Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

29.12.2018

Tämä vuosi meitä suosi!



Vuoden ensimmäisenä päivänä kävimme Gottfridin kanssa katsomassa moottoritie E-18 keskeneräistä työmaata. Siinä tuumimme yhdessä, että me ollaan ennemmin vaativassa Beessä, kuin tuo tie on valmis. No ihan niin ei mennyt ja vitsillähän se heitettiinkin. Ikuisuusprojekteja kumpikin, me tuumimme.

Helppo b - tasolta vaativaan. Kutakuinkin vuodessa. Onko se edes mahdollista?

Olen ratsastanut koko ikäni, mutta tasolta seuraavalle nouseminen on tyssännyt aina, eikä pelkästään hevosen vuoksi. Minulta on puuttunut valmentaja, se joka ymmärtää ja neuvoo. Asettaa riittävät haasteet, ja auttaa niiden saavuttamisessa. Ennen kaikkea se, joka tulee säällä kuin säällä, ja on aidosti kiinnostunut muustakin kuin rahasta. Ja joka vähintään yhtä intohimoisesti haluaa olla mukana meidän tiimissä, nostamassa Kottia, ja myöhemmin myös Frodoa, vaikeisiin luokkiin. Taidolla, ja tiedolla siitä, kuinka nuoren tie tähtiin tehdään. Kaikenlaisia valmentajia matkamme varrella on ollut, mutta nykyisestä, jo kolme vuotta kestäneestä valmennussuhteesta haluan kiinni pitää. Ja syitä ei tarvitse kauaa edes miettiä, ne löytyvät mm. Tämän vuoden tuloksista.

Vaativan temput ja sitä rataa..

Olen ratsastanut helppo b tasolla kauan. Se on hyvin vakaalla pohjalla, se ruohojuuritason perusratsastus. Hevosen ratsastaminen rennoksi, peräänantoon kaikissa askellajeissa. Se onkin ollut erinomainen pohja, jonka avulla pääsimme helposti helppo A tasolle. Nostetaan vain vähän kokoamisastetta. Helppo A tasolla kilpailimme jo viime vuonna, pääasiassa nh-luokkia, mutta tänä vuonna kisasimme myös avoimia. Sijoittuen lähes jokaisessa startissamme ja tehden tulosta poikkeuksia lukuun ottamatta aina yli 65%. Samalla ymmärsimme, ettei tämä taso ole sen kummempi kuin b tasokaan. Luonnollinen jatkumo nuoren ponin kehitykselle talven aikana. 

Kevään edetessä valmennukset painottuivat enenevissä määrin avotaivutuksiin, sulkutaivutuksiin ja vaihtoihin. Ja pian olimmekin vaativa b radalla. Tähän väliin mainittakoon, että moottoritie oli kokonaisuudessaan avattu maaliskuussa. Vielä radalla ratsastaessanikin odotin, missä kohtaa tulee ne ns. Temput. Myynti-ilmoituksissa lukee usein: "osaa vaativan temput". Ja niitä mä odotin, aina lopputervehdykseen asti. Mitä ne temput on?

Radalla minulla oli ihan sama helppo fiilis, kuin helppo b radallakin. Odotin jotain vaativan tuntuista. Tulokseksi herui yli 70% joten siitäkään ei jäänyt kiinni, että olisimme fuskanneet jossain kohtaa. Kaiken lisäksi olin vielä melkoisessa flussakuumeessa. Missä muussa urheilulajissa lähdetään kisaradalle sairaana? Ja ratsastajat väittävät itseään vielä urheilijoiksi.. Jaiks! Mutta ponin selässä uskoin kykeneväni ja kykenin! Taas tajusin, ettei temppuja ole olemassakaan, on vain luonnollinen jatkumo ponin koulutuksessa ja kehityksessä. Sekä ehdottomasti myös ratsastajan taitojen kehittymisessä. 

