Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

27.1.2019

#HFG käytössä jalostukseen kesällä 2019

Tarjotaan New Forest -ponijalostukseen II-palkittu ori Hillside Forgotten Gold 52NF 



Frodo on kaksivuotiaana New Forest -ponijalostuksen pääluokkaan (vuosiksi 2018-2020) hyväksytty poniori. 
Pisterivi: 8-8-8-8-8-7-8-7,5-7,5-6-7,5-9 
Kantakirjalausunto: Ryhdikäs ja suurilinjainen ori. Sillä on ilmeikäs, hieman pitkä pää. Kaula on hyvän muotoinen. Säkä on hyvä. Lanne on hieman pitkä. Lapa on hyväasentoinen. Lautanen on pitkä. Jalat ovat sivusta hyväasentoiset. Vasen etujalka on suppuvarpainen ja meloo ravissa. Liikkeet ovat edestä ahtaat, takaa suorat. Käynti on matkaavoittavaa. Kävelee hieman suorin jaloin. Ravi on tahdikasta ja kevyttä, vielä voimatonta. Laukka on vielä voimatonta, laukkaa suorin jaloin. Rakennepisteiden keskiarvo 7,6.  Linkki sukupostiin. 

Frodo on erittäin hyväluonteinen ja yhteistyöhaluinen kolmivuotias ori. Se on käytössä jalostukseen kesäkuun loppuun asti, kotonaan Virolahdella, jossa se astuu luomuna kädestä. 
Tiedustelut ja varaukset maaliskuun loppuun mennessä joko puhelimitse tai sähköpostilla. 
Puh. 040 4107132 / Mari Kettunen
email. mkriding@hotmail.fi

Hinnat:
Astutusmaksu 250€
Varsamaksu 400€

Frodo edustaa hyvää englantilaista sukulinjaa isänsä puolelta. Frodon isänisä Fijal Jupiter on Englannissa mukana orilinjojen säilytysohjelmassa. Frodon emälinja on tuottanut suomeen useita suoritusponeja joka lajiin aina mestaruustasolle asti. 


Frodo keskittyy vuonna 2020 muihin juttuihin, jonka vuoksi se ei ole tuolloin käytössä jalostukseen. Ori tullaan näyttämään ponioripäivillä uudelleen viisivuotis keväänä ja jatko jalostuskäytöstä selviää paremmin sen myötä. Tulevaisuudessa siintää kuitenkin pääasiassa urheiluponin elämä, jonka vuoksi jalostuskäyttöön oria ei tänä aikana tulla tarjoamaan.  

22.1.2019

Varsastani on tullut nuori poni


Ennen kuin tämän nuoren miehen elämässä alkaa ne nuorten ponien jutut, voi hetken vielä fiilistellä varsakuvilla. Samalla kasvattaa ehkä kevään yleisintä kuumetta, johon tosin itselläni on vahva ennaltaehkäisy! Käsittämätöntä, että tuosta pienestä rääpäleestä, joka se ihan hetki sitten oli, on kasvanut jo iso, iso mies. Vaikka vieläkin ollaan täysin vauvanpyöreitä. 


Miten itsevarma, rohkea ja jäntevä varsani on ollut. Ei sillä, on se nytkin, mutta odotan sitä hetkeä, kun se kuoriutuu tuosta varsakropasta täysiin muotoihinsa. Tuleeko siitä yhtä ylvään ja itsetietoisen oloinen kuin yllä olevassa kuvassa. Frodon ollessa varsa, otin paljon kuvia. Monet kuvat siltä ajalta ovat hyvässä tallessa kiintolevyllä, josta en saa mitään ulos. Nämä kaikki kuvat ovat olleet blogissa jo kertaalleen näkyvillä. Kiitos blogini, minulla on paljon kuvia hevoskavereistani, ihan siltä varalta, jos en koskaan saa kiintolevyä avattua. 


