Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

31.3.2019

Ponini on < 3



Saako sen sanoa ääneen, vai loppuuko se siihen? Vähän pelottaa nousta uudelleen satulaan, mutta toisaalta en malttaisi olla poissakaan. Meillä menee aivan super hyvin! *kop kop*

Olimme maanantaina kolmatta kertaa Ville Vaurion opissa. Teimme jonkin sortin läpimurron minun ja ponin yhteiseen työskentelyyn. Se vaati niinkin paljon, että Ville nousi ponini pieneen satulaan ja testasi ponia. Onko se nyt oikeasti niin huono kuin annan ymmärtää, vai olenko kenties vain liian kriittinen itselleni ja ponille. Täydellisyyden tunteen tavoittelu saattaa joskus mennä yli, mutta nyt niin ei ollut käynyt, vaan poni ihan oikeasti oli huomattavan huonompi ratsastaa etenkin ravissa vasempaan kierrokseen. 

Kaikki ne "sun täytyy vaan löytää se keino" - ohjeet oli jo käytetty. Olen tehnyt puolivuotta hammasta purren töitä, uskoen, että joku päivä ponini on taas täydellinen ja antaa sen mahtavan pehmeyden tunteen käteeni. Ja tottakai tiedostin koko ajan, että vika on varmasti vain ja ainoastaan omassa ratsastuksessani, en kuuna päivänä syytä ponia huonosta fiiliksestä, joka meillä ravissa koko ajan on ollut.

Oli aivan käsittämätön tunne, kun sain ratsastettua ponini taas pehmeäksi vasempaankin kierrokseen. Se fiilis, jota ollaan etsimällä etsitty, tunne, kun poni vain "tipahtaa" pehmeäksi avuille. Se oli jotain niin ihanaa, että melkein itku pääsi. Enkä oikein tiennyt uskallanko ratsastaa ponia seuraavana päivänä ollenkaan. Mitä käy pilvilinnalleni, jos se romahtaa. Niinpä jätin ratsastamatta. Halusin iloita tällaisesta asiasta muutaman päivän ajan.

Kun seuraavan kerran keskiviikkona ratsastin poniani, sain sitä samaa fiilistä. Ei niskastaan kireää, vasemmasta jäykkää ponia, vaan rentoa ja pehmeää menoa. Loppujen lopuksi kireys vaikutti aivan kaikkeen. Minun omaan ratsastukseeni, asenteeseen ja ennen kaikkea poniin. Teimme muutaman vaihdon laukassa, eikä ne nyt aivan tyylipuhtaita olleet, mutta mikä rentous ja tekemisen ilo niissä oli. Ja heti perään torstaina meillä oli oman valmentajamme valmennus, jolle tottakai hehkutin maanantain valmennusta. Tainakin totesi, että eron edellisiin kertoihin huomaa selkeästi. Saimme ensimmäistä kertaa todella hyvät avotaivutukset, sellaiset, joissa sai sisäohjan heittää täysin pois, ja poni jatkoi tasaista taivutustaan, koska oli niin hyvin läpi ulkopuolelta. Ja vaihdot, tällä kertaa myös tyylipuhtaasti, rennosti ja letkeästi. Sillä tavalla, kuin ne olisivat aina olleet ponille helppoja ja täydellisiä.

Mitä me sitten oikein Villen kanssa teimme? Syötimme ponille taikapulveria, joka takaa ponin muuttumisen täydelliseen harmoniaan. Mitäs muutakaan? No, totuuden nimissä ei mitään kummallista, vain sen, että ratsastamme ponin ensin kunnolla läpi ulkoavuille. Kunnolla on enemmän kuin se, mitä olen aiemmin tehnyt. Villen mukaan ratsastan ponia liian varovaisesti, peläten että se menee rikki, jos vaadin liikaa - Totta, se on niin nöyrä, että joskus todella pelkään, että vaadin siltä liikoja, jonka vuoksi päästän sen liian helpolla. Toisaalta olen liian helposti periksi antava, en odota loppuun asti, että poni on 100% läpi, vaan myötään jo paljon aiemmin. Josta on sitten tullut oravanpyörä. 

Nyt tuntuu siltä, että meillä asiat taas todella hyvin. Kisakausi näyttää heti selvemmältä, kun poni tuntuu hyvältä ja minulla on ne keinot, joilla saan sen itse ratsastettua hyväksi. Ehkä parasta, mitä valmentaja voi ratsukolle antaa! 

4 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Niin minustakin! Vihdoin jotain valoa pitkän tunnelin päässä! :)

      Poista
  2. Anonyymi4/4/19 09:37

    Kaikessa koulutuksessa on vaikeinta löytää tasapaino siinä, että uskaltaa vaatia tarpeeksi, mutta ei kuitenkaan vaadi liikaa. Hienoa että teillä on tiimissä valmentajia, jotka osaa auttaa siinä! Onnea kevään kisoihin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on. Ja kun eläinten kanssa se raja sopivan ja liian välillä on hyvinkin häilyvä. Täytyy olla koko ajan tuntosarvet herkkänä. Meillä on kyllä aivan mahtava tiimi, josta olen kiitollinen.

      Poista