Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

22.11.2018

Kohta kolmevee

Postauksen kaikki kuvat hertjekker.net Mirella Ruotsalainen
Meidän varsamme Frodo, tai nelivuotiaan omistajan sanoin Voro, alkaa olla varsa-ajan tiensä päässä. Ihan kohta se kääntyy jo nuoreksi poniksi ja sitten sen täytyisi osata jo sitä sun tätä. Vai pitäisikö?Mitä kaksivuotiaan pitää osata? Onko jossain määritelty opetussuunnitelma hevosille ikävuosittain? Jos ei vielä ole, niin olisiko aika tehdä sellainen. Ohjenuora nuoren kanssa elämiseen. Enenevissä määrin tieto ja tutkimus hevosten terveydestä ja kasvusta lisääntyy. Mutta samalla nuoret hevoset päätyvät tätä tietoa vailla olevien käsiin, kuten meille!

Kaksivuotiaan selkään ei ole yhtään mitään asiaa, yhtään kenelläkään Suomessa. On turha avata suutaan ja kertoa jotain laukkahevosista. Tässä maassa ei ole laukkaurheilua ja hyvä niin. Meillä täällä Pohjolassa ei ole mitään tarvetta nousta varsojen selkään. Ei etenkään, mikäli hevonen ei edusta rotunaan puoliveristä ratsua ja tähtää alkuvuonna killuttimiensa kanssa oripäiville. Jos jotain olen nuorilta hevosiltani oppinut, niin sen, ettei niiden kanssa ole tarvetta pitää kiirettä. Varsan on saatava olla varsa. Ja myöhemminkin laatu korvaa määrän.

Maaginen loppu vuodelle lähenee. Tammikuusta varsastani puhutaan kolmeveenä. Ei ole mitään puolikkaita vuosia, en tosin käytä sellaisia lapsistanikaan. On vain selkeä vuoden vaihtuminen, jolloin numero iässä vaihtuu yhden suuremmaksi. Virallisestihan toki hevonen täyttää sen tasavuoden syntymäpäivänään, mutta sillä ei liioin ole merkitystä onko se eläin syntynyt kesäkuun kolmas vai heinäkuun neljästoista. Jos mielii ikäkausisarjoihin, on kyettävä olemaan saman ikäisten tasolle niin fyysisesti- kuin henkisestikin. Kolmivuotiaaksi kääntyvän nuoren kanssa sitä ei tosin vielä tarvitse edes miettiä. Ravureilla toki, mutta tämä onkin ratsutädin blogi. Kolmivuotiaille on tarjolla yksi ainoa kilpailu, jossa ne esitetään ratsain. Sitä ei kannata ottaa vakavasti tavoitteeksi ja kiirehtiä nuoren kanssa sen takia. Yhden käden verran siellä osallistujia kuitenkin vain on.


Satula selkään ja totuttelemaan.. 

Voihan sen niinkin tehdä, tapoja on monia. Puoliveriset olen kaikki totuttanut pidemmälti satulaan. Eli niitä on juoksutettu satula selässä, ensin jalustimet ylhäällä, sitten alhaalla ja vaikka miten. Omat ponini on opetettu kärryille. Ne ovat oppineet siinä sekä varusteisiin -> valjaat, rintaremmi, häntäremmi, mäkivyö, että myöskin kylkiä koskeviin aisoihin ja paineeseen, jota kärryjen vetäminen vaihtelevassa maastossa aiheuttaa. Painetta rintaremmiin eli eteen, ja mäkivyöhön eli taakse. Sen kaiken lisäksi ne kärryt lepää siinä valjaissa, josta uskoisin jonkinlaista painetta syntyvän valjaisiinkin.  Kaiken lisäksi varsa oppii myös kääntävät ohjasavut ja tottuu ääniin, sillä kärryistä muodostuu aina jonkinlaisia ääniä. Kotti on käynyt ajo-opetuksessa ennen meille tuloa, mutta Frodo on täysin oman perheen taidoilla kärryihin opetettu. 

Kärryopit on tehty tosi maltilla Frodon kanssa, sillä siihen on aina tarvittu minun lisäksi mieheni ja tässä kohtaa aikataulut ovat syöneet Frodon kärryaikaa. Vanhemmat ponit ovat menneet edelle. Eikä se Frodoa ole haitannut muuten kuin henkisesti. Se on aina ensimmäisenä tulossa vastaan korvat hörössä kysyen "pääsisinkö minä tänään?"  Frodo on hyvin motivoitunut työskentelemään ihmisten kanssa. Se tykkää tosi kovasti, että sen kanssa touhutaan, mutta olemme tarkoituksellakin jättäneet sen vähälle huomiolle, ettei se vahingossakaan koe tympääntymistä ihmistä kohtaan. Mikään muu ei ole ikävämpää, kuin kyllästyttää varsa jo tässä vaiheessa ihmisen kanssa olemiseen. 



