Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

18.2.2019

Hyvästi 190€ mitä sillä saikaan?

Sinne meni, että heilahti. 190€ puhdasta valuuttaa. Töissä kuulen usein sanottavan "onpas helppoa tämä maksaminen, sen kuin vilauttaa vaan.." Juu niinpä, mutta yhtä helposti se valuutta ei humpsahda tilille, ihan vain vilauttelemalla, joskaan en ole kyllä kokeillutkaan. Sitä vilauttelua rahan hankinnassa nimittäin.. 

Ilahdutanpa teitä näillä kevättalven kuvilla Kotti 4v. kanssa. 
Ehei, edellisen postauksen eläinlääkärikäyntiä sillä ei maksettu, vaikka hyvä alku se siihenkin olisi ollut! Eikä tässä kohtaa tarkoiteta myöskään ihanaa forresterin vihreää back on trackin verkkoloimea, jonka Frodolle tilasin Kottin voittamalla alekupongilla. Oikeastaan tuolla 190 eurolla olisi saanut ihan ja vaikka mitä! Sen kun marssisit kauppaan ja valitsisit käteesi lähes mitä vain, se olisi sun! Mutta hevosihminen ostaa tuolla rahalla kaksi asiaa, josta ei saa yhtään mitään konkreettista. Eikä ostohetkellä voi tietää heittikö rahat täysin kankkulan kaivoon, niin kuin tämä ponitäti on hevostätinä usempanakin vuotena tehnyt.

190 eurolla saa haltuunsa ratsastajan A-kilpailuluvan, jolla on oikeutettu kilpailemaan Suomen sisällä kaikissa 1-5 tason kilpailuissa, siitä joutuu pulittamaan 150 euroa. 40 euroa lisähintaa tulee yhdestä (1) nimetystä ratsusta! Toisin sanoen tämän ponitädin kohdalla Gottfridin kisalupa on lunastettu. Jokaisesta lisähevosesta maksetaan kustakin 40 euroa lisähintaa. Aika suolaista! Ei tarvitse kuin kaatua jäätiköllä, saada lonkkamurtuma ja siinä se sitten oli, koko kisakausi. Ja mitään vastinetta ei saa rahoilleen! Tai niin kuin hevostädin tapauksessa, kun kaikki on yhden kauraturvan varassa ja se saakeli päättää rikkoa itsensä ennen ensimmäisiä kilpailuja, ollen koko kauden ja pitkälti seuraavaakin poissa pelistä. Mutta hei, hinnan lisäksi ei tule myöskään postimaksuja tai käsittelykuluja, siispä melkein pelkkää säästöä! 


 Ja nyt arvon ei-hevosihmiset, jotka tätä lukevat "ei se nyt sitten niin kallista olekaan tuo kilpaileminen" saanen muistutta, että nämä maksut täytyy olla hoidettu ennen ensimmäistä kilpailuun ilmoittautumista, jossa on vielä täysin omat maksunsa jokaisessa luokassaan! Sen lisäksi, että ennen tätä on täytynyt lunastaa itselleen seuran jäsenyys, jonka hinta riippuu toki seurasta, mutta ratsastajainliitto raapii siitäkin summasta seuran jäsenmaksusta riippuen 90-100% (Monessa seurassa jäsenmaksu on pelkästään SRL -osuus, jolloin seura ei saa itselleen euroakaan!) Mitä kalliimpi jäsenmaksu, sen enemmän seura saa varoja oman toiminnan kassaan.

Mutta kukapa näitä menoja laskee, jos saa edes yhdestä kisoista yli-ison muodottoman satulahuovan tai x-full kokoiset pintelit, niin kaikki menothan on käännettävä saataviksi!


Hyvää kisakautta kaikille! Me aloitamme sen kuukauden päästä 2-tason hallikisoista helppo A ja vaativa B radoilla. Saatavien metsästys alkakoon!

#hevosurheilu #hullujenhommaa #rikkaidenhuvia

17.2.2019

Vuosihuolto hoidettu alta pois


Eläinlääkärin käynti on aina yhtä jännittävää, olipa kyse sitten akuutista hädästä tai ihan rutiinitoimista. Koskaan et voi etukäteen tietää, mitä saat tulokseksi, etkä etenkään sitä, mitä lukee valkoisessa paperissa kohdassa summa.. 

