukko sai vielä apua Tuija Rosenqvistilta, suuri kiitos siitä! Muutama hyvä verryttelyhyppy ja lähtökarsinan kautta sumuisen sunnuntain sumuiselle kisaradalle, jonne ei tosin ollut sen sumun seasta mitään näköyhteyttä, ehkä parempi niin. Hetken päästä puhelimen kautta otettu yhteys maalialueella olevaan ponin huoltojoukkoihin paljasti sen verran, että ratsastaja on tyytyväinen ja poni suorittanut esteet virheittä! Ainoastaan huolta alkoi aiheuttaa aika, sillä ratsukko oli saattanut edetä radalla hieman liian lujaa. 

Tulokset tulivat vasta reilun tunnin päästä luokan päättymisen jälkeen, eli jokunen tovi elettiin jännityksessä, vaikka olimmekin selvitelleet jo, että ratsukko oli alittanut ihanneajan tasan 20:llä sekunnilla, joka alitettaessa osuu sekunnilleen marginaaliin, ennen kuin virhepisteitä alkaa herua! Ja niinhän siinä sitten kävi, että ponin nimi ratsastajineen keikkui lopulta edelleen ylimmäisenä! Luokkavoitto heti ensimmäisistä kenttäkilpailuista! Ja vaikka poni on jo miljoonia kertoja kuullut olevansa paras, se sai sitä kuulla tänäänkin. Vaikeuksien kautta voittoon ja sitä rataa.

My little pony <3


6 kommenttia:

  1. Ei hullumpi eka startti, onnea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Meillä on niin pro ratsastaja, että se vie noviisinkin ponin kokemuksella maaliin :)

      Poista
  2. Älyttömän suuret onnittelut teille voitosta, olette tehneet ponin kanssa tosi hienoa työtä! Tsemppiä myös tulevan syksyn treeneihin, toivottavasti kaikki sujuu kivasti ja Kotti tuntuu omalta itseltään :)

    pollenkirjakarsina.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kovasti on tehty töitä ja tästähän se vasta alkaakin, kun nuoren ponin elämä vaihtuu aikuisen ponin elämäksi. :)

      Poista
  3. Upea monitoimiponi ❤️

    VastaaPoista