Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

31.3.2019

Ponini on < 3



Saako sen sanoa ääneen, vai loppuuko se siihen? Vähän pelottaa nousta uudelleen satulaan, mutta toisaalta en malttaisi olla poissakaan. Meillä menee aivan super hyvin! *kop kop*

Olimme maanantaina kolmatta kertaa Ville Vaurion opissa. Teimme jonkin sortin läpimurron minun ja ponin yhteiseen työskentelyyn. Se vaati niinkin paljon, että Ville nousi ponini pieneen satulaan ja testasi ponia. Onko se nyt oikeasti niin huono kuin annan ymmärtää, vai olenko kenties vain liian kriittinen itselleni ja ponille. Täydellisyyden tunteen tavoittelu saattaa joskus mennä yli, mutta nyt niin ei ollut käynyt, vaan poni ihan oikeasti oli huomattavan huonompi ratsastaa etenkin ravissa vasempaan kierrokseen. 

Kaikki ne "sun täytyy vaan löytää se keino" - ohjeet oli jo käytetty. Olen tehnyt puolivuotta hammasta purren töitä, uskoen, että joku päivä ponini on taas täydellinen ja antaa sen mahtavan pehmeyden tunteen käteeni. Ja tottakai tiedostin koko ajan, että vika on varmasti vain ja ainoastaan omassa ratsastuksessani, en kuuna päivänä syytä ponia huonosta fiiliksestä, joka meillä ravissa koko ajan on ollut.

Oli aivan käsittämätön tunne, kun sain ratsastettua ponini taas pehmeäksi vasempaankin kierrokseen. Se fiilis, jota ollaan etsimällä etsitty, tunne, kun poni vain "tipahtaa" pehmeäksi avuille. Se oli jotain niin ihanaa, että melkein itku pääsi. Enkä oikein tiennyt uskallanko ratsastaa ponia seuraavana päivänä ollenkaan. Mitä käy pilvilinnalleni, jos se romahtaa. Niinpä jätin ratsastamatta. Halusin iloita tällaisesta asiasta muutaman päivän ajan.

Kun seuraavan kerran keskiviikkona ratsastin poniani, sain sitä samaa fiilistä. Ei niskastaan kireää, vasemmasta jäykkää ponia, vaan rentoa ja pehmeää menoa. Loppujen lopuksi kireys vaikutti aivan kaikkeen. Minun omaan ratsastukseeni, asenteeseen ja ennen kaikkea poniin. Teimme muutaman vaihdon laukassa, eikä ne nyt aivan tyylipuhtaita olleet, mutta mikä rentous ja tekemisen ilo niissä oli. Ja heti perään torstaina meillä oli oman valmentajamme valmennus, jolle tottakai hehkutin maanantain valmennusta. Tainakin totesi, että eron edellisiin kertoihin huomaa selkeästi. Saimme ensimmäistä kertaa todella hyvät avotaivutukset, sellaiset, joissa sai sisäohjan heittää täysin pois, ja poni jatkoi tasaista taivutustaan, koska oli niin hyvin läpi ulkopuolelta. Ja vaihdot, tällä kertaa myös tyylipuhtaasti, rennosti ja letkeästi. Sillä tavalla, kuin ne olisivat aina olleet ponille helppoja ja täydellisiä.

Mitä me sitten oikein Villen kanssa teimme? Syötimme ponille taikapulveria, joka takaa ponin muuttumisen täydelliseen harmoniaan. Mitäs muutakaan? No, totuuden nimissä ei mitään kummallista, vain sen, että ratsastamme ponin ensin kunnolla läpi ulkoavuille. Kunnolla on enemmän kuin se, mitä olen aiemmin tehnyt. Villen mukaan ratsastan ponia liian varovaisesti, peläten että se menee rikki, jos vaadin liikaa - Totta, se on niin nöyrä, että joskus todella pelkään, että vaadin siltä liikoja, jonka vuoksi päästän sen liian helpolla. Toisaalta olen liian helposti periksi antava, en odota loppuun asti, että poni on 100% läpi, vaan myötään jo paljon aiemmin. Josta on sitten tullut oravanpyörä. 

