Lappeenrannan 3-tason kilpailut heinäkuussa, tällä kertaa enemmänkin toppatakkikeleissä kuin helteessä. Pettymyksiä, spekulointia ja kunniakierroksen kautta vielä yhdeltä radalta hyvää fiilistä.
Turnee alkoi torstaina omalla suorituksellani helppo A:2 radalla, josta 65,085% jolla olimme luokassa 19./41 ratsukosta. Rata oli ihan ok, poni raviohjelman aavistuksen pohkeen takana. Mutta olin suoritukseen tyytyväinen, joten sillä mentiin. Tuomariston skaala ei pysynyt ollenkaan luokan edetessä, vaan pisteet ja tulokset oli puhtaasti arpajaisia, kuten tällaisissa massaluokissa tuppaa helposti olemaan. Poni jatkoi vielä poniratsastajan kanssa helppo B luokkaan, josta 62,571% ja luokassa 9./14
Perjantaina uusi yritys ponicupin osakilpailussa. Edellispäivän suoritus oli huono, eikä siihen kukaan ollut tyytyväinen, joten nyt yritettiin petrata oikein kunnolla. Ja niin ratsukko petrasikin. Ero edellisen päivän suoritukseen oli kuin yöllä ja päivällä. Mutta jokin ratsukossa kaihersi tuomaristoa. Tulos 61.159% joka ei todellakaan vastannut ratsukon tekemää suoritusta, ainakaan sijalukujen osalta. Tällä poniratsukko oli jaettu 12./14! Ei mennyt niin kuin Strömsössä ja sarjakilpailua on tämän myötä turha jatkaa meidän osalta.
Usko alkoi hiipua koko touhuun, mutta lauantaiksi päätimme ottaa tavoitteeksi vain 50% suoritukset ja maaliin pääsyn. Meillä oli ponin kanssa aamusta oma starttimme helppo A World dressage challenge test, joka meni aivan päin peräreikää! Poni oli pohkeen takana, kaukana hyvästä fiiliksestä. Ei mitään kuuloakaan rennosta, pyöreästä ponista. Jotenkin kummallisesti tuomaristo näki suorituksemme aivan toisin, kuin miltä minusta tuntui ja miltä se todellakin näytti. Mieheni ilme kertoo usein paljon ja jos hänen kasvoiltaan on luettavissa, että suorituksen keskeytys olisi ollut ihan hyväksyttävää, ei meillä todellakaan mennyt hyvin. Tulokseksi 64,700% jolla irtosi sijoitus! 5./21 Radan jälkeen olin valmis lopettamaan koko touhun siihen paikkaan, niin kamalan huonolta rata tuntui. Ja vielä siinäkin vaiheessa, kun olimme palkintojen jaossa, tuntui tilanne oikeusmurhalta. Toki rusetti lämmitti mieltä, mutta enemmän ne lämmittävät silloin, kun suoritus on ollut sen arvoinen.
Poniratsastajalla oli Kottin kanssa vielä helppo A:2, johon ei ollut mitään muuta tavoitteita kuin ponin saaminen kunnolla liikkumaan eteen. Ja siinä onnistuimme äärimmäisen hyvin. Toinen tuomari arvioi ratsukon suorituksen jopa toiseksi! Lopputuloksissa kuitenkin he jäivät aavistuksen sijoituksesta, 62,069% jolla 6./14
Kotti sai jäädä lomalle heti kisoista kotiin palattua. Kisat eivät todellakaan menneet hyvin, mutta eniten mieltä kaihersi todella huonon tuntuinen ratsu. Olin valmis ruksaamaan kaikki loppuvuoden kilpailut yli. Ja itseasiassa teinkin sen. Kotti ei palaa treeniin ennen kuin se alkaa tuntua ja myös pysyä hyvän tuntuisena. Kisoja on kuitenkin kiikarissa, ihan kaiken varalta. Vaikka pidänkin itseäni pessimistinä, niin uskon vahvasti ponin palautuvan kisakuntoon tälle vuodelle. Woikosken kisat on kuitenkin vedetty pysyvästi ponin kisakalenterista yli.