Tämä on yksi lempikuvistani. Kolme sukupolvea samassa kuvassa, samassa tahdissa. Frodo, Frodon emä Hillside Yavanna ja sen emä Elbereth. Kaikki saman kasvattaja tuotoksia. Kunhan rikastun, teetätän tästä kuvasta taulun kasvattajalle. Kuvaillessani Frodoa varsa-aikana, tiesin, että se on parhaimmillaan silloin. Noin kolmen kuukauden ikään varsa oli hyvän näköinen, kaikki palikat paikallaan. Ja silloin kirjoitin blogiini, että seuraavan kerran näen yhtä hyvännäköisen ponin vuosien päästä. Olisi mahtavaa sanoa, että nyt kolmivuotiaana voisi olla se hetki, kun varsastani kuoriutuu upea otus. Mutta katsellessani Gottfridin vanhoja kuvia, täytyy todeta, että ehkä kahden vuoden päästä minulla on yhtä upean näköinen otus, kuin mitä näissä varsakuvissa. Nuoret hevoset, vaikka kehittyvät ja kasvavatkin silmissä, ovat valmiita vasta lähempänä kymmentä ikävuotta. Se on pitkä aika odottaa varsan kasvua täyteen mittaan. Mutta nuoren kanssa se aika on vain jaksettava odottaa. 


Varsasta on jo kasvanut iso otus. Erittäin lempeä ja kiltti pieni jättiläinen. Vaikka Frodo onkin täysin ponikokoinen, säkäkorkeus on ehkä 145cm tienoilla, on se tallin jätti kahden pienen ponin rinnalla. Frodo on kookas joka suuntaan ja sillä on erittäin hyvä luusto. Kengittäjämme hämmästelee aina Frodon ulkomuotoa, hänen mieleensä Frodo vaikuttaa vuotta vanhemmalta, kuin mitä oikeasti onkaan. Itsehän katson varsaani päivittäin ja vähän ruusuisin lasein, tai no ehkä enemmänkin liiankin kriittisesti, joten en ole pätevä sanomaan nuorestani juurikaan mitään kantaaottavaa.   


 Frodon vuosikalenteriin suunniteltiin tälle vuotta tapahtumia. Viime vuonna poninäyttely jäi välistä, ja mielelläni olisin sen tänä vuonna vienyt näyttelyihin. Mutta asioita täytyy priorisoida. Tällä hetkellä Kottin kisakalenteri sanelee pitkälti menot ja etenkin jos mielimme kisata sarjakilpailussa, joka nyt tavoitteeksi otettiin, olemme juuri tuolloin kilpailemassa Helsingissä. Frodo ei siis tänäkään vuonna pääse poninäyttelyyn, mutta eihän se ponia pahenna. Laatuponikilpailut ovatkin tälle vuotta Frodon päätavoite, johon on tarkoitus mennä, ellei nyt aluemestaruudet satu samalle päivälle. Olisi niin kiva käydä Frodoakin näyttämässä ammattilaisten silmänalla ja saada vähän mielipiteitä sen suorituskyvyistä. Eikä nuorelle oriille tekisi pahaa käydä katselemassa maailmaa. 


Frodolle on suunniteltu sisäänratsutuksen ajankohta. Viikolla 10 oli tarkoitus viettää itse talvilomaa ja ratsuttaa Frodo, mutta jouduinkin siirtämään hevostelujen vuoksi talviloman myöhemmäksi. Mutta olin jo asennoitunut siihen, että Frodo tuolla viikolla ratsutetaan, joten silloin se pyritään tekemään. Toki olosuhteiden mukaan. Mikäli Frodolla on juuri silloin paha kasvupyrähdys tai sääolosuhteet eivät ole suotuisia kengättömälle, niin sitten siirretään myöhemmäksi. Sitä varten onkin tehty jo yksi oleellinen valmistelu. Satula. Frodolle on testattu Kottin satulaa, siltä varalta, etten vain joudu satulakauppaan. 


Kottin estesatula istui Frodon selkään kuin nakutettu. Prestige Roma jumpilla on ratsutettu useampi foresti, ja kaikille satula on ollut kuin nakutettu. Frodon kohdalla vain tallin kaikki vyöt ovat liian lyhyitä, joten joudun käymään vielä ennen ratsutusta vyö-ostoksilla. No ehkä budjettini antaa sen verran myöten, kun ei kuitenkaan satulaa tarvitse ostaa. Onneksi. Satulasta sinällään Frodo ei tietenkään sanonut mitään, onhan se ollut lukuisia kertoja valjaissa, eikä poni osaa erotella satulan ja valjaiden eroa.  


Ennen ratsutusta edessä on hammaslääkäri. Nuoren ponin suun kanssa on syytä olla liiankin ahkera. Hampaiden vaihtuminen saa helposti suuhun ongelmia, jonka aikaan on turha yrittää tehdä kuolaimien kanssa tuttavuutta. Nopealla reagoinnilla hampaiden hoidossa välttää helposti suuriakin ongelmia jatkossa. 

Tällainen pieni söpölainen minun varsani on joskus ollut. Nyt se on enää söpöläinen, pienestä ei voida enää puhua. Mutta erittäin ihana nuori poika se kuitenkin on. Äärettömän kiltti ja kärsivällinen, vähän sellainen norsu posliinikaupassa, sillä ei vielä hahmota ulottuvuuksiaan aivan täysin, mutta eiköhän siitä hyvä tule! 

Tänään allekirjoittanut aloittaa yhden koulunkäynnin työnohella, 
keväälle on luvassa vielä hevospuoleltakin koulunkäyntiä, kouluratsastuksen oheen! 

15.1.2019

Ponitädin säästövinkit

Vuoden alku on aina pelkkiä laskuja! Mäenlaskua, painonlaskua (ainakin sitä toivotaan monesti) ja sitten niitä valkoisia kirjeitä postilaatikossa. Jokaisen yhdistyksen ja jäsenyyden vuosimaksut, kausikortit jne. Lista on loputon. Vain tilipussilla on rajansa. Ponitädin tilipussilla raja tulee yllättävän äkkiä.

Muutama säästövinkki, elämänhallinta ohje tai mitä näitä nyt on. Koska ponien hoidossa ei voi koskaan säästää, on parempi säästää jossain muussa. Eikö totta? 



1. Älä kuvittele olevasi isompi, kuin mitä olet!

Allekirjoittanut on ala-asteikäisestä asti katsonut h&m kuvastosta naistenvaatepuolta.  Koska lapsena se oli tosi cool! Juu, silloin ei ollut vielä internettiä, vaan kotiin tuli paksut kuvastot. Onko niitä vielä muilla kuin Hööksillä?  Ja ihan tähän päivään asti on käyty ostamassa vaatteet aikuisosastolta. Kunnes löysin Hööksistä alennuksesta takin, jossa oli kokona M sekä lasten 164cm. Juuri se minun tarvitsemani xs/s koko puuttui täysin. Kahdesta väärän kokoisesta päätin kuitenkin kokeilla molempia. Mukaan tarttui erittäinkin sopivana lasten koko. Ponitädithän ovat lasten kokoisia, sillä ponithan ovat lasten ratsuja! Niinpä sitten jatkoin valitsemallani tiellä. Pikeurin pöksyt tulevat huokeammalla hinnalla, kun ne ostaa senttimetri koossa ja näin voin jatkaa harrastustani halvemmalla, laatuvermeissä! Ja seuraavaksi aion mennä henkkamaukkaankin lapsieni kanssa, shoppailemaan lasten osastolta vaatteet kaikille meille! 

2. Personal trainer - ja muut elämäntapavalmennukset!

Tsiisus, niihin saa upotettua rahaa äärettömiä summia! Ja lopulta itse joutuu kuitenkin tekemään kaiken sen työn tuloksien eteen. Mutta, kun yhdistää elämäntapamuutoksensa mielekkään harrastuksen kanssa, säästää pt-maksut, kuntosalijäsenyydet, matkakulut, ajasta nyt ei varmasti tarvitse edes mainita. Hankkikaa siis poni ja lapsia. Naapurin lapsia voi lainata, jos omien hankkiminen tuntuu työläältä. Lapsi ponin selkään ja menoksi! Siinä pienen ponin kipittäessä vauhtipäällä, saa todentotta sykkeet nousemaan itselläkin. Ja ulkoilusta, urheilusta sekä lasten kanssa vietetystä laatuajasta tulee aivan toisenlainen kombo. Mikä parasta, poni-pt ei pidä sinua huonona ihmisenä, joka on päästänyt itsensä naurettavan huonoon kuntoon. Ei katso onko jenkkakahvoja tai muita kurveja. Eikä huuda vieressä väärällä ajoituksella "jaksaa, jaksaa!" Poni ei kysele, mikä fiilis, tai laita laskua perässään. Ponille et ole vain yksi lisätulonlähde. Ja poni takaa, että liikut vapaa-ajallasi vähän useamminkin tallin ja talon väliä, ettei liikunta jää vain salitreeneihin. Ei kannata miettiä, sitä rahan määrää, jonka ponin pitoon menettää, vaan kaikkea sitä hyvää, mitä ponin pidosta saa. Koska jokainenhan tietää, että hyvään harrastukseen laitettu raha on kuin laittaisi rahaa pankkiin. 