Nyt tuntuu siltä, että meillä asiat taas todella hyvin. Kisakausi näyttää heti selvemmältä, kun poni tuntuu hyvältä ja minulla on ne keinot, joilla saan sen itse ratsastettua hyväksi. Ehkä parasta, mitä valmentaja voi ratsukolle antaa! 

21.3.2019

Elämä opettaa

Mutta poni opettaa vielä enemmän!


Poniäidin rooli on toisinaan tuskastuttavan ihanaa. Poniäitinä olen saanut kokea mm. Hööks -kuvaston selaamisen uuden ulottuvuuden. Siinä kohtaa kun poniäiti oli kymmenen vuotias, oli Hööksin sivut A4 -kokoisia ja niitä tutkittiin samalla kaavalla kuin nyt. Ainoastaan sillä erotuksella, että kaverina oli toinen kymppivee tyttö, eikä meillä ollut poneja, tai mitään muutakaan kuin hullut unelmat. Nyt katselen tyttärieni kanssa kuvastoa kuunnellen "oooi, Eppo tahtoo tuon, ja tuo sopisi Eppon tyyliin.." Ja poniäiti joutuu tylysti toteamaan, ettei poni todellakaan tarvitse, eteenkään turkoosia timanttiotsapantaa ja huopaa. 


Mutta näppärä tyttö keksii keinot ja hankkii mummilta rahat otsapantaan, jonka Eppo todella tarvitsee! Sitähän äidin ei oikeastaan enää käy kieltäminen, kyllähän sävysävyyn pukeutuminen on ratsastuksen kaltaisessa harrastuksessa erittäin tärkeää. Täytyy oppia arvostamaan omaa arvokasta lajiaan siinä määrin, että ymmärtää sen vaativan arvoisensa pukeutumisen. Eikä äidin auttanut muuta kuin pyytää ponigroomia kääntämään auton nokka kohti Helsinkiä. Pikainen pyörähdys Hippo-Sportin kautta, jossa komeili todella hieno turkoosi timanttiotsapanta 198€ hintalapulla sai miltei ponin omistajat toteamaan, että tuo kyllä sopisi.. Mutta onneksi poniäidin refleksit ja tilannetaju on kohdillaan ja onnistuin muistuttamaan riittävän ajoissa Hööksin kuvastossa kimaltelevasta, hieman huokeammasta otsapannasta. Huh.. 


Siispä matkasimme Hööksiin, josta pieni tyttö osti pienelle ponilleen kauan haaveilemansa otsapannan ja vielä pienempi tyttö osti samaan sävyyn huovan. No eipä paljon tyylikkäämmäksi mustahkon sävyn omaava ponipoika voisi enää muuttuakaan. Vai mitä olette mieltä? Turkoosi kyllä sopii tuollaiselle tummalle ponille oikein hyvin. Ja uskon, että Eppokin arvostaa sinistä enemmän kuin pinkkiä. Tosimies ei pukeudu pinkkiin vaan turkoosiin! 


Eppo on käynyt muutaman kerran treenaamassa tyttöjen kanssa maneesilla. Mutta tänään oli niin mainio keli ja kenttäkin todella kivassa kunnossa, että otimme ponin treeneihin kotikentälle. Kevät on ihan pian täällä, kentästä näkyy jo hiekkaakin. Siinä missä kevät tulee, tyttö kasvaa. Tänään sain pidentää jo jalustinhihnoja reiällä pidemmäksi, kun polvet meinasivat olla kainaloissa. Ja kuvissakin ratsukko alkaa näyttää ratsukolta, eikä pelkästään ponilta jolla on pieni ratsastaja selässään. 

vertailuksi viime kesän kuva ensimmäiseltä ratsastuskerralta omalla ponilla. 

Eppo on erityinen. Siinä missä käsivarttani vihloo vielä Eppon hampaiden jäljet eläinlääkärin käynnin jäljiltä #casehampaidenraspaus. Sekä uhmakkaat pyllyn käännöt, kun ponitäti olisi halunnut sovittaa Lemieuxin lampaankarvalla täysin vuorattua riimua, jota poni pelkäsi kuollakseen, on se kuitenkin tyttöjen kanssa kuin enkeli. Eppolla on selkeästi ymmärrystä ja näkemystä siitä, että pieni tyttö on kaikista turvallisin ja paras ihminen mitä pieni poni voi saada. Poni on elementissään tyttöjen kanssa. Siitä oikein huokuu viisaus ja arvokkuus. Ponimaisen pilkkeen lisäksi.. 