Frodo on äärimmäisen kiltti ja yhteistyöhaluinen. Se seistä töpöttää paikallaan, kun sitä valjastaa tai säätää valjaiden säätöjä sopivammaksi. Siinä sujahtaa nopeasti kymmenen minuuttiakin. Ja minun kaksi vuotias vain seisoo paikallaan ja odottaa ilman häsläämistä. Meillä on ollut useita kertoja taluttaja mukana, Frodon turvana ja toisaalta myös turvaamassa kokonaisuutta. Jotta ponista saadaan luottavainen ja turvallinen, on turha ottaa mitään riskejä etenkin, kun joudumme ajamaan liikennöidyillä teillä. Poni on pinkonut jo raviakin kärryjen edessä, eikä säikähtänyt ensimmäistäkään raviaskelta. 

En ole aivan heti satuloimassa poniani, sillä se olisi aivan turhaa. Frodo ei osaa erotella satulaa ja valjaita toisistaan, joten mitään satulaan totuttamisviikkoa poni ei tule tarvitsemaan. Eikä sitä totutella ratsastajaankaan ennen kuin sisäänratsutuksen yhteydessä. Minulla on kuitenkin tarkoitus ratsuttaa Frodo ensivuoden aikana. Sitä ennen Frodolle ajetaan lihaksistoa ja kuntoa, jotta varsalla olisi valmiudet kantaa taakkaa selässään. Tämän kanssa en usko joutuvani ojasta allikkoon, tehdessäni hyvän pohjakunnon ja lihaksiston ennen ratsu-uran alkua, jaksaapa sitten riekkua ratsastaja selässään pidempään. ;)  


Millaisia suunnitelmia sinulla on nuoren kanssa? 

8 kommenttia:

  1. Minulla on 3-vuotias (kohta jo 4-vuotias) suomenhevonen ja sen kanssa on tänä vuonna aloitettu rauhalliseen tahtiin ratsukoulutus. Nuorempana tehty ajo-opetus on tehnyt kaikesta helpompaa. Suomenhevosnuorison kanssa on hyvänä kouluttamisen viitekehyksenä suomenhevosten laatuarvostelut. Niistä pystyy päättelemään, mitä hevosen tulisi (olisi hyvä) minäkin ikävuotena osata, tietenkin, jos kasvuvaihe ja muu elämä on sujunut suunnitellusti. Meillä eteneminen tehdään ainakin täysin hevosen ehdoilla.
    3-vuotiskarsinnoissa ja finaalissa oli askellajit maasta esitettynä ja irtohypytys.
    4-vuotiaana karsinnoissa irtohypytys ja askellajit ratsain. Syksyllä finaalissa askellajit esitetään edelleen selästä, ja hypyt myös selästä käsin.
    5-vuotiaana mennäänkin finaaliin kisatuloksien kanssa, ja siellä on helppo koulurata askellajien arvostelua varten ja esteet kuuden esteen radalla.
    6-vuotiaalla kasvattajakilpailu kouluratsastus 2xHeA ja/tai esteratsastus 90cm+95cm

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajo-opetuksesta on varmasti pelkkää hyötyä jatkoa varten. Oppivat työntekoon ja vähän kerrallaan rasitukseenkin, sen lisäksi, että tottuvat varusteisiin ja ohjasapuihin yms. Suomenhevosilla onkin tosi kivasti nuo laatuarvostelut ja joka vuosi vähän lisää haastavuutta. Poneilla on kyllä laatuponikilpailut, mutta 4-5v. menee samat ohjelmat ja nyt niitä vielä koulupuolen osalta helpotettiin ryhmäratsastukseksi. Ponien kohdalla ilmeisesti on luovuttu ajatuksesta, että näitä nuorena koulutetaan johdonmukaisesti. Ikäluokka vaatimukset ratsun alkutaipaleella onkin pitkälti laatuarvosteluista katsottavissa. Niitä mukaillen olen omat ja vieraat nuoret pyrkinyt tekemään, että pysyvät ikäluokkansa mukana ja toisaalta, ettei vaadi enempää kuin on tarve. :) Hyvä ohjenuora.