Ponit ovat edullisia pitää, mutta rutiinitoimenpiteissä niiltäkin laskutetaan hevosten hinnastolla. Ponien kohdalla on vain sellainen hauska jippo, että rauhoitusaineiden annostelu on erittäin vaikeaa. Toinen poni kuukahtaa aivan pisarasta, kun taas toinen saattaa tarvita kolmen norsun annoksen. Eläinlääkärien kokemuksia kuulleena, sellaista "pientä" marginaalieroa ei hevosilla niin usein ole. Siksi onkin hyvä oppia kerrasta muistamaan, kuukahtiko poni omanpainoisesta annoksesta kuoleman rajamaille vai tarvitsiko kolme eri annosta, ennen kuin luomi alkoi painamaan. 


Kolmen ponin omistajana on helppo säästää pienissä asioissa, kuten eläinlääkärin käyntimaksuissa ihan sillä, että hoitaa jokaisen vuosihuollon kerralla. Toki se tarkoittaa myös kerralla suurempaa laskua, valitettavasti. Onnistumisprosentti tässä säästössä toki olisi suurempi, jos osaisi suunhoidon lisäksi kerrata myös vuosirokotteet kolmella yhden sijasta.. Hupsista. 


Poneilla oli hammashuoltoa ihan kotioloissa. Kottilla oli pelkästään hampaiden tarkastus ilman muita toimenpiteitä. Poni oli hoidettu suustaan vasta alle puoli vuotta sitten, mutta suussa oli siihen nähden yllättävän paljon piikkejä. Muutoin suu vaikutta kuitenkin hampaiden osalta hyvältä, sanat "ei kariesta" kuulostaa ponitädin sydämelle ja etenkin kukkarolle erinomaisen hyvältä! Hammashuoltoväliksi saatiin puoli vuotta, edellisen vuoden sijaan. Kotti käy rauhoitusaineiden osalta edulliseksi ponitädin kukkarolle, sillä poni kuukahtaa pelkän piikin näkemisestä. 

Eppo epäluuloiselle oli tilattu myös rokotus. Entiset omistajat ovat huoltaneet ponia erittäin tunnollisesti ja kaikki dokumentit hammaskarttoineen tuli ponin mukana. Sen lisäksi Passin kanteen oli liimattu post it -lappu, jossa lukee mm. viimeisimmät hammashuollot, kavioiden vuolut ja yllätys yllätys rokotukset. Mutta eipä ponitäti sellaisia ajattele tarkastaa siinä kohtaa, kun on kutsumassa eläinlääkäriä käynnille. Olin päättänyt omassa mielessäni, että nyt ollaan jo ehkä vähän myöhässäkin.. 


Kaivellessani Epon papereita, kävi ilmeisen selväksi, että ei olla myöhässä laisinkaan, sillä vasta toukokuussa oli ponipojan rokotukset menossa vanhaksi. Mutta samalla kävi myös selväksi, että viimeisestä raspauksesta on hujahtanut yli puolitoista vuotta! Eppo epäluuloinen ei pidä vieraista henkilöistä, etenkään jos ne yrittävät jotain epäilyttävää. Ensimmäisen piikin kohdalla Eppo puolustautui pelottavaa tilannetta puremalla. Se raukka oli niin peloissaan, ettei keksinyt mitään muuta keinoa puolustautua, joten tarrasi hampaansa reiteeni kiinni. Toinen piikki menikin jo helpommin, kun poni vaipui ensimmäisestä piikistä lievään kohmeloon. 

Ponitätiä alkoi hieman pelottaa hampaiden kunto. Vanhaponi + pitkä hoitoväli = erittäin huono yhtälö. Mitähän sieltä suusta mahtaa löytyä? Etenkin, kun ponin painokin on saatu tiputettua puolen vuoden aikana lähelle normaalipainoista yksilöä. Yllätys oli valtava, sillä ponin suusta ei löytynyt kerrassaan mitään sanottavaa. Paitsi se, että onpas äärimmäisen hyvä purukalusto näillä kymmenillä, näin pienellä risteytyksellä, ottaen huomioon hoitovälin. Ponin suu oli suorastaan priimaa, toki siellä oli terävyyttä jonkin verran ja raspaus oli ajankohtaista, mutta silti. Miten huojentavaa kuulla, sen lisäksi, ettei tätäkään ponia karies vaivaa.  Hammashuoltoväliä ei liiemmin tarvitsisi tiivistää, mutta ehkä kuitenkin tsekataan tämänkin ponin suuhun hieman useammin jatkossa. 


