Lappeenrannasta yhtä sijoitusta rikkaampana

Lappeenrannan 3-tason kilpailut heinäkuussa, tällä kertaa enemmänkin toppatakkikeleissä kuin helteessä. Pettymyksiä, spekulointia ja kunniakierroksen kautta vielä yhdeltä radalta hyvää fiilistä. 

Turnee alkoi torstaina omalla suorituksellani helppo A:2 radalla, josta 65,085% jolla olimme luokassa 19./41 ratsukosta. Rata oli ihan ok, poni raviohjelman aavistuksen pohkeen takana. Mutta olin suoritukseen tyytyväinen, joten sillä mentiin. Tuomariston skaala ei pysynyt ollenkaan luokan edetessä, vaan pisteet ja tulokset oli puhtaasti arpajaisia, kuten tällaisissa massaluokissa tuppaa helposti olemaan. Poni jatkoi vielä poniratsastajan kanssa helppo B luokkaan, josta 62,571% ja luokassa 9./14 

Perjantaina uusi yritys ponicupin osakilpailussa. Edellispäivän suoritus oli huono, eikä siihen kukaan ollut tyytyväinen, joten nyt yritettiin petrata oikein kunnolla. Ja niin ratsukko petrasikin. Ero edellisen päivän suoritukseen oli kuin yöllä ja päivällä. Mutta jokin ratsukossa kaihersi tuomaristoa. Tulos 61.159% joka ei todellakaan vastannut ratsukon tekemää suoritusta, ainakaan sijalukujen osalta. Tällä poniratsukko oli jaettu 12./14! Ei mennyt niin kuin Strömsössä ja sarjakilpailua on tämän myötä turha jatkaa meidän osalta. 

Usko alkoi hiipua koko touhuun, mutta lauantaiksi päätimme ottaa tavoitteeksi vain 50% suoritukset ja maaliin pääsyn. Meillä oli ponin kanssa aamusta oma starttimme helppo A World dressage challenge test, joka meni aivan päin peräreikää! Poni oli pohkeen takana, kaukana hyvästä fiiliksestä. Ei mitään kuuloakaan rennosta, pyöreästä ponista. Jotenkin kummallisesti tuomaristo näki suorituksemme aivan toisin, kuin miltä minusta tuntui ja miltä se todellakin näytti. Mieheni ilme kertoo usein paljon ja jos hänen kasvoiltaan on luettavissa, että suorituksen keskeytys olisi ollut ihan hyväksyttävää, ei meillä todellakaan mennyt hyvin. Tulokseksi 64,700% jolla irtosi sijoitus! 5./21 Radan jälkeen olin valmis lopettamaan koko touhun siihen paikkaan, niin kamalan huonolta rata tuntui. Ja vielä siinäkin vaiheessa, kun olimme palkintojen jaossa, tuntui tilanne oikeusmurhalta. Toki rusetti lämmitti mieltä, mutta enemmän ne lämmittävät silloin, kun suoritus on ollut sen arvoinen.

Poniratsastajalla oli Kottin kanssa vielä helppo A:2, johon ei ollut mitään muuta tavoitteita kuin ponin saaminen kunnolla liikkumaan eteen. Ja siinä onnistuimme äärimmäisen hyvin. Toinen tuomari arvioi ratsukon suorituksen jopa toiseksi! Lopputuloksissa kuitenkin he jäivät aavistuksen sijoituksesta, 62,069% jolla 6./14 

Kotti sai jäädä lomalle heti kisoista kotiin palattua. Kisat eivät todellakaan menneet hyvin, mutta eniten mieltä kaihersi todella huonon tuntuinen ratsu. Olin valmis ruksaamaan kaikki loppuvuoden kilpailut yli. Ja itseasiassa teinkin sen. Kotti ei palaa treeniin ennen kuin se alkaa tuntua ja myös pysyä hyvän tuntuisena. Kisoja on kuitenkin kiikarissa, ihan kaiken varalta. Vaikka pidänkin itseäni pessimistinä, niin uskon vahvasti ponin palautuvan kisakuntoon tälle vuodelle. Woikosken kisat on kuitenkin vedetty pysyvästi ponin kisakalenterista yli. 