Loppukaudesta saimme juhlia ansaitusti vielä kerran kruunuamme. Nuorten hevosten aluemestaruutta, jo kolmatta kertaa peräkkäin. Gottfrid on voittanut tittelin neli-, viisi-, sekä kuusivuotiaana! Moni ei pysty samaan. 

Vuoden aikana oma ratsastustaito on parantunut mielettömästi. En voi edes käsittää sitä määrää, miten paljon olen saanut oppia ja ymmärrystä. Ja kuinka alussa sitä vasta ollaankaan. Olen kuitenkin eniten oppinut itseluottamista. Sitä, että radalle mennessäni ei tule fiilistä "no tämä nyt on tällainen, anteeksi, että ollaan täällä. Ihan pikaisesti vain tässä pyörähdetään.." 

Vaikka koimmekin yhden oikeusmurhan ponibreederssin viimeisenä päivänä, olen silti erittäin tyytyväinen kauteemme. Voittoja ja sijoituksia napsahti 16 /19 startistamme. Eli melkoisen hyvin. 

aaveen.net

Frodon vuosi on ollut myös erittäin antoisa. Vaikka matkalle on mahtunutkin epäonnea, olemme saaneet nauttia onnenkyyneliä koko rahan edestä. Ehkä parasta kaikessa oli ponioripäivien anti. Varsamme Hillside Forgotten Gold sai nimensä perään järjestysluvun ja rotumerkinnän 52NF. Luku kertoo sen, että Frodo on Suomessa hyväksytyistä nf- oreista 52. Ja perässä oleva NF kertoo mistä kantakirjasta on kyse. Frodo sai jalostukseen käyttöluvat määrä-ajaksi ikänsä vuoksi. Vasta viisi vuotiaat ja sitä vanhemmat voivat saada pysyvät luvat. Jalostukseen Frodoa ei kuitenkaan ole tänä vuonna tarjottu.

Frodon kanssa pyörähdettiin myös rotunäyttelyssä, jossa allekirjoittanut ulkoisti esittämisen miehelleni. Hyvästä syystä toki, sillä reväytin reisilihakset muutamia päiviä aiemmin. Frodo palkittiin I-palkinnolla ja luokkavoitolla. Sen lisäksi isäoriin Vernons Visionin jälkeläisryhmä palkittiin I-palkinnolla. Ja lopuksi Frodo oli vielä koko näyttelyn kolmanneksi paras eli BIS III. Edelle kiri vain isäori ja vuotias tammavarsa, joka oli yllätys yllätys, myös Vernons Visionista. Jouduin kuitenkin esittämään ponin agilitykilpailussa, jossa olimme peräti kolmansia. 



Loppuvuosi Frodoa on opetettu ajolle. Se on ollut erittäin helppoa ja mutkatonta. Ja nyt Frodolle ajellaan pohjakuntoa ratsun uraa varten. Siitä onkin ensi vuonna tulossa blogiin paljon juttua. Pysy siis kuulolla!

Vuoden parasta antia kuitenkin kaikesta menestyksestä huolimatta oli löytää talliin puuttuva palanen. Simon lähdön jälkeen meillä on ollut talli kyllä täynnä, mutta se on täytetty aina vieraalla. Ja vaikka meillä olleet vieraat ja etenkin niiden omistajat ovat olleet erittäin mukavia, on vieraissa aina oma stressinsä.



Kunnes tuli Eppo. Eppo Mainio. #TaikaPasi. Rakkaaksi tulleelle ponille on tullut paljon nimiä, ehkä osuvin on tämä uusin Taika-Pasi eli TP. Nimen muodostumiselle on oma tarinansa, mutta ehkä kerron sen myöhemmin. Siis Eppo. Mitä siitä sanoisi? Nelivuotias ratsastaa pitkin kenttää käyntiä ja ravia ihan itsekseen. Vanhempi hyppii jo esteitä ja on saanut kisakokemustakin. Voiko parempaa ponia löytääkään?