19.3.2019

Kausi avattu!


Kisakauden avaus Lappeenrannassa 2-tason kilpailuissa.

Postauksen kaikki kuvat  Emilia Nerg





Helppo A:2 luokasta rusetin kanssa kotiin. Toinen sija napsahti suorituksella, johon mahtui pukkeja, vastalaukan rikkominen ja loppuradasta lukuisia huonoja siirtymisiä. 62,931% johon ei tietenkään voi olla tyytyväinen, mutta radalla esitetyt ylimääräisyydet selventäköön sitä. Kiitosta tuli tarkkaan ratsastetuista teistä. 




Helppo A radan jälkeen meillä oli vaativa b:1. Lohikäärmeen sukulaiseksi yön aikana muuttunut poniini ei meinannut pysyä nahoissaan. Sain sen kuitenkin ratsastettua verryttelyssä kivaksi ja avuille. Ennen toisen luokan alkua meillä oli kuitenkin palkintojen jako, verryttelyn jälkeen. Kiva ja avuilla oleva poni häipyi samantien, kun perässämme heti kolmantena ja neljäntenä oli kaksi suomenhevosta. Poni pelkäsi niitä aivan hulluna kunniakierroksella. 





Radalla sain ponin kuitenkin taas kivasti avuille. Vähän sähköjäniksen oloinenhan se oli, mutta saimme suoritettua kaikki tehtävät asiallisesti. Ensimmäinen vaihto tuli takaa tasajaloin, josta 4 sekä 4,5 kertoimella kaksi. Toinen vaihto oli jotain sekoitusta ponin ennakoinnin ja siitä johtuneen räpellyksen vuoksi. Yllättäen se oli tuomareiden mielestä kuitenkin saman arvoinen kuin edellä esitetty siisti vaihto. Tulokseksi 58,229% jolla luokan kolmanneksi. 








Paljon jäi parannettavaa ja hienosäätöä, mutta kuitenkin hyvällä tiellä ollaan. Seuraavan kerran ponin kanssa tanssahdellaan alueen hallimestaruuksissa kuukauden päästä. Sen jälkeen matkataankin neljään starttiin Ypäjälle spring dressage kisoihin. 







Yllä helppo A:2
Alla vaativa B:1



Lisää treeniä vaan, jotta saadaan tulostaso paremmaksi! Alkukausi on Kottille ollut aina vaikeaa, joten siihen nähden tämä kausi lähti yllättävän hyvin käyntiin. 

12.3.2019

Eskarin viidentenä päivänä

Me ravataan ympäri kenttää itsenäisesti kummassakin kierroksessa 
ja kyetään vaihtamaan suuntaa käynnissä.



Sitä ennen oli neljäs päivä, jolloin poni tuntui hyväksyneen ratsastajansa selkään ilman varauksia. Ja selkäänkin kiivettiin suoraan istumaan ilman välivaiheita. Ajatus oli päästä liinassa ympyrälle, mutta Frodo ei ollut halukas erkaantumaan maa-avusta, joten katsoin paremmaksi päästää poni irti kokonaan, jolloin maassa olevaan avustajaan ei tarvinnut olla kontaktissa. Avustajan tehtäväksi jäi vain turvata selustani, eli ottaa koppi, jos poni päättää heittää selästään.

Eteenpäinpyrkimys

Sitä ei vielä ratsastaja selässä ole. Poni ei vielä uskalla ajatella eteenpäin, vaan mieluummin pysähtyy ja jää paikalleen. Ilman eteenpäinpyrkimystä meillä ei kuitenkaan ole oikeastaan yhtään mitään. Ponin on ensimmäisenä opeteltava ajattelemaan eteenpäin, mutta sen se varmasti oppiikin, kunhan tottuu ratsastajan aihettamaan tasapainon muutokseen. Frodo ei ole mikään päätön kana, vaan enemmänkin ajattelee ensin ja toimii vasta sitten, jos katsoo sen olevan kannattavaa ja turvallista.