Niin lomalla!

Kaikki postauksen kuvat ovat Kotkan kilpailuista, kuiskeen.net / Saara Salosen käsialaa. 

Olisi ihana todeta, että otsikko koskisi itseäni. Mutta ei. Minä olen lomani jo valitettavasti viettänyt ja omalta kohdaltani joulun odotus voi jo alkaa. Sen sijaan Kotti vaihtoi kiireisen arjen täysin lomailuksi kesken kuumimman kiskauden.

Poni on alkanut tuntua huonolta radoilla. Ei mitään akuuttia hätää kärsivältä, mutta selvästi siltä, ettei kaikki ole kunnossa. Kotti ei syyttä ole huonon tuntuinen ratsastaa. Viimeisin ratamme Lappeenrannassa (josta tulossa joskus postaus) oli todella työlästä ja väkinäistä. 

Takana on pitkä treenien täyttämä kevät ilman ainuttakaan kunnollista palautumislomaa. Virhe! Kisat seurasivat toisiaan hyvin nopealla tahdilla ja viikoll treenattiin niihin. Poniratsastajan astuessa mukaan kuvioihin treenien määrä lisääntyi huomaamatta ja kaikki ne olivat pois ponin palauttelupäivistä. Ja kaiken lisäksi treenien matkat ovat oikeasti ponia kuluttavia, vaikka se matkustaakin rennolla mielellä. Vapaapäiviä ponilla on tottakai ollut, mutta ei pidempiä putkia pelkkää lomailua. Virhe!

Kone leikkaa jossain kohtaa kiinni. Miin käy, jos lämpö nousee moottorisaa liikaa, eikä se pääse jäähtymään välillä. Niin on alkanut käydä myös minun pienelle murulle. Toivon, etten ole myöhässä ja tilanteen saa vielä korjattua. Kottia on treenattu liian yksi puolisesti, liian paljon. Se tarvitsee monipuolista treeniä esteiden ja maastoilun rikastuttamana. 

Tärkeää on terve kroppa, mutta myös terve mieli. Ponin täytyy tykätä työstään, jotta meno olisi kaikille mukavaa. Nyt Kotti onkin lomaillut jo kokonaisen viikon verran ja saa vielä ottaa tosi iisisti ensi viikonkin. Torstaiksi Kottille on varattu aika ostopaatille. Sitä on viimeksi hoidettu osteopaatin toimesta yli vuosi sitten ja vähän kauhullakin odotan, mitä osteopaatti ponin kropasta löytää. Lannerangan alueella sillä on aikakin hoidettavaa, sillä radalla esitetyt käyntiosuudet ovat olleet ajoittain passimaisia, joka viittaa tämän ponin kanssa juurikin lannerangan ongelmiin. Hoidon seurauksena onkin varmasti edessä taas kropastaan täysin hukassa oleva poni, jonka vuoksi lisää palauttelua on tiedossa. 

Muutoin poni on vaikuttanut siltä, että se olisi aika hyvin palautunut lomaillessaan. Pilke silmäkulmaan on palautunut ja se on hörökorvat vastassa tulossa taas portille. Eli loma on tehnyt ponille hyvää. Ja hyvä niin. 

Seuraaviin kisoihin onkin aikaa. Woikoskella olisi 31.8. kilpailut, mutta saa nähdä, onko poni riittävässä terässä, että sitä voi tai edes kannattaa lähteä valmistelemaan niihin kisoihin. Ennen sitä ei nyt ainakaan tule paluuta radoille. Loppu syksylle olisi vielä aluemestaruudet edessä, joihin mielelläni haluaisin osallistua, mutta nyt mennään ponin mieli ja terveys edellä.  