Frodolle tilattiin useampi toimenpide. Pääpainona oli hampaiden ja suun tarkastus, sillä suu täytyy olla kunnossa siinä kohtaa, kun täti satuloi poninsa ja suuntaa kentälle ratsuponin alkeisharjoituksiin. Frodon suu on haissut pahalle, sillä on useampi hammas heilumassa ja tällä hetkellä ori ei kyllä ketään hurmaa hymyllään. Hammashuollon lisäksi ponilta otettiin cem- sekä pssm1 -näytteet testejä varten. Frodon suu olikin kaikista poneista eniten hoidon tarpeessa. Ponitäti saa syyttää ihan itseään, sillä orihan piti raspata jo syksyllä, mutta luottolääkärin jäätyä äitiyslomalle se vain sitten jäi. Mitään peruuttamatonta ei onneksi saatu aikaan. Terävyyttä löytyi paljon, mutta posket olivat vielä onneksi ehjät, joskaan sitä tuskin olisi ollut, jos olisimme tehneet päävehkeet päässä hommia enemmän. Lisäksi ponilta nypättiin hammas ja puolikas sellainen pois. Ei ihme, että suu on haissut, sillä heiluva maitohammas oli haljennut, mitä ilmeisemmin kaverin takajalan liikkuvuuden  avustuksesta. Puoli hammasta jäi vielä eturivistöön, sillä se ei ollut riittävän heiluvaa sorttia lähteäkseen irti. Sitä täytynee tosin hieman seurailla, sekä niiden tilalle tulevia rautahampaita, sillä potku on saattanut vaurioittaa niitä. Mutta ei merkkejä karieksesta, jee! Frodon hampaat on syytä tsekata uudelleen kesäloman jälkeen, ennen kuin ratsuhommia on tarkoitus syksyllä jatkaa. Siispä ponitäti joutuu kutsumaan heinäkuussa hammaslääkärin ja rokotukset kahdelle ponille.  


Ponien suut on nyt kunnossa, joskin Kotti dramatisoi hammashuollosta niin kovasti, ettei kyennyt syömään heinää ennen kipulääkettä. Porkkana kyllä saatiin mahalaukkuun asti ilman lääkitystäkin.. Yhden kipulääkityksen jälkeen poni kuitenkin tokeni suustansa, eläinlääkäri epäili, että olisi saattanut osua vahingossa hermoon. Pääasia kuitenkin on, että poni tokeni syömäkuntoiseksi kipulääkkeellä ja sen jälkeen ruoka onkin maistunut äärimmäisen hyvin. Muilla ei jälkikäteen ole ongelmia eläinlääkärin käynnistä koitunut, edes Eppo ei reagoinut rokotukseen negatiivisesti, josta forresterit ovat suorastaan kuolemassa. 


Huomasittekos muuten Eepoksen uudet suitset? Nämähän on hutiostokseni Kottille kolmen vuoden takaa! Siitä asti ne ovat toimineet sisustuselementtinä tähän päivään asti. Vanhempi tyttäreni kysyi eräs päivä: "Äiti, miksi nuo suitset tuossa roikkuu?" Johon äiti vastaa, että "ne on niin kauniit, eikä ne sopineet Kottille. Ehkä joskus jollekin pienemmälle.." Johon taas nerokas tyttäreni vastasi "ai, minusta ne sopisivat hyvin Epon tyyliin.." No sinäpä sen sanoit! Miksi äiti ei ole tajunnut, että pienempi poni löytyy jo tallista?! Niinpä Eppo sai Rossnerin kiiltonahkaisella turpahihnalla ja mustilla bligbling -timanteilla varustetut truedressage -ponin suitset! Ja heti näyttää astetta enemmän kouluratsulta, vai mitä? Ponitädithän ei koskaan tee hutiostoksia, sopiva käyttäjä kyllä aina tulee tallista löytymään, kun tarpeeksi kauan odottaa.. 