Olen aina sanonut, että Kotti on kuin lottovoitto. Nyt täytyy sanoa, että perheellemme on osunut lotto-onnea useamminkin. Meillä on tallissa kolme lottovoittoa! Tallissa on ensimmäistä kertaa täydelliset asukit. Siellä on ollut täydellisyyksiä aiemminkin, mutta nyt se on aivan täynnä niitä. Tiedän olevani etuoikeutettu ja olen äärimmäisen onnellinen siitä. Tätä hetkeä on odotettu monia, monia vuosia, ja nyt se on vihdoin totta!

Hyvää uutta vuotta kaikille! Ensi vuodelle toivoisin ripauksen onnea ja tuuriakin matkaan, jotta pääsemme tavoitteeseemme tulevanakin vuonna!

23.12.2018

Ponitallin jouluterveiset

Ollaanhan me oltu tosi kilttejä. 
Koko vuoden ajan. 
Joten nyt, kun saisi toivoa, niin.. 


Ei me toivota paljoa. 
Vain rauhaa, ruokaa ja rakkautta. 



Sitä ihan tavallista, 
jokapäiväistä arkea.


Ja pukki, pukki.. Emme laittaisi pahitteeksi, 
vaikka extrana porkkanat saataisikin.. 
T. Eppo ja kumppanit!


Hyvää joulua kaikille! 

15.12.2018

Perhepotretti teräsmummon kanssa



Ihan ensialkuun on pakko hehkuttaa! Ollaan ponin kanssa maastoreissuilla tehty paljon vaihtoja jokusen askeleen välein. Ja tänään tehtiin kentällä sarjana vaihtoja pitkällä sivulla. 45 metrin pitkälle sivulle mahdutimme kolme vaihtoa!!

Loppukesästä vierailimme Gottfridin mummolassa, jossa ponia oli vastassa jo vähän ruosteinen, mutta raudanluja mummo Nutmeg of Pinthorns. Kultaharja on syntynyt vuonna 1980 ja se on tuotu suomeen sekä kantakirjattu samana vuonna kuin allekirjoittanut on nähnyt päivänvalon vuonna 1991! Siinä ponissa, jos missä tiivistyy viisaus yksiin kuoriin. Kultaharjalla on kolme jälkeläistä, joista viimeisin on siis Gottfridin emä Gumbariza, joka on syntynyt vuonna 2007. Gumbariza on muuten tiineenä oriista Klockas Junost ja meidän pienestä Gottfridista tulee oikea isoveli! 

suukko mummolle!

Mutta kelatkaapa ihan tosissaan, rautainen mummu täyttää reilun vuoden päästä jo 40 vuotta! Siinä, jos missä on ponilla kunnioitettava ikä, vaikka on se kunnioitettava jo nytkin. Liekö tässä jopa Suomen tällä hetkellä vanhin New Forestin poni? Ja tästä ponista ei toden totta voisi kuvitella kropan perusteella, että ikää on jo noin paljon, vaikka toki jo jokunen eletty vuosi tämän ikäisessä ponissa näkyykin. Ja saa muuten näkyäkin!



Kultaharja itse oli sitä mieltä, että ikä on vain numeroita, kun nuoren miehen nähdessään pisti kiiman päälle ja komensi keltanokkaa tallin tavoille. Voisi kai sanoa, että Kottin taustalla on pitkäikäisiä poneja. Harva saa nauttia näin monista vuosista poniystävän kanssa. Oli kyllä mahtavaa päästä ikuistamaan tällainen potretti, jossa Kotti 6v ja mummoponi Nutmeg of Pinthorns 38v. ovat samassa kuvassa. Viime vuoden vierailulla jäi harmittamaan, kun emme missään kohtaa kerenneet kuvaa napata. Onneksi se mahdollistui tänä vuonna ja mielellään näissä merkeissä nelikymppiskuvankin ottaisi. 