Neljäntenä ratsastuskertana poni päästettiin irti ja etsittiin ravinappula maiskutuksien saattelemana. Aluksi pari askelta, ja heti kohta lisää.

On muutamia kohti, joissa nuori voi säikähtää pahasti. Ensimmäinen silloin, kun ratsastaja nostaa yläkroppansa satulassa pystyyn. Toinen siinä kohtaa, kun otetaan ensimmäiset raviaskeleet. Kolmas tulee varmaankin kuudennella kerralla - ensimmäiset laukka-askeleet. Jos näistä kolmesta kohtaa selviää säikäyttämättä ollaan jo aika pitkällä ja onnellisessa asemassa. Sen jälkeen sulla on ratsu, jota voit aloittaa kouluttamaan.

Neljäntenä päivänä makusteltiin ravia helpommassa kierroksessa, pitkillä suorilla, sillä pohjan kunto arvelutti ratsastajaa turhan paljon.

Viidentenä päivänä orini oli kerännyt virtaa pakkasesta. Jo kentälle taluttaessa se kouhaisi etujaloillaan ilmaa, hapuili raville ja oli viemässä enemmän kuin vikisemässä. Mutta ainakin oli ajatusta eteen! Pari kierrosta kävelytin suosiolla maastakäsin kenttää ympäri. Pakkanen oli kovettanut lumenpinnan niin, että se rapisi jalkojen alla. Mutta sehän ei pelaa joka pelkää, joten selkään vain ja ukko töihin. Mieheni talutti meitä muutaman kierroksen käynnissä ja päästi sitten hurjan oriini irti. Sen sijaan, että olisi ollut valmiina nappaamaan ratsastajasta koppia, hän olikin linssin takana, omasta pyynnöstäni toki!



Ei muuta kuin ajatukset työntekoon, eli raviin. Eiliset opit olikin jo sisäistetty hienosti ja päästiin hurvittelemaan kenttää ympäri kokonaisia kierroksia. Vaihdoimme käynnissä suuntaa vaikeampaan kierrokseen eli oikeaan. Siinä Frodo pyrkii koko ajan maa-avun luokse. Mutta siitä huolimatta saatiin ravattua vaikeampaankin suuntaan kokonaisia kierroksia. Lisäksi koimme yhden minimaalisen pukin ja käynnissä laukannoston hapuilun, kun pyysin Frodoa eteenpäin.

Nyt poni saa taas vapaan ja keskiviikkona jatketaan treenejä. Uskoisin, että viikonloppuun mennessä minulla on sisäänratsutettu poni, mikäli kenttä sallii laukkaharjoitukset.

Frodolle kerrottiin heti oriina pysymisen ehdot: kun pitää olla paikallaan niin silloin ollaan. #luottopelaa

7.3.2019

Nouse satulaan ja pysy siellä

Varsaponin ratsuopit ovat alkaneet aikataulun mukaisesti. Selkään noustiin heti kymppiviikon maanantaina, niin kuin instagramin ja facebookin seuraajat saivatkin jo heti kuulla. Kuuluisat kysymykset miten meni ja miltä nyt tuntuu? - No kiitos kysymästä, erittäin hyvin. Ja erittäin hyvältä! 


Jokainen, joka on kiivennyt ensimmäisenä hevosen selkään, tietää, että hevosta saattaa vähän horjuttaa. Mutta Frodo ei hievahtanut mistään kohtaa, mihinkään. Sillä pojalla todella on jämerä luusto, eikä yksi viisikymmentäkiloinen tyttö hetkauta ponin kroppaa millään tavalla. Eikä sen enempää ulkoisesti mieltäkään. Frodo oli koko ajan rento ja rauhallinen. Pääsimme yhden kerran aikana etenemään aina siihen asti, että ratsastaja istuu ponin selässä kunnolla ja käveltiin puoli kierrosta talutettuna näin. Toinen puolikas käveltiin ensin ratsastajan ollessa vain toisen puolen jalustimen varassa. Sen verran nuori mies kuitenkin reagoi tilanteeseen, että ihosta alkoi nousta hilsettä pintaan. 