3. Kaiken maailman jäsenyydet

On ehkä jopa ikävä sanoa, mutta nautin olostani, kun olen vastuussa vain omasta toiminnasta ja harrastuksestani. Olin yhdistystoiminnassa mukana aktiivisena jokusen vuoden. Ja se oli loppujen lopuksi perfektionistille erittäin stressaavaa ja kuluttavaa. Etenkin, kun mitään ei oikein onnistuttu toteuttamaan kunnolla, tai ollenkaan. Nyt olen vuoden ollut vain oman seurani aktiivi (joskin hyvin antiaktiivinen siinäkin!) Ja erittäin tyytyväinen valintaani. Vuosijäsenyyksiä maksaessaan kannattaakin miettiä, mitä minä hyödyn tämän maksamisesta. Ja toisaalta menetänkö jotakin oleellista, mikäli en maksa tätä? En kannusta ihmisiä eroamaan mistään yhdistyksestä, mutta kannattaa miettiä, mitä ja mihin maksaa. Tarvitseeko kuulua seuraan, rotuyhdistyksiin, lajiyhdistyksiin, neulontapiririin ja postimerkkikeräily -tiimiin jne. Miksi maksan ja kuulun tähän? Lisäksi jäsenyysmuoto kannattaa myös laittaa tarkastuksen alle. Onko täysjäsenyys välttämättömyys vai voisiko olla vaikka kannatusjäsen, joka usein on huomattavasti huokeampaa. 

Itse aion maksaa vain seuran jäsenyyden, sillä kisaaminen ei ole mahdollista ilman sitä. Kaikki muut jäsenyydet olen punninnut olevan minulle aivan turhia ja nopealla laskulla olen säästänyt jo yhdet aikuiskoon pikeuritkin! Aika hurja summa ylimääräisiä kuluja, eikö? Vaikka postimerkkikeräilyn tiimijäsenyys onkin hevosharrastuksen kanssa vähän sama, kuin työttömyyskassa. Koskaan ei voi tietää, milloin siitä olisi hyötyä. Mutta otan riskin postimerkkien kanssa, työttömyyskassan kanssa riskiä kannattaa puntaroida vähän tarkemmin.. 


Lisää ponitädin säästövinkkejä voi lukea tästä. Sillä pianhan alkaa talvimalliston poistomyynnit, ystävänpäivä tarjoukset ja muut alennuspäivät! 

3.1.2019

Missä mennään vaihtojen kanssa?

hertjekker.net

Vuoden 2018 viimeiset valmennukset on vielä täysin käsittelemättä täällä blogissa. Käsittelemättä on muuten varmaan 90% viime vuoden valmennuksista. Jossain kohtaa viime vuotta blogiin kirjoittaminen omista treeneistä oli valtavan työlästä.  Meillä on ollut pakka ehkä koko viime vuoden todella hajalla. Olemme yrittäneet kovasti opetella uusia asioita ja välillä on tuntunut siltä, että menemme vain taaksepäin. Vaikka näin ei oikeasti tietenkään (tai ainakaan toivottavasti) ole. Kaiken kaaoksen keskellä oma itsetunto kuitenkin horjuu kovasti. Ja sen vuoksi kirjoittaminenkin on ollut vaikeampaa ja blogi on kärsinyt jonkinlaista hiljaiseloa. 

Valtavan prosessin keskellä on vaikea pukea ajatuksiaan selkokielen sanoiksi. Ja me todella ollaan valtavan prosessin keskellä. Oppiminen, ymmärtäminen, kokonaisuus. Kyse ei ole pelkästään ponin oppimisesta, vaan myös minun. Minä joudun opettelemaan samalla, kun yritän opettaa ponia. Yksi suuri projekti on ollut opettaa poni vaihtamaan. Se ei todellakaan ole ollut helppoa. Pieni, sievä ponini ottaa sadasosasekunnissa kymmenen jalkaa alleen ja sitten mennään, kovaa, korkealle, kukin jalka omaa askellajiaan. 

Aluksi riitti yhdet puhtaahkot vaihdot suuntaansa. 

Kotti vaihtoi helposti edestä, mutta takaosan mukaan saaminen on ollut työn takana. Pieni ohjus kykenee menemään ristilaukkaa kootusti, lisätysti ja kaikkea siltä väliltä, horjumatta tasapainoltaan laisinkaan. Sanomattakin kai jo selvää, että se onnistui hyvin niin kaarevilla kuin suorillakin urilla. Koko syksy työstettiin sitä, että poni vaihtaa ristilaukan takaakin puhtaaksi. Vähän kerrallaan ponin takaosa alkoi selvittelemään ristilaukat myötälaukaksi. Ponihan oli oikein mestari vaihtamaan takajalat ravin kautta myötälaukaksi, joten ensin täytyi saada raviaskeleet poistettua vaihdoista. Ihannetilanne olisi opettaa vaihdot puhtaiksi heti kättelyssä, mutta ponin kanssa mentiin tällainen tie. Se ei vain ymmärtänyt takaosan mukaan ottoa. Luontaisesti puhdas vaihto oli sille jotain hepreaa. 

