Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

12.9.2019

Ikäkriisin kaltainen aivopieru

Se on kuulkaa niin, että poni 133cm ja ratsastaja 165cm ei ihan aina näytä hullummalta kombolta.
Nyt on tapahtunut sellainen historiallinen asia, että rasti seinään ei olisi ollenkaan pahitteeksi! Allekirjoittaneen sisäinen esteratsastaja otti vallan, vaikka olen sitä likipitäen kymmenen vuotta pitänyt kurissa. Samaisen ajan takaa olen ollut kouluratsastusta vihaava esteratsastaja. Hyppäsin mitä vain, millä vain. Niin kauan, kunnes oma hevoseni alkoi heitellä minua selästään puomien sekaan tuon tuosta, eikä se enää halunnut hypätä. Enkä kyllä minäkään, siksi etten enää uskaltanut.

Minusta tuli rimakauhuinen, eikä seuraava hevoseni omannut minkäänlaisia lahjoja tikkujen ylittämiseen. Kouluratsastus alkoi tuntua turvalliselta vaihtoehdolta. Sitten tuli lapset ja itsesuojeluvaisto, äidilliset hormoonit ja sen sellaiset. Unohtamatta sitäkään tosiasiaa, etten ole enää oikeasti 18 -kesäinen. Vaikka kuinka yritän peilille huutaa, ettei kasvoillani saa vielä ryppyjä näkyä! Kymmeneen vuoteen mahtuu niin paljon. 

Kolmenkympin kriisikö iski? Puomit ovat siirtyneet kentän laidalta useasti pelikentälle, oli alla kumpi poni tahansa. Niitä on nosteltu maasta ilmaan kavalettipaloilla. Sentti kerrallaan. Kunnes kerran sanoin, että tehkääpä tuosta pieni pystyeste. Sellainen suurempien kavalettipalojen kokoinen, eli 60cm. Sen ylitys Kottin selässä tuntui niin laskenleikiltä. Miksi en ole aiemmin tehnyt tätä? Joten pyysin vähän lisää. Lisää esteitä. Lisää korkeutta. 


Arvatkaapa mitä tästä seurasi? 

Totta tosiaan, me olemme menossa rodun mestaruuksiin, vaikka alkuperäisesti olen ajatellut jättäväni ne täysin välistä. Ja jättäisinkin, jos menisin vain koulupuolen. Mutta olen päättänyt mennä myös esteille! Minulla on kaksi kokonaista viikkoa aikaa treenata. Eli todella vähän, koska tässä välissä on vielä aluejoukkuemestaruudetkin. Fyysistä treeniä tärkeämpää onkin treenata henkinen puoli kuntoon. Kotti kyllä menee kuin juna ja onhan meillä kotikenttäetu, kun kilpailut järjestetään Harjussa. Ei me muuten oltaisi menossa ollenkaan. Korkeudet ovat esteillä 60cm sekä 80cm, sisältäen siis kaksi osakilpailua. Yritämme päästä vielä treenaamaan valvovan silmän alla pariin otteeseen esteitä, ettei nyt aivan soitelle sotaan lähdetä. Mutta ihan totta, me ollaan menossa estekilpailuihin. Ja toden totta, tuo videolla oleva hyppy on meidän ensimmäinen yhteinen ylittämämme este. Tsemppaan itseäni sillä, että ponin selästä on lyhyt matka maahan.. 


Sitä sanotaan, että minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Kyllä ja ei. Se voi päteä asioihin, kuten pyöräily. Mutta ratsastukseen se ei päde. Eikä varsinkaan esteiden ylitykseen, silmään nähdä etäisyyksiä ja tasapainoon pysyä mukana ennalta arvaamattomissa lentoradoissa. Mutta toisaalta, minulla on ratsuna ystävä, johon olen pystynyt luottamaan ihan jokaisessa tilanteessa. Se on luotsannut meidät ihan kaikesta kunnialla läpi. Tavoitteemme on päästä 60cm rata maaliin asti. Se on sitten herran haltuun, kestääkö pääni korkeampaa kierrosta. Pienen ponin selästä esteet näyttävät suuremmilta, kuin ison hevosen selästä. Onneksi edesmennyt hevoseni oli ratsastettavuudeltaan saman kaltainen kuin poni - kaikki lähestymiset ratkottiin onnistuneesti eteen ratsastuksella. 

#kuuluisatviimeisetsanat 

8 kommenttia:

  1. Ehkä silmä tottuu, mutta kyllä näytät pitkältä ponin selkään, vaikka jalustimet onkin vissiin paria reikää lyhyemmällä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleensä en edes julkaise näitä. Mutta nyt julkaisin. Koska selkeästi haluat saada sanasi sanottua, niin instassa, facessa, hötössä kuin täälläkin. Onnittelut!