Frodon ensimmäinen korvakuva selästä, ikuistettu 4.3.2019
Tiistaina Frodon kanssa jatkettiin harjoituksia karmivassa kelissä. Kentän näköpiirissä työskenteli kaivurikin, joten kaikki katastrofin ainekset oli kasattu kattilaan varmistamaan, että varsaponi tottuu ihan alusta asti elämän vilskeeseen. Eikä se nyt sen kummemmin Frodoa haitannut, joskin harjoituksia ei viety selkään nousua pidemmälle, vaan treeni pidettiin hyvin matalalla kynnyksellä.


Keskiviikkona vain toinen meistä oli kouluttautumassa, joten Frodo sai mietintämyssynsä päähän ja pureskella oppimaansa kaikessa rauhassa. Tänään jatkoimme harjoituksia, kuvien kera. Harjoittelimme vastaamaan eteenpäin- ja kääntyviin apuihin. Positiivisen yllätyksen itseään säästelevä ori antoi eteenpäin pyytävistä avuista, joihin sen reaktiot olivat erittäin hyviä. Kääntyminen on ponille tuttua jo ajoreissuilta, joten ratti ja kaasu löytyy, nehän ne on tärkeimmät avut nuoren kanssa. Ja totta tosiaan, kaikki on tähän mennessä tehty ihan omassa pihassa, ulkokentällä. Maneesille on Frodon sijasta päässyt Kottin lisäksi myös Eppo, kera pienien ratsastajiensa. 

3.3.2019

Rakas, tuleeko sinustakin pullukka?

Ei! Kun piti kysymäni, että ratsu?!

Laitetaanpas nyt näitä julkaisemattomia kisakuvia Kottista esille, sillä huomenna voin jo sanoa kisakauden alkavan ensi viikolla. Tämäkin kuva kuiskeen.net 
On ehkä hölmöä koristaa tekstiä moniponin kuvilla, jos teksti itsessään käsittelee aivan toista ponia, eikö? Minulla ei kuitenkaan ole Frodosta mitään kivoja kuvia, jotka eivät olisi jo tuhottoman monta kertaa täällä blogissakin esiintyneet, joten olkoon tallikaveri sitten edustavana tässä tekstissä. 

Kymppiviikko on täällä ja Frodon treenikalenterissa lukee kissan kokoisilla kirjaimilla SISÄÄNRATSASTUS. Kuinka toteuttaa se? Viedään poni ulos, noustaan selkään ja tallustellaan yhdessä sisälle. Kottin kanssa olen päässyt nauttimaan tästä luxustallien ihanuudesta, jossa hevosen voi ratsastaa treenistä suoraan talliin sisälle, ja ihan tässä meidän pienessä sievässä kotitallissa. Meillä on niin suuri ulko-ovi ja Kotti niin pieni. Se on siis ratsastettu sisään talliin monasti. Ja sateisilla keleillä ratsastettu myös ulos, koska kermaperse varjelee satulansa nahkaominaisuuksia, suojaamalla ne kermaisella berberillä tietenkin! Saamien tietojeni mukaan elämää on myös hevosten ulkopuolella, joten selvennettäköön sen verran, ettei varsaponin sisäänratsastus tarkoita yllä kuvattua luxusta, jota harrastamme Kottin kanssa. 

kuiskeen.net

Frodolla alkaa ratsuhevosen esikoulu, joka näin ensimmäisenä lukukautena sisältää kaksi treenijaksoa, välissä loman. Kummatkin on tarkoitus ajoittaa ennen kesälomaa. Ajoitus tälle ensimmäiselle jaksolle on sekä mainioin, että huonoin. Orini ei ole vielä puhjennut täysin kukkaan, mutta enenevissä määrin sen aivot keräävät joka päivä enemmän orimaisia ajatuksia. Kolme viikkoa sitten se olisi mennyt vielä täysin vaikka ruunasta, mutta ei enää. Toisaalta nyt nuoren miehen onkin hyvä saada vähän muutakin mietittävää kuin jalkojen välissä olevat killuttimet. Ehkä tämä on riittävän erilaista puuhastelua, että naiset häviäisivät mielestä hetkeksi ja energiatasot pysyisivät kohtuudessa. Ponit keräävät energiaa auringosta sekä pakkasesta. Ne yhdistettynä niistä saa melkoisen pommin, ihan jokaisesta.  

