Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

21.6.2019

Tunnepuolen juttuja

Se fiilis, joka lopputervehdyksen jälkeen valtaa koko kropan, 
kertoo oleellisen omasta suorituksesta. Suorituksesta ratsun kanssa yhdessä.

Kuva : Hertjekker.net / Mirella Ruotsalainen

Toisinaan sitä on haljeta ylpeydestä, toisinaan kihisee kiukusta niin kovasti, että savu nousee korvista ulos. Tai ihan mitä vain siltä väliltä. Olen kilpailuhenkinen, perfektionisti. Siinä on epäonnistuneen radan jälkeen tekemistä, että onnistuu kasaamaan tuhansiin paloihin, sinne tänne singahdelleet palaset takaisin kokoon. Toisinaan onnistun siinä nopeasti, toisinaan menee jopa viikkoja. Pettymykset kuuluvat lajiin yhtä olennaisesti kuin onnistumisetkin. Ja jos jokin on varmaa niin se, ettei pettymyksiltä voi välttyä. Toivottavasti kuitenkin jokainen kokee myös niitä onnistumisia. 

Se hetki, kun kävelet lopputervehdyksestä stewardin kautta ulos kisa-areenalta ja jäät odottelemaam tulostasi on ehkä kaikkein ihanin, mutta myös kamalin. Tuomarit voivat muuttaa olotilasi hetkessä, romuttaa tai auttaa palasien keräämisessä. Tai tukea sinua juuri siinä omassa tuntemuksessasi. Equipe on tehnyt tästäkin lajista aivan uudenlaista - online seuranta. Esteillä tiesit heti, olitko puhdas ja nopea, vai tuliko puomeja. Kouluratsastuksessa se on enemmän tuomareiden haltuun. Joskus toinen arvostaa suorituksesi aivan kärkeen, mutta toisen mielestä siinä ei ollut mitään hienoa. Arvostelulaji. Jossa toisinaan valitettavasti kyllä myös naamakerroinkin vaikuttaa. 

kuva : Hertjekker.net / Mirella Ruotsalainen

Totuushan on, ettei se suoritus siitä yhtään huonone tai parane, oli tuomarit mitä mieltä vain. Jos itse koit epäonnistuvasi, niin silloin epäonnistuit, vaikka sillä suorituksella voittaisi luokan. Se paras suorituskaan ei huonone siitä sillä, että tuomarit laittavat sinut luokan viimeiseksi. Jos suorittaminen tuntui helpolta ja hyvältä, se oli silloin sitä. 

Olisi hauskaa, jos ratsastajien ajatukset radalla ollessa saisi julki. Miten paljon, ainakin omassa päässäni, voi ajatukset mennä laidasta laitaan ja se hetki, kun mietin mitä hittoa tulee seuraavaksi?! Vaikka kuinka monta kertaa olisi mennyt radan sekä radalla, että unissaan, tulee silti kesken suorituksen ainakin itselleni katkoksia siitä, mitä tulee seuraavaksi. Monissa radoissa on paljon samaa ja se toki sekoittaa vielä lisäksi ajatuksia. 

kuva : Hertjekker.net / Mirella Ruotsalainen

Pikku G on ollut tärkeässä tehtävässä, opettaessaan ratsastajille, ettei laji ole helppo, se vaatii keskittymistä, taitoa ja herkkyyttä. Ennakointia, nopeita reaktioita ja toimintakykyä. Sekä sitä, että ne ajatukset ja focus pysyy radalla siinä asiassa mitä juuri teet. Ja myös ennen rataa. Verryttelyssä ei auta katsella muita, niiden hienoja ratsujaan ja harmonista menoa. Alemmuuskompleksi ei auta radalla. 

Parastahan on, kun onnistunut rata palkitaan. Palkinto ei välttämättä ole se sijoitus, vaan jo hyvät prosentitkin palkitsevat. Kurjinta on saada hyvästä radasta huonot prosentit, se väkisinkin syö mieltä. Teit parhaasi - onnistuit = olet surkea. Tasan ei nallekarkit aina mene, mutta silti sitä jaksaa yrittää aina uudelleen!


Muutamat radat on taas takanapäin. Iloa ja onnea, vähän pettymystäkin, mutta hyvillä mielin jatketaan kohti Kotkaa.

Mette ja Kotti 
8.6.2019 3-taso ponicup osakilpailu FEI HeB lasten esiohjelma A 69,318% 2./27
13.6.2019 2-taso poniderby 1/2 HeB:3 67,727% 5./37
14.6.2019 2-taso poniderby 2/2 k.n.special 64,800% 12/37
Poniderbyn kokonaistulos 8./37
14.6.2019 2-taso (avoin) helppo A:2 61,034% 24/31 

Allekirjoittanut
16.6.2019 3-taso helppo A:2 prestigecup osakilpailu 64,224% 6/10
16.6.2019 2-taso vaativa B:0 60,875% 14/31


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti