Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

17.2.2019

Vuosihuolto hoidettu alta pois


Eläinlääkärin käynti on aina yhtä jännittävää, olipa kyse sitten akuutista hädästä tai ihan rutiinitoimista. Koskaan et voi etukäteen tietää, mitä saat tulokseksi, etkä etenkään sitä, mitä lukee valkoisessa paperissa kohdassa summa.. 

Ponit ovat edullisia pitää, mutta rutiinitoimenpiteissä niiltäkin laskutetaan hevosten hinnastolla. Ponien kohdalla on vain sellainen hauska jippo, että rauhoitusaineiden annostelu on erittäin vaikeaa. Toinen poni kuukahtaa aivan pisarasta, kun taas toinen saattaa tarvita kolmen norsun annoksen. Eläinlääkärien kokemuksia kuulleena, sellaista "pientä" marginaalieroa ei hevosilla niin usein ole. Siksi onkin hyvä oppia kerrasta muistamaan, kuukahtiko poni omanpainoisesta annoksesta kuoleman rajamaille vai tarvitsiko kolme eri annosta, ennen kuin luomi alkoi painamaan. 


Kolmen ponin omistajana on helppo säästää pienissä asioissa, kuten eläinlääkärin käyntimaksuissa ihan sillä, että hoitaa jokaisen vuosihuollon kerralla. Toki se tarkoittaa myös kerralla suurempaa laskua, valitettavasti. Onnistumisprosentti tässä säästössä toki olisi suurempi, jos osaisi suunhoidon lisäksi kerrata myös vuosirokotteet kolmella yhden sijasta.. Hupsista. 


Poneilla oli hammashuoltoa ihan kotioloissa. Kottilla oli pelkästään hampaiden tarkastus ilman muita toimenpiteitä. Poni oli hoidettu suustaan vasta alle puoli vuotta sitten, mutta suussa oli siihen nähden yllättävän paljon piikkejä. Muutoin suu vaikutta kuitenkin hampaiden osalta hyvältä, sanat "ei kariesta" kuulostaa ponitädin sydämelle ja etenkin kukkarolle erinomaisen hyvältä! Hammashuoltoväliksi saatiin puoli vuotta, edellisen vuoden sijaan. Kotti käy rauhoitusaineiden osalta edulliseksi ponitädin kukkarolle, sillä poni kuukahtaa pelkän piikin näkemisestä. 

Eppo epäluuloiselle oli tilattu myös rokotus. Entiset omistajat ovat huoltaneet ponia erittäin tunnollisesti ja kaikki dokumentit hammaskarttoineen tuli ponin mukana. Sen lisäksi Passin kanteen oli liimattu post it -lappu, jossa lukee mm. viimeisimmät hammashuollot, kavioiden vuolut ja yllätys yllätys rokotukset. Mutta eipä ponitäti sellaisia ajattele tarkastaa siinä kohtaa, kun on kutsumassa eläinlääkäriä käynnille. Olin päättänyt omassa mielessäni, että nyt ollaan jo ehkä vähän myöhässäkin.. 


Kaivellessani Epon papereita, kävi ilmeisen selväksi, että ei olla myöhässä laisinkaan, sillä vasta toukokuussa oli ponipojan rokotukset menossa vanhaksi. Mutta samalla kävi myös selväksi, että viimeisestä raspauksesta on hujahtanut yli puolitoista vuotta! Eppo epäluuloinen ei pidä vieraista henkilöistä, etenkään jos ne yrittävät jotain epäilyttävää. Ensimmäisen piikin kohdalla Eppo puolustautui pelottavaa tilannetta puremalla. Se raukka oli niin peloissaan, ettei keksinyt mitään muuta keinoa puolustautua, joten tarrasi hampaansa reiteeni kiinni. Toinen piikki menikin jo helpommin, kun poni vaipui ensimmäisestä piikistä lievään kohmeloon. 

Ponitätiä alkoi hieman pelottaa hampaiden kunto. Vanhaponi + pitkä hoitoväli = erittäin huono yhtälö. Mitähän sieltä suusta mahtaa löytyä? Etenkin, kun ponin painokin on saatu tiputettua puolen vuoden aikana lähelle normaalipainoista yksilöä. Yllätys oli valtava, sillä ponin suusta ei löytynyt kerrassaan mitään sanottavaa. Paitsi se, että onpas äärimmäisen hyvä purukalusto näillä kymmenillä, näin pienellä risteytyksellä, ottaen huomioon hoitovälin. Ponin suu oli suorastaan priimaa, toki siellä oli terävyyttä jonkin verran ja raspaus oli ajankohtaista, mutta silti. Miten huojentavaa kuulla, sen lisäksi, ettei tätäkään ponia karies vaivaa.  Hammashuoltoväliä ei liiemmin tarvitsisi tiivistää, mutta ehkä kuitenkin tsekataan tämänkin ponin suuhun hieman useammin jatkossa. 


