Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

23.9.2019

Laatuponikilpailu 2019

Kaikki postauksen kuvat Hertjekker.net / Mirella Ruotsalainen

Frodo pakattiin lauantaina kyytiin. Sitä ennen oli perjantai 13. joka todellakin oli sellainen, uskomuksen mukainen päivä. Aamuvuoron jälkeen ajoin kotiin. Polkaisin kytkintä vaihtaakseni vankasta veturistani vaihteen. Kytkin painuikin aivan pohjaan, siis normaalista pohjassa asennosta pidemmälle ja jäi sinne. Ja niin jäi myös veturi niille sijoilleen. Mutta kukapa se niin riskillä hevostaloudessa eläisi, että omistaisi vain yhden veturin? Joten suunnitelma b.  Mutta sen auton etukumit on olleet vaihtolistalla ehkäpä noin kaksi kuukautta. Eikä kello neljän jälkeen enää rengasliikkeet ole perjantaisin auki. Muina päivinä kylläkin. Ei kahta ilman kolmatta, ajattelin, joten päätin pitää suunnitelmasta kiinni. Tänään hyppäisin Kottilla. Ja niin hyppäsinkin,  Eikä pelota enää yhtään niin paljon, kuin aiemmin. 

Kolmas auto toden sanoo, joten anopin nuhakupilla lähdettiin matkaan lauantaina. Poni lastautui kyytiin hienosti. En kyllä edes ajatellut varata siihen minuuttiakaan ylimääräistä aikaa. Matka Virolahdelta Hämeenlinnaan kestää yhdellä nopealla tankkaus pysähdykellä, koska anopin auto syö kuin porsas, kutakuinkin 3 tuntia ja 30 minuuttia. Kun ajelee surutta "mittari vääristää ainakin kympin" -mentaliteetilla. Kunnes viimeisillä kilometreillä huomattiin, että kalibrointi on kyllä prikulleen kunnossa.


Kerkesimme katsoa kutakuinkin kaikki kolmivuotiaat. Frodo oli päivän toiseksi viimeinen poni. Trailerissa tuli seistyä ennen suoritusta kuusi kokonaista tuntia. Ja hienosti seisoikin. Suitset päähän, ponia vähän siistimmäksi kuljetuspölyistä ja menoksi. Kävelimme kymmenisen minuuttia alkuverryttelyjä ulkona, edes takaisin maneesin kulmalla. Iso, raamikas ja lihaksikas poni tarvitsisi valittevasti vain huomattavasti enemmän verryttelyaikaa. Tai siis ylipäätään verryttelyaikaa vähän kaikissa askellajeissa. Yksi kierros maneesissa löntystellen ei riitä, koko ajan liikkumaan tottuneelle isolle nuorukaiselle.

Suorituksen taso jäi alkuverryttelyn tasolle. Vähän jäykkää, löysää ja laiskaa menoa. Frodo ei esittänyt itsestään yhtään minkäänlaista liikettä, eikä laatua. Ei hyppykykyä eikä kapasiteettia. En oikeastaan ole edes tunnistaa tuota suorittamista ja liikkumista Frodoksi, tai no laiduntavaksi Frodoksi kyllä, mutta en siksi, joka tekee "töitä" kentällä. Itsevarmuus, eteenpäin pyrkimys, energia. Kaikki oli poissa. Jännittikö Frodoa tilanne? Purkautuuko sen jännitys näin? En osaa vastata, mutta nyt kun mietin, niin voi hyvinkin olla. Se ei koskaan jännityessään pakene, eikä pyöri silmillään hedelmäpelinä. Vaan se jää hitaaksi, todella hitaaksi.  



Jotain Frodo kuitenkin esitti. Siitä tosin ei näissäkään kilpailuissa palkita. Mutta jos orina voi jostain hevostaan kehua, niin tämä ansaitsee kyllä oikeastaan erityismaininnan. Luonne! Kuinka niin äärimmäisen kiltti, lempeä ja ihmisen ystävä voi kolmivuotias ori oikein ollakaan, myös vieraassa paikassa! Tuo poni yllättää käytöksellään joka kerta. Joka kerta varaudun siihen, että se pistää hösseliksi ja ajattelee vain kulkusillaan. Mutta EI. On helpottavaa ajatella, ettei ruunaus ole ajankohtaista ponin käytöksen vuoksi. Frodollehan oli jo kaavailtu ruunaus tälle syksyä, päätimme niin toukokuussa. Mutta toistaiseksi peruimme suunnitelmat ja halusimme katsoa, kuinka nuorukainen käyttäytyy näissä syksyn tapahtumissa. Kummassakin reissussa ori oli niin asiallinen, että suunnitelmat ensimmäisestä kilpailukaudesta toteutetaan orina. 


Pisteitä ei herunut suorituksista, oletettavasti. Mutta mieltä lämmitti aika ylevät rakennepisteet, jotka oikeuttaisivat kirkkaasti I-palkintoon kantakirjauksessa, joka meillä on edessä puolentoista vuoden päästä. Saimme myös maininnan siitä, että poni olisi edukseen hoikemmassa kunnossa.

Olen tyytyväinen ponini käyttäytymiseen ja reissuun kaikkinensa. Tiedossa etukäteen oli, ettei Frodo tule pärjäämään kolmivuotiaana, se on vähän sellainen nallekarhu, joka tekee mitä pyydetään, mutta ei anna itsestään ylimääräistä. Ensi vuonna, kun se esitetään ratsain, odotan parempaa menestystä.


Ja vielä loppuun kuvat arvosteluista. 




2 kommenttia:

  1. Tulipa komeat rakennepisteet! Teillä kävi sitten samalla lailla kuin meillä, että esitys jäi vaisuksi. Kyllähän tuollainen pitkä matkakin jo vetää näistä vähän mehuja pois.

    Albertin kanssa kävin kentällä vähän verkkaamassa, mutta se taas varmaan olisi ollut parempi jos olisi vain 10 minuuttia kävelyttänyt ennen maneesiin menoa. Vaikea oli kuitenkin arvioida, kauanko menee, kun Albert oli kolmantena tauon jälkeen.

    Ei sitten nähtykään, kun meidän kuskilla oli muutakin tekemistä päivälle joten piti lähteä aika lailla heti 2-vuotiaiden luokan päätyttyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, rakennepisteet oli aika kivat. Yritetään vielä vähän rakentaa ylälinjaa ja yleisvaikutelmaa, jotta poripäivillä saataisi niihinkin puolipistettä lisää. Hoikemmaksi ja lihaksikkaaksi, niin eiköhän se jo auta.

      Meillä on kiltit nuoret, sehän se on pääasia. Eikä se laatu ja kyky mihinkään häviä, vaikkei sitä yhtenä päivänä kehtaakaan esittää.

      Ei muuta kuin ensivuoden ponitapahtumiin treffaamaan! :)

      Poista