Ensimmäiset puhtaat vaihdot tulivat päivää ennen vaativan debyyttiä. Lisää tehtiin ponibreederssin jälkeen. Ensin vain yhdet, sitten pikkuhiljaa vaadittiin lisää vaihtoja. Henkinen työvoitto tuli valmennuksessa, jossa teimme kolmikaarisella vaihtoja ensimmäistä kertaa. Keskihalkaisijaa ylittäessä piti tehdä vaihdot. Ensimmäinen vaihto tuli puhtaasti, menin hämilleni. Kiitin vuolaasti ponia ja sain kuin sainkin kerättyä sekä itseni, että ponini keskimmäisen kaaren aikana takaisin onnenhurmioista töiden tekoon ja palkinnoksi vielä toisen puhtaan vaihdon. Olin kyllä sen jälkeen eniten onnellinen siitä, kuinka sainkaan pakan kasattua siihen jälkimmäiseen vaihtoon. Eli toisin sanoen siihen, mitä vaihtojen välillä tapahtui..

Nyt poni on jo aika mestari kotikentällä vaihtamaan, sen lisäksi sillä voidaan jo vähän leikkiä vaihtojen kanssa tehden sarjoja. Mutta kun menimme maneesille, oli pakka taas vähän sekaisin. Koko valmennuksen ajan meillä oli hakusessa vähän kaikki palikat, mutta muutama ihan ok vaihtokin saatiin tehtyä. Takajalat olisi saaneet työskennellä paremmin, jotta vaihdot olisivat olleet tyylipuhtaita. 


Onneksi on vielä aikaa treenata vaihtoja muuallakin kuin kotona, ennen radalle menoa. Kottin kanssa aloitamme kisakauden näillä näkymin aluehallimestaruuksista, jossa ensimmäistä kertaa kilpailemme seniorimestaruusluokassa. Tosin kisakalenteri huokuu tyhjyydellään. Pakka meillä on sekaisin vieläkin ja tulee varmasti olemaankin vielä pitkään. Mutta ollaan me aikamoinen matka muutamassa vuodessa kahlattu eteenpäin, ettei se nyt mikään ihme olekaan. Täytyisi vain osata antaa itselle, sekä myös ponille armoa. Kaiken ei tarvitse onnistua heti, ei edes kohta, päästäksemme silti Roomaan asti. Me olemme kuitenkin taaplanneet kaikista epäilyistä ja "pyh, poni" -tokaisuista huolimatta jo tähän asti. Se on seitsemän vuotiaaksi kääntyneeltä ponilta todella paljon. Paljon enemmän kuin moni poni tulee koskaan kulkemaankaan, koska etenkään pikkuponien ei tarvitse. 

hertjekker.net

Lappeenrannan kisoissa kesällä vaihdoin muutaman sanan tutun ratsastajan kanssa. Hänellä on yksi Suomen hienoimmista suomenhevosista. Oli lohdullista kuulla, ettei vaihdot ole heillekään olleet niks ja naks -tyylillä nielaistut. Se toi vähän lohtua ja ymmärrystä siihen, ettei vaihdot ole niin helppoja ja luonnostaan tulevia asioita, niin kuin ne monelle puoliveriselle on. Simokin oppi vaihdot lähes kerrasta. Eikä niitä mitä ilmeisemmin opi muuten kuin vaihtamalla. Kovasti toistoja, onnistuneita toistoja. 

Treenit jatkukoon. Epätoivon kynnykseltä olemme vähän päässeet jo eteenpäin. Tiedättekö, jopa niin paljon, että valmentajan kanssa kerratessamme kauden tavoitteita, helppo A ja vaativa B tasoa, valmentaja totesi vain, että eikös 7v. hevoset mene vaativa A -luokkia. Niihinhän meidän on tietenkin tähdättävä! Juuri kun olin saanut kortteja kerättyä kasaan, tuuli vei pakan mukanaan.. 

hertjekker.net

1.1.2019

Paleleeko nakkisi? Jaossa ilmaisia vinkkejä

Vanha vuosi päätetään monesti nakkien ja perunasalaatin kera, 
joten eikös uuden voi aloittaa samalla kattauksella? 