13.2.2019

Testaillaan testailemisen ilosta vai kuinka?

hertjekker.net

Jalostukseen tarjottavan (ja erityisesti käytettävän) oriin omistajalla on velvollisuuksia. Oria on näytettävä, käytettävä ja kaiken sen lisäksi testattava kaiken maailman testeillä, ponioripäivien valinnaisen ratsastuskokeen lisäksi. 

CEM -testi
CEM -testi koskee aivan kaikkia jalostukseen käytettäviä oreja, rodusta riippumatta. Suomenhevosilla testi on pakollinen mikäli oria käytetään keinosiemennyksellä (nopean googlailun tulos, suokki-ihmiset korjaa, mikäli tämä on vanhentunutta tietoa.) CEM tutkimuksella selvitetään, ettei ori oli kohtutulehdusbakteerin oireeton kantaja. Jos CEM testiä ei ole tehty, oriilla ei ole siitosoikeutta, eikä sen varsoista saa KTK -kelpoisia. 

MYOTONIA 
Myotonia on ikävä  lihassairaus. Hollannista on löydetty kaksi NF-ponivarsaa, joilla on diagnosoitu kongenitaalinen myotonia (synnynnäinen lihasjäykkyys). Aiemmin vastaavaa sairautta ei ole tavattu hevosilla, ihmisillä ja vuohilla kyllä. Hollannissa oriit on testattu geenitesteillä vuodesta 2012 asti. Hollannissa menestynyt kilpa- ja jalostusori Kante's Rodaldo ja tämän kolme jalostusorijälkeläistä on todettu sairauden kantajaksi. Suomessa oriit on testattu keväästä 2013 alkaen. Myös alkuperämaan kantakirja ja erimaiden tytärkantakirjat testaavat oriit sairauden ehkäisemisen vuoksi. Suomessa orien testaukset hoidetaan kuntoon viimeistään jalostusoikeuksia hakiessaan ponioripäiviltä. 

Myotoniasta kärsivät ponit sairastuvat ensimmäisen elinvuoden aikana. Poneilla on suuria liikkumisvaikeuksia jäykkyyden takia. Sairastuneet varsat voivat kaatua yrittäessään liikkua ja oireet voivat vaikuttaa epileptisiltä, mutta varsa yrittää nousta uudelleen ylös. Sairastavat varsat kuitenkin syövät, juovat ja ulostavat aivan normaalisti. Oireet johtuvat luurankolihasten solujen proteiinikanavien toimintahäiriöstä, joka johtaa lihasten rentoutumisen toimintahäiriöihin.

hertjekker.net

PSSM1
Rodustamme on ikävä kyllä löytynyt pssm -kantajia. Ja nyt tästä vuodesta lähtien jalostukseen tarjottavat oriit on testattava taudin varalta. PSSM on myös lihassairaus, joskin yleisempi kuin myotonia. Sairauden tyypillisimpänä oireena pidetään lannehalvaustaipumusta, mutta oireet voivat vaihdella lihaskivuista ja -krampeista aina lihaksen surkastumiseen asti. Oireet johtuvat epänormaaleiden sokeriyhdisteiden  kertymisestä lihaksiin, pahentuen vähäisen liikunnan ja tärkkelyspitoisen ruokinnan seurauksena. 

Jotenkin tiesin jo odottaa, että rodustamme tullaan löytämään PSSM kantajia, ennen kuin niitä kerettiin löytää. Eikä siinä kauaa aavistuksillani tarvinnut odottaa, kun sellainen tosiaan löytyi. Olen aika tiiviisti seurannut erilaisten perinnöllisten tautien leviämistä hevosilla. Ei ole kauaa, kun kukaan ei edes tiennyt mikä PSSM on, kymmenen vuotta on lyhyt aika. Yht'äkkiä kantajia alkoi löytyä ensin tinkereistä, sen jälkeen vähän sieltä ja täältä, eri roduista. Onko syynä ollut se, että pitkään tyydyttiin kuvittelemaan, ettei tauti koske meidän rotua, ja näin ollen poneja ei ole testattu? Vahvasti uskon, että tässä on suurin syy. Poneilta ei myöskään vaadita rtg-kuvia edes osteokondroosin varalta, vaikka siinäkin on hyvin ikävä osittain perinnöllinen ongelma. Lisäksi minä olen sitä mieltä, että pelkästään orien testaus ei auta. Perinnöllisiä ongelmia voi kantaa myös tamma ja mikäli nämä ongelmat haluttaisiin todella karsia rodusta mahdollisimman äkkiä pois, olisi kaikki jalostukseen käytettävät yksilöt testattava sukupuolesta riippumatta ainakin pssm varalta.