Kotkasta kokemusta ja omia ennätyksiä!

kuvittakoon Frodo tätä postausta

Kisapäivä Kotkassa oli pitkä ja kuuma. Aurinko paahtoi koko päivän niin, että kotiin saavuttiin rapuna. Pitkän kisapäivästä teki lähtöjärjestys. Poni kisasi kaksi pitkän radan ohjelmaa, jotka ratsastettiin kisojen yhdellä ainoalla pitkällä radalla. Ensimmäiseen luokkaan osallistujia oli 35, ponin lähtönumero oli 2. Lähtöjen väliin jäi 5,5 tuntia. Kansliassa ihmeteltiin, kuinka olin tullut niin aikaisin ponin kanssa kisapaikalle, kun poniratsastajan suorituksen jälkeen kävin varmistamassa lähtöni. Jos jotain parannusta toivoisin Kotkan kisoihin niin sitä, että lähtölistoja laatiessa katsottaisiin myös pelkät ratsut, ei vain ratsastajat. Samalla ratsullakin voi olla useampi ratsastaja, eri luokissa. Luojan kiitos, kävi sentään tuuli ja trailerissa oli jopa hyvinkin otolliset lokoiluajat ponille paahtavimpaan aikaan, kun siitä teki läpivetoisen tuulitunnelin. Muutama muu ratsukko jättikin starttinsa samaisista syistä pois. Päiväkarsinoita ei ollut mahdollista saada.

Mutta muutoin Kotka saa kiitosta! Kanttiinista löytyi aivan kaikkea. Aikataulut pitivät hyvin ja kisat sujuivat hienosti. Mette ja Kotti menivät heidän toisen avoimen helppo A ohjelman, tällä kertaa kenttäkilpailuohjelma nro.6 Tämä on siitä hauska ohjelma, että en ole itse sitä koskaan kilpaillut, vaikka jo kolmatta kertaa se on merkattu kisakalenteriin. Ensin viime vuonna Harju perui parin päivän varoajalla kisat kokonaan. Keväällä Porvoosta jäimme pois antaaksemme ponille hengähdystauon ja nyt seuraavaksi se olisi nuorten hevosten festivaaleilla, jonne emme ehkä lähdekään. En siis ole opetellut rataa kirjaintarkasti, vaan suurpiirteisesti.

Mette vakuutti treeneissä, että osaa radan. 

Usein vastaus kysymykseen on "en vielä kokonaan.." 

Joten minä uskoin!

Elämän oppi nro 1. Älä koskaan luota, että ratsastaja osaa radan, ilman tarkkaa tarkastamista!

Kisaverkassa oli 10 ratsukkoa. Verryttelykenttä oli jokseenkin erittäin ahdas, mutta Mette selvisi tilanteesta hienosti. Olimme suunnitelleet tosi nopean verryttelyn, pissitauon ponille ja herättelyn juuri ennen radalle menoa. Suunnitelma toimi kuin rasvattu sika!

Elämän oppi nro. 2 Verryttelyksi riittää se, että ponin saa hyvän tuntuiseksi. 

Sitä ei tarvitse veivailla enää hyvän tuntuisena, vaan sitten täytyisi olla menossa jo radalle. Muuten poni läsähtää juuri, kun saapuu kouluaitojen sisään.

Rata Metellä meni todella hyvin. Kotti ei ole mikään helppo ratsu, vaan vaatii aika paljon nuoralla tanssimista, että se pysyy pyöreänä ja pehmeänä. Ongelmana tällä ratsukolla onkin ollut radalla harmonian häviäminen ja kotti heittää leuat lukkoon ja kaulan pötikäksi eteen. Toki varmasti ratsastajan kisajännityksellä on osa tekijänsä asiassa. Kotti ei siedä yhtään avuilla kiinni jäämistä tai puskemista, vaan alkaa heittää vain vastaan. Tämä on yksi niistä asioista, joita en tiennyt ponissani olevan, monen muun asian lisäksi. Itse kun tekee oman näköisen. Tämä on juuri sellainen, minun näköinen.