Mummo ei pitänyt ideasta, jossa ponit kuvataan narujen päästä. Noin vanhalla rouvalla saakin olla jo mielipiteitä siitä, miten forestit todella pitäisi ikuistaa - villinä ja vapaina!
Nutmeg of Pinthorns 2018

7.12.2018

Muistakaa pitää hauskaa nyt ja aina!


Vakavasti otettavan koulutreenin lisäksi on erittäin tärkeää nollata aivoja välillä. Monipuolinen treenaaminen vaihtelevissa maastoissa on erittäin hyödyllistä niin ponin pääkopalle kuin fyysisesti koko kropalle. Kottilla ei ole varsinaista treeniohjelmaa. Sillä ei ole viikkosuunnitelmaa eikä vakipäiviä maastoilun, koulutreenien sekä esteiden parissa. Miksi olisi? Minusta tärkeämpää on kuunnella ponia kuin tehdä asioita, joita seitsemän päivää sitten suunnittelin juuri tänä päivänä tekeväni. 

Meillä on valmennukset niinä päivinä, kun ne sattuvat sopimaan omiin työvuoroihin, höytettynä valmentajamme aikataulujen, kelien ja muiden muuttujien mukaan. Noin kerran viikossa, joskus kaksi tai jopa kolmekin kertaa. Estetreenit sovitaan samalla tavalla, ratsastajan ja meidän aikatauluissa pitää kummallakin olla ponin mentävä aukko, johon sisältyy matkustus ponin kanssa treenipaikoille. 


Vaikkei meillä olekaan viikko-ohjelmaa, pidän tärkeänä, että poni pääsee säännöllisesti ja mieluiten vähän liiankin usein kentän ulkopuolelle hurvittelemaan. Käymme paljon maastossa, jossa voi tehdä niitä samoja asioita kuin kentälläkin. Maastossa poni ajattelee paljon rehellisemmin eteenpäin, joten sen kanssa on tosi kiva leikkiä mm. siirtymisillä askellajien sisällä. Lisäykset lähtevät pontevasti ja kiinni ottaessa liikkeen aktiivisuus pysyy yllä helpommin. Teen paljon avotaivutuksia, sulkuja sekä väistöjä. Leveällä tiellä on kiva tehdä sik-sakkia reunasta toiseen. Onnemme on, että meillä on todella paljon leveitä, hyväkuntoisia teitä, joissa ei ole liikennettä kuin tiettyihin aikoihin vuodesta. 


Vakavan ja vähemmän vakavan koulutreenin lisäksi harrastamme maastossa myös turkin tuuletusta mm. laukkaamalla niin lujaa kuin kintuista lähtee. Ja noista ponin pienistä kintuista lähtee muuten todella kovaa. Laukkaamme lujaa vain tutuilla pätkillä, joissa ponikin jo tietää, missä kohtaa on fiksua hiljentää vauhtia, sillä eihän se hölmö ole laisinkaan. Samalla uskallan sen oikeasti antaa mennä, vaikka hetkittäin minulla on sellainen fiilis, ettei mulla oikeastaan ole mitään sanavaltaa siihen, koska vauhtia hidastetaan. Meidän laukkasuorat on todellakin monia kilometrejä pitkiä, suoria pätkiä, joissa näkyvyys on todella hyvä joka suuntaan. 


Maastoilun lisäksi poni tykkää mennä sänkipelloilla. Joka syksy se kyselee korvillaan jokaisen pellonkulman kohdalla, mentäisikö tuonne? Meillä ei ole omia sänkkäreitä, joten hyvin harvoin pääsemme nauttimaan niistä, sillä eihän sinne saa luvatta mennä rälläämään. Mutta talvinen laidun ajaa ponille aivan saman asian ja kyllä se ilo ponilla oli silmin nähtävissä. 