Vaikka oreille ei olisi tullutkaan pakollista testausta, oli meillä aikomus testauttaa oma oriimme pssm varalta, sen lisäksi ori tullaan myös kuvauttamaan irtopalojen varalta. Mikäli haluan tarjota omaa oriani jalostukseen, haluan olla 100% varma, ettei se kanna mitään perinnöllisiä ongelmia. Jalostuksen tarkoitus ei ole lisätä määrää, vaan tuottaa terveitä ja laadukkaita rotuyksilöitä. Niin moni asia voi mennä muuten pieleen, että turha riskinotto mahdollisista piilevistä ongelmista on suorastaan typeryyttä. Olen kuitenkin positiivisesti yllättynyt ja iloinen siitä, että Suomessa vaaditaan edes foresti oreilta nyt myös pssm -testaus. Testit ovat pieni hinta siitä, että ikävät ongelmat saadaan karsittua rodusta pois.

herjekker.net
Tulevaisuudessa wffs? 
Warmblood fragile foal syndrome on hevosella kehon kudoksiin vaikuttava sairaus. Wffs on resessiivinen, eli piilevästi periytyvä geenivirhe, mikä tarkoittaa, että yksilö voi olla kantaja, mutta se ei näy yksilössä ulospäin. Sairautta on nyt tavattu lämminveristen ratsuhevosten populaatiossa. Samantyylistä sairautta, eri mutaatiolla on tavattu quartereissa. Sairaan varsan saadakseen molempien vanhempien täytyy olla kantajia. Geenivirheen kantajaksi, mutta terveenä olevaksi varsaksi riittää, että toinen vanhemmista on geenivirheen kantaja. Toistaiseksi tautia ei siis ole tavattu muilla roduilla, mutta eiköhän se ole vain ajan kysymys, kun sellainen löytyy.


Sallis Lindqvist photography

Nyt vain odotetaan, että Hillside Forgotten Goldin tulokset tulevat ja tottakai toivotaan parasta, ja pelätään pahinta. 

10.2.2019

Saappaat vaihtuivat korkkareihin yhden illan ajaksi

hertjekker.net
Tärkeintä ei ole päämäärä, vaan yhdessä kuljettu matka. Kotti on ennen kaikkea minun paras kaverini, ei siis todellakaan mikä tahansa poni. Se ei ole urheiluväline, vaan ystävä, jonka kanssa urheillaan yhdessä, hyvässä hengessä. Kotti on ensimmäinen hevosemme, jonka kanssa olemme oikeasti päässeet myös kilpailemaan. Olen jokaisesta onnistumisesta kiitollinen. Siitä, että voin suunnitella tulevaisuutta ja toteuttaa suunnitelmia. Jos jotain olen harrastuksestani oppinut, niin sen, ettei mikään muu ole varmaa kuin epävarmuus. Kaikista tärkeintä on kuitenkin ystävän terveys ja hyvinvointi. 

Viime kauden kilpailimme säästeliäästi. Jätin tarkoituksella useita meille sopivia kilpailuja välistä. Halusin antaa Kottille vähän rauhallisemman vuoden kilpailujen osalta. Se oli kuitenkin jo kiertänyt ja nähnyt maailmaa 4- ja 5-vuotiaana. Kun sitten olimme radoilla, teimme kaikkemme ja usein vielä enemmän. Ensimmäistä kertaa oikeasti ratsastin radoilla, enkä vain mennyt tehtävästä toiseen. Ainakin hetkittäin. Ja poni, se suorastaan loisti. 

