Eläinlääkärin käynti on aina yhtä jännittävää, olipa kyse sitten akuutista hädästä tai ihan rutiinitoimista. Koskaan et voi etukäteen tietää, mitä saat tulokseksi, etkä etenkään sitä, mitä lukee valkoisessa paperissa kohdassa summa..
Ponit ovat edullisia pitää, mutta rutiinitoimenpiteissä niiltäkin laskutetaan hevosten hinnastolla. Ponien kohdalla on vain sellainen hauska jippo, että rauhoitusaineiden annostelu on erittäin vaikeaa. Toinen poni kuukahtaa aivan pisarasta, kun taas toinen saattaa tarvita kolmen norsun annoksen. Eläinlääkärien kokemuksia kuulleena, sellaista "pientä" marginaalieroa ei hevosilla niin usein ole. Siksi onkin hyvä oppia kerrasta muistamaan, kuukahtiko poni omanpainoisesta annoksesta kuoleman rajamaille vai tarvitsiko kolme eri annosta, ennen kuin luomi alkoi painamaan.
Kolmen ponin omistajana on helppo säästää pienissä asioissa, kuten eläinlääkärin käyntimaksuissa ihan sillä, että hoitaa jokaisen vuosihuollon kerralla. Toki se tarkoittaa myös kerralla suurempaa laskua, valitettavasti. Onnistumisprosentti tässä säästössä toki olisi suurempi, jos osaisi suunhoidon lisäksi kerrata myös vuosirokotteet kolmella yhden sijasta.. Hupsista.
Poneilla oli hammashuoltoa ihan kotioloissa. Kottilla oli pelkästään hampaiden tarkastus ilman muita toimenpiteitä. Poni oli hoidettu suustaan vasta alle puoli vuotta sitten, mutta suussa oli siihen nähden yllättävän paljon piikkejä. Muutoin suu vaikutta kuitenkin hampaiden osalta hyvältä, sanat "ei kariesta" kuulostaa ponitädin sydämelle ja etenkin kukkarolle erinomaisen hyvältä! Hammashuoltoväliksi saatiin puoli vuotta, edellisen vuoden sijaan. Kotti käy rauhoitusaineiden osalta edulliseksi ponitädin kukkarolle, sillä poni kuukahtaa pelkän piikin näkemisestä.
Eppo epäluuloiselle oli tilattu myös rokotus. Entiset omistajat ovat huoltaneet ponia erittäin tunnollisesti ja kaikki dokumentit hammaskarttoineen tuli ponin mukana. Sen lisäksi Passin kanteen oli liimattu post it -lappu, jossa lukee mm. viimeisimmät hammashuollot, kavioiden vuolut ja yllätys yllätys rokotukset. Mutta eipä ponitäti sellaisia ajattele tarkastaa siinä kohtaa, kun on kutsumassa eläinlääkäriä käynnille. Olin päättänyt omassa mielessäni, että nyt ollaan jo ehkä vähän myöhässäkin..

Kaivellessani Epon papereita, kävi ilmeisen selväksi, että ei olla myöhässä laisinkaan, sillä vasta toukokuussa oli ponipojan rokotukset menossa vanhaksi. Mutta samalla kävi myös selväksi, että viimeisestä raspauksesta on hujahtanut yli puolitoista vuotta! Eppo epäluuloinen ei pidä vieraista henkilöistä, etenkään jos ne yrittävät jotain epäilyttävää. Ensimmäisen piikin kohdalla Eppo puolustautui pelottavaa tilannetta puremalla. Se raukka oli niin peloissaan, ettei keksinyt mitään muuta keinoa puolustautua, joten tarrasi hampaansa reiteeni kiinni. Toinen piikki menikin jo helpommin, kun poni vaipui ensimmäisestä piikistä lievään kohmeloon.
Ponitätiä alkoi hieman pelottaa hampaiden kunto. Vanhaponi + pitkä hoitoväli = erittäin huono yhtälö. Mitähän sieltä suusta mahtaa löytyä? Etenkin, kun ponin painokin on saatu tiputettua puolen vuoden aikana lähelle normaalipainoista yksilöä. Yllätys oli valtava, sillä ponin suusta ei löytynyt kerrassaan mitään sanottavaa. Paitsi se, että onpas äärimmäisen hyvä purukalusto näillä kymmenillä, näin pienellä risteytyksellä, ottaen huomioon hoitovälin. Ponin suu oli suorastaan priimaa, toki siellä oli terävyyttä jonkin verran ja raspaus oli ajankohtaista, mutta silti. Miten huojentavaa kuulla, sen lisäksi, ettei tätäkään ponia karies vaivaa. Hammashuoltoväliä ei liiemmin tarvitsisi tiivistää, mutta ehkä kuitenkin tsekataan tämänkin ponin suuhun hieman useammin jatkossa.