Frodolle tilattiin useampi toimenpide. Pääpainona oli hampaiden ja suun tarkastus, sillä suu täytyy olla kunnossa siinä kohtaa, kun täti satuloi poninsa ja suuntaa kentälle ratsuponin alkeisharjoituksiin. Frodon suu on haissut pahalle, sillä on useampi hammas heilumassa ja tällä hetkellä ori ei kyllä ketään hurmaa hymyllään. Hammashuollon lisäksi ponilta otettiin cem- sekä pssm1 -näytteet testejä varten. Frodon suu olikin kaikista poneista eniten hoidon tarpeessa. Ponitäti saa syyttää ihan itseään, sillä orihan piti raspata jo syksyllä, mutta luottolääkärin jäätyä äitiyslomalle se vain sitten jäi. Mitään peruuttamatonta ei onneksi saatu aikaan. Terävyyttä löytyi paljon, mutta posket olivat vielä onneksi ehjät, joskaan sitä tuskin olisi ollut, jos olisimme tehneet päävehkeet päässä hommia enemmän. Lisäksi ponilta nypättiin hammas ja puolikas sellainen pois. Ei ihme, että suu on haissut, sillä heiluva maitohammas oli haljennut, mitä ilmeisemmin kaverin takajalan liikkuvuuden  avustuksesta. Puoli hammasta jäi vielä eturivistöön, sillä se ei ollut riittävän heiluvaa sorttia lähteäkseen irti. Sitä täytynee tosin hieman seurailla, sekä niiden tilalle tulevia rautahampaita, sillä potku on saattanut vaurioittaa niitä. Mutta ei merkkejä karieksesta, jee! Frodon hampaat on syytä tsekata uudelleen kesäloman jälkeen, ennen kuin ratsuhommia on tarkoitus syksyllä jatkaa. Siispä ponitäti joutuu kutsumaan heinäkuussa hammaslääkärin ja rokotukset kahdelle ponille.  


Ponien suut on nyt kunnossa, joskin Kotti dramatisoi hammashuollosta niin kovasti, ettei kyennyt syömään heinää ennen kipulääkettä. Porkkana kyllä saatiin mahalaukkuun asti ilman lääkitystäkin.. Yhden kipulääkityksen jälkeen poni kuitenkin tokeni suustansa, eläinlääkäri epäili, että olisi saattanut osua vahingossa hermoon. Pääasia kuitenkin on, että poni tokeni syömäkuntoiseksi kipulääkkeellä ja sen jälkeen ruoka onkin maistunut äärimmäisen hyvin. Muilla ei jälkikäteen ole ongelmia eläinlääkärin käynnistä koitunut, edes Eppo ei reagoinut rokotukseen negatiivisesti, josta forresterit ovat suorastaan kuolemassa. 


Huomasittekos muuten Eepoksen uudet suitset? Nämähän on hutiostokseni Kottille kolmen vuoden takaa! Siitä asti ne ovat toimineet sisustuselementtinä tähän päivään asti. Vanhempi tyttäreni kysyi eräs päivä: "Äiti, miksi nuo suitset tuossa roikkuu?" Johon äiti vastaa, että "ne on niin kauniit, eikä ne sopineet Kottille. Ehkä joskus jollekin pienemmälle.." Johon taas nerokas tyttäreni vastasi "ai, minusta ne sopisivat hyvin Epon tyyliin.." No sinäpä sen sanoit! Miksi äiti ei ole tajunnut, että pienempi poni löytyy jo tallista?! Niinpä Eppo sai Rossnerin kiiltonahkaisella turpahihnalla ja mustilla bligbling -timanteilla varustetut truedressage -ponin suitset! Ja heti näyttää astetta enemmän kouluratsulta, vai mitä? Ponitädithän ei koskaan tee hutiostoksia, sopiva käyttäjä kyllä aina tulee tallista löytymään, kun tarpeeksi kauan odottaa.. 