Ensimmäisellä jaksolla ori on tarkoitus totuttaa ratsastajaan, sekä ratsastaa kaikki kolme askellajia ulos. Ja kiitos mielellään vain ja ainoastaan kolme askellajia, ilman kevätjuhlan liikeratojen harjoituksia. Jos hyvin käy, Frodo pääsee ensimmäiselle lomalle jo viikon kuluttua. Mutta epäilen vahvasti, että joudun raivaamaan kalenteristani tilaa ainakin kahdeksi seuraavaksi viikoksi. Ilman haasteitahan en tietenkään aikonut tästä koulutusrupeamasta selvitä. Ajattelin kuskaavani oriin vieraaseen maneesiin, koska siellä on kokonainen lyhyt sivu pelkkää peiliä ja hankin tietenkin timanttiotsapannan, joka ratsuilla kuuluu olla. Täytyyhän sitä siinä koulutuksen ohessa saada ihastella.. 

Koska aina ei mennä siitä mistä aita on matalin. Kuiskeen.net

Ajatukseni puoltavat maneesitreenejä, sillä Frodolle tekisi hyvää saada sekä kuljetuskokemusta, että nähdä vähän vieraita paikkojakin. Frodo on matkustanut elämässään neljä kertaa, joista toinen oli kovin turmiollista, kts. meidän ensimmäisen vuoden näyttelyreissu. Sen jälkeen ollaan matkustettu vain Ypäjälle ja viimeiseksi rotunäyttelyyn viime kesänä. Liiaksi ei siis olla reissattu. Muutaman kerran olen ollut aikeissa viedä oriin irtohypytykseen, mutta aikeeksi se on jäänyt. Sen lisäksi poni on kengätön ja kenttä on aivan umpijäässä, joten siinä ei liioin ratsutella nuorta poikaa. Kottin kolmivuotiskeväällä kenttä oli jo sula tähän aikaan vuodesta, nyt sellaisesta ei ole tietoakaan. 

Saa nähdä kuinka äijän käy, tuleeko siitä ratsua vai ei. Toivottavasti kumminkin. Olen sille satulaa kaksi kertaa sovitellut ja ihan asialliselta se näytti satula selässään. 

2.3.2019

NF-kilpaponikilpailun voittaja vuosimallia 2018

Tulin, näin ja voitin. 
Siinä on Gottfridin motto lyhykäisyydessään. 

kuiskeen.net

Menin iltatallin tekoon hymyssä suin, taas kerran. Toivotin onnentoivotukset heti ovella sekä Kottille, että Frodolle. Jos ponini osaisivat puhua, olisivat ne varmasti kummastelleet mitä ihmettä se Kotti on taas tehnyt, ja toisaalta Eppo ehkä jopa kysynyt kuinka Kotti oikein tekee sen, heiniä rouskuttamalla?! Ja vielä suurempi kysymys olisi ollut mitä Frodo on tehnyt?

Taas yksi meriitti ponin saavutusten listaan, jolla alkaisi olla jo aika paljon pituutta mikäli allekirjoittanut muistaisi pitää sitä ajan tasalla. Tuo pieni ja sievä, suloinen poni otti ykköstilan New Forest -ponien kilpaponikilpailussa. Vuodelta 2016 meillä on taskussamme jo kolmas sija ja 2017 en muistanut osallistua, silloin tuloksemme olisi riittäneet hopeaan. Mutta nyt ajattelin tarjota ponille mahdollisuuden kirkastaa saavutuksensa. 

Hillside Forgotten Gold 52NF ei ollut sijoilla kilpaponikilpailussa, mutta sen sijaan NF-näyttelyponi ranking III. Hyvä saavutus nuorelle oriille sekin. Vuonna 2017 ori voitti parhaan nuoren Forestin palkinnon. Eli saavutuslistaa on tälläkin pojalla jo kerrytetty.

kuiskeen.net taltioi ponin viimekauden estekauden voittoisan aloituksen.