Frodolle tilattiin useampi toimenpide. Pääpainona oli hampaiden ja suun tarkastus, sillä suu täytyy olla kunnossa siinä kohtaa, kun täti satuloi poninsa ja suuntaa kentälle ratsuponin alkeisharjoituksiin. Frodon suu on haissut pahalle, sillä on useampi hammas heilumassa ja tällä hetkellä ori ei kyllä ketään hurmaa hymyllään. Hammashuollon lisäksi ponilta otettiin cem- sekä pssm1 -näytteet testejä varten. Frodon suu olikin kaikista poneista eniten hoidon tarpeessa. Ponitäti saa syyttää ihan itseään, sillä orihan piti raspata jo syksyllä, mutta luottolääkärin jäätyä äitiyslomalle se vain sitten jäi. Mitään peruuttamatonta ei onneksi saatu aikaan. Terävyyttä löytyi paljon, mutta posket olivat vielä onneksi ehjät, joskaan sitä tuskin olisi ollut, jos olisimme tehneet päävehkeet päässä hommia enemmän. Lisäksi ponilta nypättiin hammas ja puolikas sellainen pois. Ei ihme, että suu on haissut, sillä heiluva maitohammas oli haljennut, mitä ilmeisemmin kaverin takajalan liikkuvuuden avustuksesta. Puoli hammasta jäi vielä eturivistöön, sillä se ei ollut riittävän heiluvaa sorttia lähteäkseen irti. Sitä täytynee tosin hieman seurailla, sekä niiden tilalle tulevia rautahampaita, sillä potku on saattanut vaurioittaa niitä. Mutta ei merkkejä karieksesta, jee! Frodon hampaat on syytä tsekata uudelleen kesäloman jälkeen, ennen kuin ratsuhommia on tarkoitus syksyllä jatkaa. Siispä ponitäti joutuu kutsumaan heinäkuussa hammaslääkärin ja rokotukset kahdelle ponille.

Ponien suut on nyt kunnossa, joskin Kotti dramatisoi hammashuollosta niin kovasti, ettei kyennyt syömään heinää ennen kipulääkettä. Porkkana kyllä saatiin mahalaukkuun asti ilman lääkitystäkin.. Yhden kipulääkityksen jälkeen poni kuitenkin tokeni suustansa, eläinlääkäri epäili, että olisi saattanut osua vahingossa hermoon. Pääasia kuitenkin on, että poni tokeni syömäkuntoiseksi kipulääkkeellä ja sen jälkeen ruoka onkin maistunut äärimmäisen hyvin. Muilla ei jälkikäteen ole ongelmia eläinlääkärin käynnistä koitunut, edes Eppo ei reagoinut rokotukseen negatiivisesti, josta forresterit ovat suorastaan kuolemassa.

Huomasittekos muuten Eepoksen uudet suitset? Nämähän on hutiostokseni Kottille kolmen vuoden takaa! Siitä asti ne ovat toimineet sisustuselementtinä tähän päivään asti. Vanhempi tyttäreni kysyi eräs päivä: "Äiti, miksi nuo suitset tuossa roikkuu?" Johon äiti vastaa, että "ne on niin kauniit, eikä ne sopineet Kottille. Ehkä joskus jollekin pienemmälle.." Johon taas nerokas tyttäreni vastasi "ai, minusta ne sopisivat hyvin Epon tyyliin.." No sinäpä sen sanoit! Miksi äiti ei ole tajunnut, että pienempi poni löytyy jo tallista?! Niinpä Eppo sai Rossnerin kiiltonahkaisella turpahihnalla ja mustilla bligbling -timanteilla varustetut truedressage -ponin suitset! Ja heti näyttää astetta enemmän kouluratsulta, vai mitä? Ponitädithän ei koskaan tee hutiostoksia, sopiva käyttäjä kyllä aina tulee tallista löytymään, kun tarpeeksi kauan odottaa..