Oli aika huimaa katsella ranking -tilastoja. Gottfrid on ollut Kaakkois-Suomen alueen nuorten hevosten kouluratsastuksen ranking voittaja useana vuonna. Mutta viime vuoden menestyssaldoon lisättäköön vielä yksi titteli. Kouluratsastuksen alueranking kolmas senioreissa! Siltikin, vaikka yhden helppo A -luokan pisteet on jaettu helppo B -luokan pisteinä. Meillä ei ole tarvetta saavuttaa parempaa sijaa, sillä pyrkimys on kuitenkin mennä eteenpäin, eikä jäädä paikalleen. Niin luokka vaatimuksissa kuin tasoissakin. Vielä ensikaudella kilpailemme varmasti myös aluetasolla paljon, mutta tavoitteemme on kilpailla kahdeksannella ikävuodella pelkästään kansallisella tasolla. Mutta silloinhan on tietenkin Frodokin jo aloittelemassa kilparatsun roolia, ainakin toivottavasti.  


Palkinnot jaettiin Kaakon Gaala -juhlassa, jossa palkittiin kaikkien lajien ja ikäluokkien kolme parasta. Kouluratsastajakin joutui laittamaan ratsastustamineiden tilalle mekkoa päälle ja korkkarit jalkaan.

Suurin kiitos kuuluu kuitenkin Kottille ja tiimille, joka meidän takana häärii. Yksikään urheilija ei yksin pysty saavuttamaan tavoitteitaan, tekemään tuloksia tai ylipäätään kilpailemaan. Taustalle tarvitaan toimiva tiimi, hevosharrastuksen kyseessä ollessa, se tiimi ei ihan yhdellä tai kahdellakaan henkilöllä täyty. Groomit, valmentajat, kengittäjä, lihashuoltajat, eläinlääkärit jne. Lista on pitkä, mutta jokainen siihen kuuluva on erittäin tärkeä. Kiitos siitä, että juuri te kuulutte meidän tiimiin ja mahdollistitte meille tämänkin!

8.2.2019

Kuinka päästä pumpulikaupan kanta-asiakkaaksi?


Tiedättekö tunteen, jossa menet hakemaan ratsureimaa tarhasta. Kaikkein perimmäisimmässä nurkassa seisoo kolme kaverusta. Sinne marssiessasi huomaat veritipan hangella. Toisen, kolmannen ja pian edessäsi avautuu sotatantereen näköinen teurastuspläntti! Sen sijaan, että heittäisit kirveen kaivoon samatien, ajattelet positiivisesti. Ehkä varsaponin vaihtuvat hampaat ovat vihdoin irronneet telmimisen seurauksena, ja suusta olisi tullut verta. Kävisi tarinaan hyvin, sillä puolituntia aiemmin jaetut heinät oli syöty ja verijäljet löytyvät heinäkasojen tilalta. Nopea kurkistus alahuulen alle torppaa kuitenkin ajatukset. Sellainen verimäärä näkyisi kyllä suussa pikaisella tsekkauksella. Tsiikailen Eppoa kauempaa, sillä poni ei kiireessä stressaavan poitädin lähelle antaudu. Eppo vaalii rauhaa ja aikaa, sitä ei kiireessä hoideta millään tavoin. Lopuksi menen Kottin luo, ei näytä hyvältä. Ponin kannalla on vekki. Tarkemmin katsottuna etukavion kannoilla on kummallakin puolella mojovat haavat, joista vain vuotaa ja vuotaa sitä hangessa punaisena hohtavaa litkua - verta.

Taiteilin juuri minuuttia aiemmin trailerin kerrasta koukkuun, varusteet kaappiin. Enää oli vain ponin suojitus ja loimen vaihto. Olimme lähdössä estetreeneihin, mutta pikainen konsultaatio groomimme kanssa puhelimitse ja aikeemme jäi vain aikeeksi. Vaikka poni ei ontunutkaan, mutta aristi sen verran jalkaansa, etten saanut kopeloida haavoja sen enempää. Ponin terveys etusijalle, treenitkin maistuu paremmin, kun kaikki on varmasti kunnossa. Jos joku sanoi, että riittäisi tämä lumi ja kylmyys, niin minä olen nyt toista mieltä! Haavoille parasta on puhdas lumi, joka puhdistaa ja kylmää samalla kertaa! Ja sitähän onneksi riittää vaikka muille jakaa.