8 kommenttia:

  1. Ai että tuo viimeinen kappale tekstiä toi hymyn naamalle! Lapset on niin fiksuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapset on! Niillä välähtää usein kaikki "itsestään selvyydet" joita itse ei edes tajua ajatella! :)

      Poista
  2. Minä en ole huomannut, että poni olisi kovin paljon halvempi kuin hevonen. Ehkä siksi, että eivät ole kotona, tosin syövät kyllä yhtä paljon kuin naapuritarhan hevonen. Tallivuokrat, varusteet, eläinlääkärit, kengitykset ym. ovat yleensä olleet saman hintaisia ponille kuin hevosellekin. Toki syövät väkirehua vähemmän kuin keskivertopuoliverinen, ja lääkkeitä kuluu vähemmän.

    Mutta en ole ennen tiennyt, että poneissa on enemmän yksilöllisiä eroja rauhoitukseen reagoinnissa kuin hevosissa. Minullakin ponit reagoivat rauhoitteeseen aivan eri tavoin, vaikka kyseessä ovat äiti ja poika. Äitiponille miniponinkin annos on liikaa, se nuokkuu ihan rahtusesta. Poika taas sen verran pelkääkin eläinlääkäriä, että sille joutuu laittamaan vähintään kolminkertaisen annoksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen muistaakseni joskus tehnyt postauksenkin aiheesta tuleeko poni halvemmaksi kuin hevonen ja lopputuloksena jopa omassa tallissa vastaus oli ei. Tosin, jos ponina on Epon kaltainen kaveri, niin sillehän ei ole lisätty koko talven aikana ollenkaan kuiviketta. Vaihdoin jo syksyllä hamppuun takaisin, mutta Eppo makoilee edelleen purupellettipedillä, eikä se syökään kuin hyppysellisen heinää ja kengittäjäkään ei ota kuin mitättömän korvauksen ponin kavioiden viilauksesta. Mutta forestit taas ovat yhtä kalliita, jopa kalliimpia kuib hevoset. Heinäksi ei kelpaa mikä vain, rehujen kanssa saa olla tarkkana jne. Eli eipä nuo isommat ponit yhtään halvemmaksi käy.

      Tuo rauhoitusainejuttu on tosiaan usean vuosien ajalta tehty omakohtainen tutkimus, josta jokaiselta eläinlääkäriltä olen kysynyt lisää kokemuksia. Ponit ovat kuulema hankalia asiakkaita niiden annostuksella. Syytä tähän ei kukaan osannut samantien sanoa, olisiko jossain tutkimusta aiheesta, ei tietoa. Hevoset yleensä kuukahtaa sillä 500-600kg annoksella poikkeuksetta aina, ponit taas, no ovat poneja ;)

      Poista
    2. Itse olen taas huomannut että kyllä ponit on halvempia :)
      Huomasin sen jo hoitoponieni ainaka kun tallin kolmas karvakorva, iso hevonen, kuoli. Pysyi hiekkatarha ja laitumet paremmassa kunnossa eikä tarvinutkaan tilata hiekkakuormaa joka syksy tarhan portille jne.

      220kg (45€) paali riittää yhdelle ponilleni 27,5 vuorokaudeksi.
      Sama paali riittää n. 18 päiväksi yhdelle hevoselle.
      Hevosten vuorokausiannoksen olen laskenut 12kg mukaan.
      Yksi meillä oleva syö 12kg, yksi hevosista syö 10kg ja kolmas 15kg.

      Lisäksi kuivikkeita kuluu ihan eri tahtiin.
      Yksi purupaali (nyt hinnaltaan 6,5€) riittää kahdelle ponilleni viikoksi.

      Kahdelle tallin hevoselle joudun laittamaan 1,5 paalia viikossa (!!) koska a) toinen pissaa älyttömästi karsinassa, b) toinen ei nostele takajalkojaan ollenkaan vaan sotkee välittömästi kaikki kuivikkeet, c) molemmat kiertävät tallissa ympyrää ja polkevat betonin esiin.

      Kolmas hevonen pärjää yhdellä purupaalilla viikossa, koska ei ole yhtä pöhkö kun nuo kaksi jotka eivät rauhoitu vaan ramppaavat ja ramppaavat. Ja tämä kolmas kakkaa yhdelle seinälle ja pissaa yhteen tiettyyn paikkaan :)

      Hevoset tulevat talliin 21-22:30 ja pääsevät ulos 6-8 aikaan riippuen työvuoroistani, ja heinää on verkoissa yöllä 5-7kg. Eli melko "normaali" sisällä olo aika omasta mielestäni. Kokeiluissa oli myös hamppukuivike (hiton kalliiksi tuli kun ei tamppaantunut ei yhtään näiden ramppaajien alla) sekä turve, mutta sekään ei ehtinyt patjottua näiden kahden alle kun kiersivät vaan patjan aina pilalle. Toisella on nyt jonkinlainen turvepatja, mutta edelleen kuiviketta joutuu lisäämään melko paljon.