Radalla oli hyvin eteenpäin pyrkivä poni, päättäväinen ratsastaja ja harmooninen ratsukko. Ensimmäinen keskiravi meni hyvin soljuvasti laukalle, mutta Mette sai sen korjattua hienosti. Loppu rata oli pelkkää plussaa ja niinpä paperi olikin kaunista 7 rivistöä pitkälti! Vasta lopputervehdyksen jälkeen tuomari kertoi Meten ratsastaneen käynnissä väärän linjan, muttei katsonut tarpeelliseksi viheltää, kun ratsukko oli kuitenkin menossa oikeaan suuntaan. Siitä yhteensä pisteistä -4. Ja tämän vuoksi menetettiin sijoitus! Oma moka, kun olimme käyntilinjan harjoitelleet väärin. Mutta lohduttavaa on kuitenkin todeta, ettei kyse ollut ratsastuksellisesta puutteesta. Ja kun jossitellaan, niin keskiravin rikonkin olisi voinut jättää pois, ilman noita virheitä ratsukko olisi ollut viiden parhaan joukossa! Mutta ei se huono tulos siltikään ollut 11./34 avoimessa helppo A luokassa, ratsukolla takana vasta kuitenkin vain minimaalinen treenimäärä. Prosentteja 62,708.

Poni sai ensin laidunnella parkkialueella ja kun ruoka ei enää maistunut, niin oli päivälevon aika trailerissa. Kottin elämän rytmiin kuuluu selkeät ruokailuajat ja päivälevot, joita laitumella ollessa ponit tulevat pitämään varjoon pihaton suojaan. Trailerissa ponille oli tarjolla kuivaheinää ja säännöllinen juottamispalvelu. Kotti osaa ottaa tosi rennosti kisapaikoilla, se ei turhia hötkyile ja trailerissakin se vain venyttää alahuultaan, vaikka viereisessä trailerissa kiljuttaisiin kukon tapon lailla.

Siinä sitten aikaa kulutettiin katsomalla lyhyttä ja pitkää rata, sekä seuraamalla online tuloksia equipesta! Jossiteltiin oikein olan takaa, mutta sitähän tämä on. Jos jokin on varmaa, niin se, että Lappeenrannassa ratsastetaan jokainen linja niin kuin ratapaperissa lukee!

Vaativaa varten poni otettiin traikusta, kamat päälle ja verryttelemään. Vähän nuutuneen oloinen ratsu, joka verryttelyssä kuitenkin terhakoitui kivasti. Radalle pissitauon saattelemana. Kentän pohja olisi vaatinut lanauksen. 34 enemmän ja vähemmän kauhonutta ratsua oli kuohuttanut pinnan pehmeäksi kuljetuilta linjoilta. Ponini on tottunut liikkumaan kaikennäköisillä pohjilla, mutta pehmeiksi kuohutetut pohjat ovat sille raskaita, etenkin pitkän päivän jälkeen.

Raviohjelma meni ihan ok, joskin Kotti oli sen tuntuinen, ettei ihan pohkeen edessä menty. Ja kuinka ollakaan jäin itse sitten vähän liikaa jalalla pusaamaan. Ensimmäinen keskiravi ei lähtenyt ollenkaan, siitä 5,5 ja 6. Erityismaininnan ansaitsee ensimmäinen sulkutaivutus, josta 7 ja 6,5. Vaihdoista toiselta tuomarilta 6 ja 6,5. Toiselta 6,5 ja 4,5. kahden pisteen ero samasta liikkeestä on mielestäni aika suuri.

Kokonaistuloksena meidän ennätys tästä radasta, tasan 62% eli noususuunta jatkuu! Eikä enää sijoituskaan ollut kuin 2,5 pisteen päässä! Kokonaistuloksissa olimme 5/10 Kaiken kaikkiaan onnistunut kisareissu. Vähän jäi kaivelemista hampaan koloihin, mutta seuraavalla kerralla sitten. Seuraavat kisat ovatkin Lappeenrannassa ja tekstiä julkaistaessa niistäkin on jo yksi päivä takana, joskin kaksi vielä edessä.