Liioiksi ponin treenejä ei ole tarvinnut perua ponin takia, mutta ei tätä nyt tavaksi tarvitse silti ottaa. Talvessa vihaan vain hokkeja! Kotti on itse aiheuttanut haavansa, sillä muut kaverit ovat ilman kenkiä. Siispä säästöpakkaus pumpulia tilaukseen! Sitä ennen harkitsen bootseja, niiden hyötyjä ja haittoja. Nämä haavat bootsi olisi estänyt kyllä, mutta olisiko ne aiheuttaneet hiertymiä enemmän kuin estäneet haavoja? Kottilla on tosi herkkä iho, joka hiertyy rikki pienestäkin hankauksesta.

Arg ja vielä kerran arg! Että osaakin suututtaa, mutta eihän näille mitään voi. 

7.2.2019

Me maastoillaan!

Elänkö lapsuuden poniunelmaani lasteni kautta? Sitä toisinaan mietin. Mutta toisaalta, kun tytöt tykkäävät poneista, niin haittaako se, jos vähän eläisinkin. Siinä vaiheessa, kun karjun verkka-alueella pää punaisena, voitonkiilto silmissä - poniäidin roolissa - tiputtakaa minut takaisin maanpinnalle, kiitos! Yhdessä tekemisen riemu, sitä on vaalittava. 


Eppo, tiimimme uusin tulokas, joka tuntuu nyt jo siltä kuin olisi aina ollut meidän, on virallisestikin kotiutunut meille täysin. Poni kulkee sisälle ja ulos itsekseen, saattaa joskus tarhamatkalla jäädä moikkaamaan pihalla leikkiviä lapsia ja tapsutella hetken päästä omaan karsinaansa. On aika suuri ero siihen poniin, joka viikon jälkeen lähti portista karkuteille, kun olin ottamassa sitä kiinni. Ponia, joka ei antanut kiinni tuosta noin vain. Ensimmäiset ratsastukset meni ponin jännittämiseen, kun ulkona tuuli hieman kovaa. Eppo ei luottanut meihin, jonka vuoksi alku oli jokseenkin hankalaa. Vaikkei se silloin hankalalta tuntunutkaan. Mutta kun vertaa nykyiseen Eppoon, joka talvituiskeessa seisoo paikallaan pihalla, kun tyttö ihan itsekseen päättää pysäyttää ponin ja tehdä maailman ympärysmatkan. Ero on aika huima. Pienistä arjen asioista on oikeasti muodostunut aika suuria, ne tajutakseen pitää vain muistella muutamia kuukausia taaksepäin.

Talvimyrsky, ei houkuttele ratsastamaan. Kotti napottaa päivän pihatossa, sillä on suorastaan kuuluisa siitä, että vihaa huonoja kelejä. Talliin päästessään Kotti ei meinaa astella takki päällä takaisin ulos. Heitin vitsillä, että jos saisi ratsastusseuraa. En uskonut kenenkään tarttuvan ajatukseen, keli huomioon ottaen. En todellakaan olisi yksin lähtenyt ratsastamaan, enkä kyllä muutoinkaan. Ennen kuin sain takkia päälle, oli tyttö jo tallissa odottamassa, taas. 

Eppo satuloitiin, Kotti vain loimitettiin, sillä ajattelin mennä Kottin elämän toista kertaa ilman satulaa. Tarkoitus oli mennä kentällä, sillä ei mieleenikään tulisi lähteä Kottin kanssa, etenkään lapsen ollessa mukana, maastoon satulatta. Mutta luonto oli kasannut lunta kentälle liioiksi, joten maastoonhan lähdettiin. Me neljästään, kaksi ponia ja kaksi ratsastajaa. Aivan järkyttävässä kelissä. Takaa kuului vain "Eppo niin kovasti tahtoisi ravata.. " Ja kun ponit jotain tahtoo, ponien on saatava se!



Pieni tyttö ja pieni poni. Siinä vähän äidin sydän suli. Ja Kotti, se suorastaan kiehui loimensa alla halusta ottaa pieni kilpailu, kumpi poneista on nopeampi. Seuraavana päivänä osasin varautua paremmin, satuloin ratsuni. Ihan siltä varalta, että allani kuitenkin on aikamoinen sähköjänis. Ja taas me kaksistaan lähdimme maastoilemaan, aivan mielettömän kauniissa, mutta kylmässä kelissä. Poneilla oli hauskaa ja niin oli meillä ratsastajillakin. Tästä edes minun ei tarvitse enää yksin maastoillakaan, mikäli en välttämättä niin halua. Aika nastaa! #ponit