      Lisäksi lantala täyttyy ihan eri tahtiin kun on hevosia, ja sen tyhjennys toki maksaa :)

      Lisäksi pinnat kuluu ihan eri tavalla kun pienten kevyiden ponien alla. Mun ei tarvinntu kertaakaan lanata kenttää kun tallissa oli vaan poneja kolme talvea - kun tuli hevosia kenttä ruovittui ja täytyi alkaa lanaamaan sitä.

      Lisäksi hiekkatarhat painuvat hevosten alla ihan eri tahtiin kun ponien, sen huomasi myös heti. Ja laitumien pohjat hevoset talloo myös pilalle kun vähän sataa helpommin :)

      Ja tosiaan väkirehuja ei tarvi juuri poneille syöttää. Noille puoliverisille täytyy syötellä Greenlinea ja muita lihotusrehuja että pysyvät lihoissaan. Tosin yksi niistä on jo 26-vuotias, että senkin takia sen omistajalla menee tajuttomasti rahaa sen lisärehuihin.

      Mutta kyllä - kengitykset, eläinlääkärilaskut ja rokotukset on ihan yhtä kalliita kun isoillakin hevosilla :)

      Poista
    3. Näissä on ihan valtavavia yksilöeroja. Meillä on ollut hevosmallina sotkijaa ja siistiä kaveria. Sitten on ollut ponimallina samanlaista. Yksi poni soi seinät karsinoista, puri aidan tolpat jne. Mutta tällaiselle käytökselle toki oli terveydellinen ongelma, joka tuli talvisin esiin seinien syömisellä. Kenttää meillä lanataan nykyisin enemmän kuin hevosten aikaan, ehkä jopa siksi, että hevosten kanssa se oli turhaa, samaiseen kuntoon meni kolmen kierroksen aikana, ponien kanssa kenttä pysyy paremmin kuosissaan ja mielellään sen laittaa aina kuosiin treenien jälkeen.

      Heinämääräkin on kovin yksilöllistä, ja riippuu pitkälti myös siitä miten sitä syöttää, vapaana, verkosta, säännösteltynä jne. Niillä pystyy hyvin lisäämään tai vähentämään kuluja. Kuivikkeissa en hirveästi pysty vertailemaan, kun en ole käyttänyt samoja kuivikkeita pelkästään hevosilla ja poneilla. Hamppua oli Simon aikaan, mutta se oli mahdoton pyöriä, vatsaongelmiensa vuoksi, joten karsina oli sen näköinenkin. Loppupeleissä kysehän on siitä, millä tavoin hevosia pitää. Moni pitää lauman hevosia sadalla eurolla kuussa, toiset laittavat yhden hevosen elämiseen tonnin. Minulta ei onnistuisi kumpikaan ääripää jo taloudellisten resurssien vuoksi. Mutta kyllä hevosten kanssa rahaa kului vähemmän kuin nyt ponien kanssa. Johtuen ehkä siitä, että hevoset olivat aina joko rempallaan tai muuten vain saikuttelivat. ;)

      Poista
  3. Mun edesmennyt poni oli niitä, jotka tarvitsi reilun rauhoitusannoksen, isomman annoksen kuin möhkö-eestiläiseni, joka taas kuukahtaa suunnilleen poniannoksesta, vaikka molemmat herkkiä luonteeltaan ja samalla tavalla epäluuloisia uusia asioita kohtaan, poni jopa tietyllä tapaa oli rohkeampi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tuolla ei ilmeisestikään ole mitään kaavaa kuinka se menee. Tai saattaahan sillä ollakin, jos tutkisi enemmän. Tiedän yhden ponin ruunausyrityksen jääneen yritykseksi, koska rauhoitusaineet eivät tepsineet riittävästi suurella annostuksella ja ilmeisesti ell. Ei ollut enempää sitten mukanakaan. No poni menetti kalleutensa myöhemmin kyllä, mutta jäätävän annostuksen kanssa. Mutta aihe olisi kyllä erittäin mielenkiintoinen tutkia lisää, samoin kuin rokotusten aiheuttamat reaktiot - onko niillä yhteyttä metabolian tai muutoin häiriintyneen aineenvaihdunnan kanssa. Saa nähdä, saanko pidettyä Frodon sutjakassa kunnossa ennen rokotusta, että onko tekemässä samanlaista kuolemaa kuin viimevuonna, kun pääsi yllättävän nopeasti kasvamaan ja lihomaan vähän liiaksikin.

      Poista