      Poista
  2. Oma connemarani kääntyy vuodenvaihteessa nelivuotiaaksi. Sen kanssa on tarkoitus jatkaa samaan rauhalliseen tahtiin kuin tähänkin asti (liikkuu kevyesti kolmisen kertaa viikossa), ja monipuolistaa ohjelmaa lisäämällä maastoilua ja opettelemalla ohjasajo. Tavoitteena on pitää hyvä fiilis yllä niin ponilla kuin minullakin :) Meillä myös tuo tilanne että poni tulee aina korvat hörössä portille vastaan, haluaisin että näin on jatkossakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo onkin tosi hyvä ohjenuora, työskennellä viikossa ikämäärien verran. Ja tarpeentullen vähentää, jos tarve vaatii. Itse pidän tärkeänä, että ponilla on mielenkiintoa hommiin, silloin työskentely on kaikille mukavaa. :)

      Poista
  3. Olen tismalleen samaa mieltä, en näe mitään syytä miksi 2-vuotiaan selkään pitäisi mennä. Omani selkään menin vasta 4-vuotiskaudella ja todennäköisesti toimin niin seuraavankin kanssa.

    Ja pidän tärkeänä myös sitä, että ennen ratsastusta kasvatetaan vähän kuntoa ja selän lihaksistoa vaikka ajamalla. Jotkut sanovat, että on parempi, jos nuorella ei ole kuntoa sisäänratsastusvaiheessa, niin ei sitten jaksa heittää ratsastajaa selästä. Minä kuitenkin ajattelen, että jos nuori kokee tarvetta yrittää hankkiutua sisäänratsastusvaiheessa ratsastajasta eroon, jotain on tehty väärin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja just mä tänään Hippoksesta luin, kuinka suomalaiset ei tee riittävästi nuorilla. Kyllä pisti vähän miettimään, kenelle tuo lehdyke on tarkoitettu ja mitä sen ulosanti taas onkaan. "Nouskaa varsojenne selkään asap tämän vuoden aikana!"

      Mun mielestä mitä myöhemmin selkään sen parempi, ei toki tarkoita sitä, ettei sillä varsalla ja nuorella mitään tehtäisi, mutta eihän se pelkkä ratsastus ole sitä kouluttamista ja treenaamista. Voihan sitä muutakin tehdä. Mielikuvitushan tässä on vain rajana (toki eläimen hyvinvointi etusijalla..) Mä olen rehellisesti sanottua ehkä jopa sen verran kärsimätön, että mikäli Frodo nyt ensi vuonna näyttää ulkoisesti hyvältä, en malta olla sisäänratsuttamatta sitä. Mutta todellinen ratsu-ura ja treeni alkaa sitten vasta nelivuotiskeväällä. Siihen asti vain maastoilua, heti kun ratsastajalla on jokseenkin turvallinen olo selässä.

      Tiedän useankin ratsuttajan, joka suorastaan kieltää kasvattamasta nuorelle kuntoa, ettei sitten jaksa tiputella ratsastajaa selästään. Mutta kunnoton hevonen ei kyllä jaksa sitten mitään. Ja kun kunto loppuu, harjoituksista tulee pakkopullaa, eikä nuori siinä kyllä mitään sitten jaksa oppiakaan. Usein "keskittymiskyvyn puutos" on heikkoa peruskuntoa, tietäähän sen itsekin, että väsyneenä juttujen taso alkaa laskea. ;)

      Poista
  4. Samaa mieltä siitä, ettei kaksivuotiaan selkään olisi kenelläkään asiaa, mutta ainakin suomenhevosmarkkinoilla näitä on harmillisen paljon liikkeellä (okei, olen bongannut toistaiseksi kaksi, mutta mielestäni se on harmillisen paljon kun määrän pitäisi olla 0). Meillä mennään edelleen nelivuotiaan kanssa hitaasti ja hevosen ehdoilla, toki Pallura on pyöräyttänyt varsankin tänä vuonna, mikä on hidastanut kehitystä. Suomenhevosratsuille muuten on olemassa Suoran laatima "opetussuunnitelma", jossa on tavoitteet ikävuosittain :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksikin on liikaa :( Nyt muuten kun sanoit tuosta suomenhevosten opetussuunnitelmasta, niin muistanpa ratsujalostusliitoltakin lentolehtisen puoliverisille, suuripiirteinen, mutta kuitenkin. Tammojen kanssa kannattaakin pitää varsavuosi ennen ratsutuksia, nehän saa, ainakin joihinkin karkeloihin, osallistua vuoden myöhemminkin. Harmi, ettei ruunilla ja oreilla ole samaa mahdollisuutta. #varsottaisinniinmielelläniruunani :D

      Poista