      Itseasiassa sitten tähän tekstin kuviin palatakseni, ratsastan niissä pitkillä jalustimilla, nykyisin ratsastan paljon lyhyemmillä. Että sillä tavalla ja näin. Valitettavasti nyt et oikein onnistu lannistamaan mieltäni, päivääni tai tekemistäni tämän ponin kohdalla. Osta oma, ja leiki sillä. Niin minäkin tein.

      Poista
  2. Näihin ratsastajan pituus/paino vs ratsun koko kommentointeihin alkaa jo väsyä. Niin hötössä kuin muuallakin. Faktaa on se, että todella hyvät ponit ratsastaa ja kouluttaa aikuiset. Nettikommentoijien vuoksi ei niistä videoita tai kuvia monikaan uskalla laittaa. Toivottavasti muutkin aikuiset poniharrastajat uskaltaisivat tulla kaapista ulos. T. Acorn

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Itse olen pitänyt vastaavankokoiselle ponille itseäni "isona" vaikka en blogin kirjoittajaa isompi juuri olekaan, lyhyempikin.. Silti jaksan yllättyä siitä että nykyinen opettajanikin rohkaisee kouluttamaan/läpi ratsastamaan jopa pienempääkin ponia. Ehkä se on kuitenkin sitäkin että osaavampi ratsastaja hallitsee itsensä paremmin plus osaa kenties järkeistää treenin määrän joten loppuviimeiseksi mitään suurta vahinkoa ei tapahdu.

      Poista
    2. Mun valmentaja on sanonut, että tärkein asia ponin terveyden kannalta on se, että se liikkuu oikein. Kantaen itsensä. On aivan sama, onko selässä kilon verran kiviä vai jotain enemmän, jos se liikkuu ns. Väärin taakka selässään, se on sille aina suurempi rasite. Tottakai tilanne ei ole ok siinä kohtaa, jos selkään menee yli-iso ratsastaja. Mutta pituus ei ponia haittaa, se on enemmän ratsastajan ongelma - tarvitaan aivan toisenlainen raajojen ja kehon hallinta, kun ne pääosin ovat koko ajan ns. Tyhjän päällä. Pidä jalka lähellä - on aika lailla vaikeampi toteuttaa tällaisella, kuin esim. Frodolla, jonka kanssa koko jalka lepää kylkeä pitkin. Mutta sen voi tahtoessaan oppia ja treenata. Niin minäkin olen tehnyt. Vuosia siihen on mennyt, mutta ensi vuonna haluan istunnastani seiskapuolen sijaan kasia paperiin. Se kertonee jo jotain siitä, ettei istunta kärsi pienellä ratsastaessa, jos ei anna sen kärsiä.

      Paino taas on asia, johon jokainen meistä voi itse vaikuttaa. Aika rajattua on minunkin ruokavalio, mutta painon on pysyttävä matalana, jos mielii ponien selässä olla. Minulle sopisi aivan hyvin käydä puntarilla kisoissakin. Pidän itseni kunnossa nimenomaan ponieni vuoksi. Se on jokaisen ratsastajan velvollisuus.

      Poista
    3. Näinhän se on, ja on Hienoa, että jaksat olla motivoitunut.

      Poista
  3. Poneilla on periaatteessa helpompi hypätä kuin hevosilla, niillä on yleensä sen verran lyhyempi laukka-askel ja hitonmoinen taito säätää sitä, joten ihan sama miten ja mihin kohtaan sille esteelle tulee, niin askel osuu aina. Surukseni olen huomannut ettei tämä päde enää edes vähän lyhempi laukkaisen hevosen kohdalla, joten on pitänyt opetella vähän katsomaankin (tosin parempihan aina on, jos hevonen/poni oppii hyppäämään muistakin kuin täydellisistä paikoista).
    Tsemppiä koitokseen, 60cm menee teiltä molemmilta varmasti ihan leikiten. Oma eläkeläiseni meni vielä 18-vuotiaana 80cm ratoja sujuvasti vähän kokemattomammillakin ratsastajilla eikä sillä ollut edes kovin kummoista viettiä esteille (ja säkääkin vain 122cm). Kotti selkeästi kuitenkin tykkää tostakin hommasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näinhän se on. Eilisen, toisen treenikertamme, perusteella voisin sanoa, että homma alkoi tuntua jo tosw helpolta. Kun malttaa vain odottaa, että poni koppaa ponnistuksessa ratsastajan mukaan, niin ei pääsw käymään hypyssä edelle menoakaan. 60 pitäisi olla helppoa, 80 ei tuota ponille mitään ongelmia, mutta oma pää onkin toinwn juttu. No härkää sarvista kiinni ja sitä rataa. Hauskaahan sinne on tarkoitus mennä pitämään ja aina voi keskeyttää :)

      Poista