Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

24.4.2019

Eppoteamin ponivlogi starttaa

Tyttäreni (8v.)  toistaiseksi vielä virallisesti 7 vuotta, on ollut jo useamman vuoden erittäin kiinnostunut vlogien seuraaja. Ja kovastipa he ovat pikkusiskon kanssa kuvanneet omia videoitaan, tänään mm. kenkäkriisistään. Hei kelatkaa nyt oikeasti, kenkäkriisi viisi- ja seitsemän vuotiailla, mihin näiden kanssa oikein vielä joutuukaan. Joka tapauksessa, sitä katsellessamme mietimme, miksemme tekisi omaa vlogia, kun allekirjoittanut äiti kirjoittelee jo paljon blogiinsakin. Aiheeksi ei kuitenkaan haluta ottaa arkista elämäämme kenkäkriisien parissa, sillä tokihan ponityttö tekee vlogin omasta ponistaan, koska miksi ei? 


Äidin rooliksi jää tässä kohtaa vielä paljon, mutta uskoisin, että roolini pienenee ajan myötä. Tänään kuvattiin ensimmäinen osa vlogista. Laitteet tarvitsevat kyllä päivitystä, vinkvink hammaskeijulle, mutta näillä mennään toistaiseksi. 

Ja katsokaapa kuinka hienosti pieni poni liikkuikaan tänään! 




Muistakaa myös IG & fb.



20.4.2019

Mitalikannassa kiinni tänäkin vuonna!

Moniponi Gottfrid nappasi tänäkin vuonna aluehallimestaruuksista mitalin ratsastajan kaulaan. Ihan kultaa ja kunniaa ei vielä tullut, vaikkei se kaukana ollutkaan, sillä toinen tuomari laittoi ratsukon ykköseksi. Mutta henkisesti voittajina, hopean kanssa kotiin. Eikä mistä tahansa mestaruuksista, vaan ihka oikeista ponimittelöistä! 


On kai aika todeta, että poni on saanut ratsastajatiimiinsä ihka oikean poniratsastajan Meten, jolla Kottin kanssa yhteisiä ratsastuksia kerkesi ennen kisoja olemaan jopa viisi kertaa! Mutta niinhän sitä sanotaan, että lahjattomat treenaa. Toinen sija on huippu juttu etenkin, kun edelle kiiri vain monin kertainen Suomen mestari Jenni ja Hazelber's Macho, ja hänkin vain niukasti.


Minun oli tarkoitus ratsastaa ponilla myös vaativa b seniorimestaruuksien merkeissä, mutta kirjoitan tätä tekstiä jo kotona, vaikka luokkani ei ole vielä edes alkanut. Ollaan lusittu kotona jo useampi tunti, joten ei liene perusteluja enempää tarvita. Aikataulut oli tehty niin tympeästi, että Kottin poniluokka oli aivan ensimmäinen ja senioriluokka illalla, jossa Kottin kanssa olisimme kaiken lisäksi olleet lähtölistoilla viimeisiä. Päätin säästellä ponia, tuoda sen kotiin nauttimaan kevätsäästä ja valmistautua ensiviikon kisaturneeseen Ypäjälle. Seuraavaksi alkaakin kahden uuden radan opettelu. 

Kaakkois-Suomen ponimestaruushopeaa ratsukolle 
Mette Kauppila - Gottfrid!
Lämpimät onnittelut!

18.4.2019

Hiljaisuus on vain viitta hälinän päällä


Sanotaan, ettei vahinko tule kello kaulassa. Voinee pitää paikkaansa, sillä se kello ainakin kaulasta puuttui. Reilun kahden viikon ajan elämää on ponien sijasta tahdittanut perheen vanhempi tytär. Kävi vahinko, josta seurasi pakollinen tarve kotihoitoon. Ei siksi, että tytär olisi niin kipeä, vaan siksi, että lääkitykset vaativat. Ja siksi, että tilaa on seurattava koko ajan.

Poneista Eppo on saanut olla aivan rauhassa, ison pyöröpaalin äärellä. Luojalle kiitos, että juuri muutama päivä aiemmin pyöröpaali oli taas pitkän talven jälkeen päätynyt tarhaan. Pikavisiitti Helsingissä meni yön yli reissuksi. Eipä hätiä, kun poneilla oli ruokaa nenän edessä ja yöksi pääsivät vielä talliinkin ihan normaalisti. Ensimmäisen viikon aikana Eppo seisoskeli usein tarhassa kohdassa, josta näkee talomme ovelle. Aiva kuin odottaen, milloin pieni tyttö tulee ja ottaa hänet yhteiselle seikkailulle. Se saattoi seisoa katsomassa taloamme useita tunteja hievahtamatta mihinkään. Eräänä päivänä kävin jo hätistelemässä sitä liikkeelle, kun pelkäsin sen olevan kipeä. Sitten seurasi se päivä, kun poni sai vihdoin ystävänsä huomiota harjauksen merkeissä. Voi sitä riemua, en tiedä kummalla oli suurempi, tytöllä vai ponilla.


Frodolla kerettiin ottamaan laukat kumpaankin suuntaan ennen tyttären tapaturmaa, joten se jäi tosi hyvälle mallille. Ja todellakin jäi, ei tässä nyt ole ollut aikaa, eikä resursseja kahden ihmisen lähteä liikuttelemaan yhtä ponia. Frodon ulkoinen olemus hehkuu paalin siirtymistä tarhasta sen vatsaan. Nyt ratsutreenit ovat tauolla ja ponin kanssa työstetään liikkuvuutta kroppaan maastakäsin.

Kotti on valmistautunut kisaturneeseen kaiken hälinän keskellä. Alunperin minun piti lähteä I-tason valmentajakouluun pääsiäisen jälkeen, mutta se ei nyt tyttären vuoksi ole mitenkään mahdollista. Kottin kisasuunnitelmat kuitenkin ovat ja pysyvät. Tulevat kolme viikkoa on viikonloppureissuja kisoihin. Ensin Lappeenrantaan hallimestaruuksiin, seuraavaksi Ypäjälle kahden päivän ja neljän startin vuoksi. Viimeinen rutistus tehdään vielä Porvooseen 2-tason kisoihin. Yhteensä kahdeksan starttia kolmen viikon sisälle. Siinä onkin pienoinen työmaa, mutta sen jälkeen edessä onkin pidempi palauttelujakso.


Tällaista tänne hiljaisuuden keskelle oikeasti kuuluu. Tytär voi jo hyvin, joskaan ei saa nuolaista ennen kuin tipahtaa, etenkin kun kyse on niinkin herkästä osasta kuin silmästä. Mutta toipumassa ollaan!