Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

9.8.2019

Aika kultaa muistoja

Viisi vuotta sitten alkoi meidän tarina. Minun ja Gottfridin. Ajattelin ensin kirjoittaa, kuinka hetkeäkään en ole katunut. Elämä ponin kanssa on ollut pelkkää ruusuilla tanssimista. Kunnes mietin tarkemmin. Alku aina hankalaa..


Kaduin, ensimmäistä kertaa noin puolituntia kauppojen jälkeen. Kotimatkalla kirosin, mitä helvettiä tuli taas tehtyä. Ja vannoin, että kun kotiin päästään poni pysyköön siellä, sen kanssa en matkustele! 

Tarina olisi ihan aidosti ja oikeasti voinut mennä näin: "ostin ponin. Pienen söpön orin. Saimme sen kirveellä traileriin, seuraava kerta on paloiteltuna. Kotona päästin sen laitumeen, enkä ole sen jälkeen saanut kuin viisi kertaa kiinni. Kerran päästiin selässäkin käymään, säikähti niin kovasti, ettei sen jälkeen ole tarvinnut sitäkään harjoitella. Mutta kaunis se on, vaikkakin sairaalloisen lihava. 


Minun rohkea pieni maailman matkaaja. En edes muistanut, kuinka vaikea alku meillä oli. Kuinka tuntitolkulla yritin saada ponia kiinni laitumelta. Sen jälkeen harjoittelimme useita tunteja kentällä, hieman rajatummalla alueella. Kuinka sitä lastattiin traileriin Vermon varikolla, ja kuinka todella kotimatkalla sanoin, ettei yhtäkään lastausongelmaista tähän taloon pitänyt hankkia.

Kuinka timantti voikin olla niin hiomaton?! 

Kun sain ponin kotona kiinni, oli jo yömyöhä ja pimeää. Seuraavana päivänä harjoittelimme hippoksen näyttelyä varten sekä lastausta, että esiintymistä. Pimeäksi meni sekin päivä.

Poni ei luottanut meihin, joten se ei toiminut meidän kanssa saumattomasti pitkään aikaan. Viikot kuluivat ja Kotti alkoi olla pikku hiljaa aika kiva. Ts. Saimme sen kiinni halutessamme laitumelta. Se oli alkuun hyvin varauksellinen ori, joka koki tarpeekseen pitää kaikki aistit herkkänä ja ottaa ritolat tarpeen vaatiessa. Mutta pohjimmiltaan äärimmäisen kiltti ja herkkä.

Loppu sitäkin helpompaa. 

Kun palaset alkoivat loksahdella paikoilleen, oli aika haudata sotakirveet ja hävittää muistista alun vaikeidet. Ja ne ihan totta oli täysin unohdettu, niin helppoa arki on ollut. 

Viisi vuotta. On päiviä, jotka vaihtaisin pois, mutta en siksi, että poni olisi ollut pettymys, vaan siksi, että en ole ymmärtänyt kuinka hieno eläin minulla on ollut. Kotti on ehdottomasti once in a lifetime -poni. Poni, johon voi luottaa silloinkin, kun mihinkään muuhun ei voi! Poni, joka antaa aina kaikkensa ja vielä enemmän. 


4 kommenttia:

  1. Hieno poni sinulla😊

    Täällä myös new forest +aikuisratsastaja yhdistelmä. Meillä menossa epätoivoinen koulusatulan metsästys.. mikä penkki teillä on käytössä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! :)
      Meillä on koulusatulana prestige lucky dressage idol d ja esteillä prestige roma jump. Istuneet hyvin kaikille täällä käyneille foresteille. :)

      Poista
  2. Kotti on kyllä älyttömän hieno!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, niin se kyllä on. Täytyy vain itse muistaa arvostaa tätä jokainen päivä, myös silloin, kun radalla ei nyt ihan täydellisesti menekään. :)

      Poista