Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

25.10.2018

Tavoitteet kaudelle 2019

Kuiskeen.net
Kisakausi 2018 ei ole vielä täysin taputeltu, sillä edessä on vielä yhdet kilpailut, seuramestaruudet. Sen sijaan, että koostaisin kesken kauden katselmusta menneestä, kerronkin tulevasta. Tavoitteista ensi kautta varten. Treenikausi on jo pitkällä. Viimeiset 2-tason kilpailut peruttiin järjestäjän puolesta, joten aluejoukkuemestaruus ja sieltä tuotu henkilökohtainen neljäs sija, jolla luokassa myös sijoituttiin, jäi meidän tämän vuoden viimeiseksi. 

Vahva helppo A tasoinen poniratsuni, joka debytoi kesällä vaativa B -tasolla saa ensikaudella jatkaa samaa rataa. Sen sijaan, että yrittäisimme edes pienessä mielessä 7-vuotiaiden hevosten tasolle, joka on jo vaativa A -tasolla, jäämme mieluusti tässä kohtaa ikähevosista ja sarjakilpailusta pois. Meillä on aikaa, toivottavasti ainakin, mennä sille tasolle vuotta tai kahta myöhemmin. Sarjavaihdot ja puolipiruetit talven aikana olisivat liikaa, sillä poni on vasta nyt oppinut puhtaat vaihdot kumpaankin suuntaan. Nekin vielä 50/60 varmuudella. Olisi aivan turhaa kiirehtiä ja vaatia ponilta liikoja. Vaativa B - kyllä, vaativa A - ei kiitos!

Sen lisäksi, että poni on vasta oppinut, täytyy muistaa ratsukon toinen puolikin - ratsastaja. Me olemme Kottin kanssa aivan kokonaan uuden edessä. Vaikka poni pystyisikin oppimaan asiat riittävän nopeasti, minä en olisi se, joka pystyisi niitä opettamaan sillä tahdilla, koska itse en osaa. Matka on tarkoitus kulkea yhdessä, vaikka muutaman mutkan kautta, joten aikaa joudumme varaamaan enemmän. 

kuiskeen.net
Tällä kaudella kisasimme pääasiassa avoimia helppo A luokka 2-tasolla ja nh helppo A -luokkia 3-tasolla. Ensi kaudella meidän on aika ponnistaa avoimen A-ohjelman pariin kansalliselle tasolle. Ponille ei enää 7-vuotis kaudella ole nh-luokkia tarjolla helpolta tasolta. Ja ehkä nyt alamme jo olemaan sillä tasolla, että voimme avoimissa A-luokissa mennä häpäisemättä itseämme maan rakoon. 

Budjetti sanelee kovasti sen, mitä kisataan ja missä kisataan. Ympäri Suomea emme ala kiertelemään ja viikonloput olisi silloin tällöin hyvä kerryttää kisakassaa töissäkin. Siispä alueellinen tarjonta 2-tasolla kelpaa mainiosti. Olemme tällä kaudella sijoittuneet lähes jokaisessa 2-tason A-ohjelmassa, joten ensi vuodelle olemme päättäneet nostaa luokkatason vaativa B -tasolle. Se, kuinka hyvin meillä alkukaudesta sujuu, määrittelee pitkälti myös sen, kuinka vauhdikkaasti lähdemme kokeilemaan vaativaa kansallisella tasolla. Ehkä ei vielä ensivuonna. 

kuiskeen.net
Soisin ponille vain hyviä tuloksia. Kauden helppo B -radat, yhtä turvakutosen tuomarointia lukuun ottamatta ovat olleet lähellä 70%. Helppo A ja Vaativa B menivät sen yli. Sellaisia tuloksia minä ponini kilpailutietoihin haluan. Tottakai, kun nostamme tasoa ylöspäin ja olemme kummatkin aivan uuden edessä, tulokset voi tippua roimastikin alaspäin. Tai sitten ei. Jos kisoihin mennään vasta, kun kotona on treenattu riittävästi ja olemme tehtävien tasolla. Sen näkee sitten, kuinka hyvin suoriudumme. 