Vinkeistä parhaimmat ovat niitä, joiden kokeileminen ei maksa yhtikäs mitään. Niiden toimivuus ei tietenkään ole 100% varmaa, mutta toimimattomanakaan et kokeilullasi ole menettänyt mitään. Oikeastaan en voi taata edes 50% mahdollisuutta toimivuuteen, mutta yrittänyttä ei laiteta. 

Itse kuulun niihin, joiden nakit ja potut on jäässä heti heinäkuun jälkeen. Sormet on tunnottomat, valkoiset ja jäykät yhdeksän kuukautta vuodesta. Varpaista puhumattakaan. Palelen muutenkin todella helposti ja talvisin ratsastellessa itkua vääntäen koitan kärsiä niistä kivuista, jotka seuraa jäätymisestä.


Löysin itseni taas ponin selästä, ilman hanskoja, 
vaikka pakkasmittari näytti kahdeksaa pakkasastetta. 
Eikä minulla ollut laisinkaan kylmä saati tietoakaan siitä, 
että sormia palelisi yhtään.

Minä jos joku olen testannut ihan kaikkea. Lämmitystyynyjä hanskojen sisälle, back on trackiä, kaiken maailman lampaankarvavuoria, ihan kaikkea. Mikään niistä ei ole ole ollut toimiva, jos mieli ratsastaa muutenkin kuin löysin ohjin. Hyvään ohjastuntumaan ei vaan voi tumpata itseään täyteen toppavaatetusta tai sitä lammaskarvaa. Back on trackillä oli täysin vääränlainen vaikutus. Kun verenkiertoa ei ole riittävästi, josta paleltuminenkin johtuu, ei keho, tässä tapauksessa nakki ole lämmin. Botin teho perustuu kehon lämpötilan heijastukseen. Kylmissä nakeissa ne suorastaan pikajäädyttivät nakkini. Hakatessani useita ja useita vuosia päätäni seinään, sain yhden ilmaisen, helposti toteutettavan vinkin. 

Vesi vanhin voitehista.


Paleluni lisäksi olen ollut erittäin huono kaatamaan kurkustani alas nesteitä. En ole juonut vettä oikeastaan koskaan, sillä en pidä veden hieman rautaisesta mausta. Mutta otinpa asiakseni aloittaa vedenjuonnin alkeet. Keho tarvitsee nestettä, joten sen juominen muutoinkin on todella tarpeellista, mutta enpäs uskonut, että sillä todella voi olla näinkin suuria vaikutuksia.

Kylmällä kelillä veri virtaa kehon ääreisosista keskikroppaan lämmittämään sitä, samalla verisuonet kutistuu ja niistä puristuu nestettä virtsarakkoon. Josta johtuen kylmällä myös pissattaa helpommin. Tullessamme takaisin lämpimään, verisuonet laajenee, mutta menetetty neste ei palaudu, vaan se vaatii tankkaamista, sillä elimistössä on nestevaje. Nestevajaus heikentää kehon ääreisosien kudosten verenkiertoa, jonka vuoksi mm. Itselläni ne nakit palelevat tosiaan heti helteiden hellitettyä.

Kannattaa oikeasti kokeilla! Puolikin litraa vettä ennen ratsaille lähtöä auttaa jo kivasti, mutta mitä enemmän sitä kurkusta alas nielaisee pitkin päivää, sen parempi! Ja kun keho oppii luottamaan nesteiden säännölliseen tankkaamiseen, se ei enää pidä kiinni kynsin ja hampain olemassa olevasta nesteestä -> voi näkyä positiivisena yllätyksenä myös vaa'alla!


Kokeilu ei maksa kenellekään mitään, ehkä aivan minimaalisesti vesilaskussa, mutta senkin voi säästää, kun viettää suihkussa aavistuksen lyhyemmän aikaa, mikäli sitä oman kaivon onnea ei ole. Ja tämän kokeilun jälkeen itse olen kyennyt ratsastamaan koko syksyn tähän asti ohuissa kesähanskoissa tai ihan vaan ilman hanskoja. Ennen se ei ollut laisinkaan mahdollista. Pakkasten kiristyessä joudun etsimään vähän paksumpaa hanskaa käteen, ohuiden kesähanskojen tilalle. Mutta ehkä selviän tästä talvesta aiempia vuosia paremmin. 

Nyt kun nakit ja potut on pelastettu heti vuoden ensimmäisenä päivänä, 
voi loppuvuoden ottaakin oikein rennosti!