Tällä viikolla ponin ohjelmaan on kuulunut lumisissa maisemissa maastoilu. Saimme ensilumen laskeutumaan tänne meillekin maahan asti ja kävimme heti hyödyntämässä tilaisuuden pieneen lumitreeniin maastossa. Vapaapäivälle oli ohjelmassa kengitys. Kotti sai tilsakumit ja nastat alle. Ponillahan on ympäri vuoden hokin reiät kengissä, mutta kesämallin kengissä hokin reiät ovat vain kannoilla ja ulkosyrjällä. Talvikengityksessä ponilla on neljä hokkia joka jalassa. Kengityksen jälkeen kaikilla poneilla oli juoksutuspäivä liinassa ja nyt ponilla oli pellolla hauskuuttelua. Tulossa on vielä kouluvalmennus lauantaiksi ja mahdollisesti itsenäinen treenituokio kentällä, sekä maastokävely. 


Missä kohtaa me sitten oikeasti treenataan ja tehdään asioita laadukkaasti? 

On aina tärkeää muistaa, että ratsu ei tiedä, koska ollaan oppimassa ja koska vain hurvittelemassa. Siksi jokainen ratsastuskerta vie hevosta joko eteenpäin tai taaksepäin. Meidän hurvittelut ja hauskanpito pyritään tekemään myös laadukkaasti, Ponin on ajateltava koko ajan eteenpäin, oltava suora ja avuilla. Vaikka nelistäessämme tuhatta ja sataa, minulla on fiilis, ettei poni ole hallinnassani, se kuitenkin on sitä. Se kuuntelee korva tarkkana apujani ja jos pyytäisin sen pysähtymään se pysähtyisi. Uusia asioita treenataan valmennuksissa ja niitä oppeja kerrataan sitten itsenäisesti kentällä ja maastossa. Pääasiassa talvikaudella ponin kanssa kuitenkin pyritään tekemään mahdollisimman paljon peruskuntoa ja lihaksistoa maastossa ja lajiharjoittelu jää valmennuksiin, jolloin tehtävät tehdään täsmällisesti ja laadukkaasti loppuun asti. 


Tällä tavalla rakennan poniani vuosi vuodelta eteenpäin ja toistaiseksi on ollut oikein toimiva kombo. Mitä vaativampia asioita ponilta vaatii, sen tärkeämpää on tehdä välipäivinä jotain aivan muuta. Liian rasittava treeni joko henkisesti tai fyysisesti, tai jopa kummallakin tavalla, vie ratsun ennen aikojaan hautaan. Treenatessa tärkeintä on kuitenkin pitää hauskaa, niin että sillä ratsullakin on hauskaa. 

6.12.2018

Hyvää itsenäisyyspäivää


"Teille käsky kuului rajoillamme seistä,
oli tehtävänne silloin mahdoton.
Sinne jäivät ikuisesti monet teistä,
teki valintojaan käsi kohtalon.
Ovat rajalliset elämämme päivät,
emme koskaan tiedä kenen vuoro on.
Monet palas', mutta liian monet jäivät,
vuoksi kodin, isänmaan ja uskonnon.
Ilman ontuvaa ystävääni,
olisimme vain läntinen lääni.
Ilman miestä, jonka jalka on nyt puuta,
olis' arkipäivä kuudes joulukuuta.
Ilman teitä, selvinneitä jostain sieltä,
puhuisimme nyt vierasta kieltä.
Ilman heitä, joiden ristit ovat puuta,
olis’ arkipäivä kuudes joulukuuta.
Eivät koskaan mene umpeen sielun haavat,
emme niitä pysty teille korvaamaan.
Aivan liian harvat teistä nähdä saavat,
kun me itsenäisyyttä juhlitaan.
Vielä vapaa on ja itsenäinen maamme,
se on sitä vuoksi suuren urheuden.
Nöyrin mielin Suomen lippuun katsokaamme, kiitos teidän, se on sinivalkoinen."

Hyvää itsenäisyyspäivää!


Aito suomalainen, sh-ori Preussi. Kuva Anu Ojala