kuiskeen.net
Avot, sulut ja vaihdot. Siinä on talven tavoitteet, oppia yhdessä. Luulin osaavani, ainahan niitä on ratsastettu. Kunnes koin sen aivan toisella tavalla. Avotaivutuksen alkeita on vaadittu meiltä jo viisivuotiskaudella. Ja sitä on ajan kanssa vaadittu asteen verran enemmän ja enemmän. Pelkkä taivutus ei riitä, kun alla on oltava suurempia ja suurempia askelia. Aktiivinen ratsu, joka kulkee tasaisena, suurilla askelilla eteenpäin. Vasta siinä kohdassa, kun poni tuntui lentävän allani, valmentaja tokaisi, että tuossa on vasta oikea avotaivutus! Lentävän ponin fiiliksen täytyy jatkua läpi ratsastuksen. Se ei ole sellainen lentävä hollantilainen, josta ei tiedä, minne päin se sinkoaa ja koska se sinkoaa. Enemmän sellainen lentävä englantilainen, joka liitää pehmeänä ja rentona, mutta jäntevänä eteenpäin. Sen jalat käy tahdikkaasti maasta lisää voimaa. Poni tuntuu paremmalta kuin Singleton ollessaan parhaimmillaan. Se on samalla mahtavaa, mutta äärimmäisen haikeaa. Ne hetket tuo mieleen mahtavan hevoseni, joka ei koskaan päässyt puhkeamaan kukkaan.  

Sulkutaivutukset tulivat mukaan treeneihin alkuvuonna. Ne ovat olleet siihen asti vähän hämärän peitossa. Niitä on yritetty valmennuksissa eri ratsujen kanssa tehdä, mutta kukaan ei aiemmin ollut avannut niiden toteuttamista minulle sen tarkemmin. #teetvaan joo, mutta miten?  

kuiskeen.net
Sulkutaivutukset ovat ponille helppoja. Vielä helpompaa niistä tuli, kun ratsastajana opin käyttämään apuja täsmällisemmin. Muutama treenikerta kohdistuen pelkästään omaan kroppaani, on auttanut kummasti ratsastuksen kanssa. Kun tiedostat omat raajat paremmin ja opettelet käyttämään jokaista omanaan, auttaa se todella paljon ratsastamisessa. Sulkutaivutukset ovat olleet ehkä konkreettisin paikka tähän mennessä, jossa salilla käynti mm. hävyttömän aikaisin sunnuntai aamuina on näkynyt. 

Vaihdot, ne pistää ponin jalkoihin vipinää ja pään pyörälle. Poni ajattelee aivan liikaa. Se tekee sitä esteillä ja sileällä. Koska perfektionisti haluaa onnistua täydellisesti, ja sitä tämä poni on, jos mitään. Ponin ajatukset vilisevät eteenpäin nopeammin kuin jalat, jonka vuoksi vaihtojen harjoittelu on ollut sellaista on-off. Niitä on tehty pätkissä, sitä mukaa mitä radoilla on ollut tarve esittää. Mikäli edessä on ollut vastalaukkaa enemmänkin, on vaihtotreenit laitettu täysin tauolle. Ja nopeasti muutamassa valmennuksessa muisteltu vaihtoja ja jätetty ne taas muhimaan ponin päähän. Omaan tuntumaani hevonen on huomattavasti helpompi opettaa vaihtoihin. Niiden tasapainoa on helpompi horjuttaa, ja luontaisesti ne laukkaavat pääasiassa puhdasta laukkaa, poni voi mennä 10 metrin voltinkin ristilaukkaa, mitä tempoa hyvänsä. Hevoselta on myös helpompi tuntea, oliko vaihto puhdas vai myöhässä takaa. Ponilta tunnet ainoastaan silloin, kun vaihto on äärimmäisen hyvä. Muuten se on kaikki sivusta katsojan silmästä saadun infon varassa. 

Vaihdot ovat eniten rempallaan ja ne vaativat paljon toistoja ja toistoja. "Niitä vaan tarvii ruveta tekemään.." Niinpä. Vaihdot ei vaihtamatta parane, se nyt vaan on karu fakta. 

kuiskeen.net
On kunnia saada olla ponin virallinen personal trainer, mutta palkkasinpa sellaisen myös itselleni. Pelkkä ponin treenaaminen ei vaan enää riitä, vaan oma kroppakin on saatava toisenlaiseen kuntoon. Ei pelkästään ensi kautta varten vaan tulevaisuutta muutenkin. Ei meidän tarkoitus kuitenkaan ole ensi vuonna olla huipullamme. ;) Kovasti on talven aikana tehtävä töitä, jotta saavutamme tavoitteemme ja suoriudumme niistä kunnialla. 

Tässäpä tavoitteita ensi vuodelle, Kottin ja minun osalta. Frodon ja Eppo teamin tavoitteet jääköön seuraavaan postaukseen. Sen lisäksi pieniä tavoitteita on Kottilla ja sen toisella omistajallakin. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti