Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

1.10.2019

New Forest Combined Champion 2019

Noin kolme viikkoa takaperin sain jokseenkin hullaannuttavan idean. Poni tarvitsi monipuolisuutta treeneihin, joten kentälle eksyi kavaletteja ja puomeja. Ja niistä se ajatus sitten lähti. Miksi en lähtisi rotuponillani mestaruuksiin? Pelkästään kouluun osallistuminen olisi tuntunut jokseenkin tökeröltä. Mennä nyt kansallisella tasolla kilpailleena viemään tikkareita 1 tason kilpailuihin. Mutta kun lisäsin siihen mahdollisuuden osallistua myös esteille ja kilpailla yhdistelmämestaruudesta, olin heti mukana.


Taustatietona jo blogissakin monesti mainittu, etten ole hypännyt sitten Nemon esteuran päättymisen jälkeen joulukuussa 2009. Uunolla kokeilimme vähän hypätä, mutta se ei ollut missään määrin hevosen juttu. Kottilla on hypännyt ainoastaan sen esteratsastaja, joka on sekä rohkea, että erittäin taitava. Auttaa ja rohkaisee ponia aina tarvittaessa, eikä koskaan jätä sitä yksin. Taito ja rohkeus, ne puuttuvat minulta esteillä täysin. Eikä hahmotusongelmani etäisyyksien kanssa auta asiaan ollenkaan. Kerkesimme hyppäämään kotona muutaman kerran ja kävimme yhdellä estetunnilla muutama päivä ennen kisoja, saimme vihreää valoa mennä hyppäämään kisoihin, joten miksi ei? Tähän kohtaan kuuluisi sanoa, että lahjattomat harjoittelee.. Ponini on lahjakas.  

Lauantaina kilpailut alkoivat kouluratsastuksella. Forestiratsukoilla on kolme luokkavaihtoehtoa, joista valita oman tasonsa mukaan. Helppo C, B ja A. Koska poneilla voi kisata kaiken ikäiset, saavat poniratsukot tasoitusta seuraavan kaavan mukaan helppo C +0%, B +1% ja A +2%, joka lisätään ratsukon saamaan tulokseen. Senioriratsastajilta taas otetaan vähän pois. Helppo A -0%, B-1% ja C -2%, joka miinustetaan ratsukon saamasta tuloksesta. 


Gottfridin kanssa taituroimme Harjuun kaksistaan. Sen kanssa on niin helppo lähteä ja olla kisoissa, ettei apukädet ole välttämättömiä. Vaikkakaan niistä ei haittaakaan olisi. Ponilla oli jostain kumman syystä vatsassa ongelmia, jonka vuoksi se oli ärtyisä ja jännittynyt. Enkä saanut sitä verryttelyssä täysin rennoksi, joten radallakaan ei täysin 100% suorittamista nähty. Vähän hätäistä, välillä jopa vasten apuja oleva poni yritti kuitenkin parhaansa. Enkä mä voinut tai edes halunnut ahdistaa ponia yhtään enempää, kun sillä ei selvästikään kaikki ollut aivan kunnossa. Kuitenkin 69,167% jolla kirkkaasti, lähes kymmenellä prosentilla, luokan voittoon. Olin itse pettynyt radan jälkeen, en niinkään siihen, että poni ei suorittanut parastaan tai lähellekään, vaan siihen, että jokin oli vialla ja se todella vaivasi mieltäni koko radan ajan. Enkä uskonut kyllä suorituksen saavan tuollaisia prosentteja. 

Yksin matkailussa on sellainen huono puoli, että tulosseuranta on vähän hatarammalla pohjalla. Et tiedä verrytellessä mitä tuloksia kisakaverit vetävät radalta, etkä tiedä omaa tulostasi, tai sitä mihin se riittää. Tällä kertaa se riitti mestaruushopeaan. Ja kiirekös siinä tuli pinteleitä pampuloida ponipojan jalkoihin. Voiton vei Oona Ylirautia ja Tasmina Rico, jotka taituroivat helppo B luokasta 69,583% ja siihen päälle vielä junioriratsukolle kuuluva +1%. Kolmanneksi tuli poni, jonka emänpuolen sukujuuret tulevat liki 40 vuotiaaseen mummoponiin Nutmeg of Pinthornsiin, joka on myös kolmanneksi tulleen mummo.  Sade Onnismaa ja Jarmin's Mary-Lou taituroivat helppo C luokasta 67,976% 



Sunnuntaina mestaruustaistot jatkuivat esteiden parissa. New Forestit kilpailivat sekä 60cm, että 80cm radalla. Kaksi osakilpailua, joiden yhteisteistulos ratkaisi estemestaruuksien sijat. Meidän ensimmäiset estekilpailut, jännitti aivan kamalasti. Olimme taas ponin kanssa kaksin kisoissa. Estekilpailuissa apukädet ovat selkeästi enemmän tarpeelliset kuin kouluratsastuksessa, mutta onneksi Oona piti hyvää seuraa ponille sillä välin, kun itse kävelin radan. 

Kotti oli tällä kertaa paljon paremman tuntuinen. Laitoin sille vatsaa suojaavan pastan aamulla, joka selvästi auttoi ponia. Kokemuksen puute näkyi meidän suorituksissa mm. pitkillä teillä ja kyllähän sekaan mahtui huonompia lähestymisiä, joko liian lähelle tai kauas. Mutta pääpiirteittäin olen aika tyytyväinen meidän menoon. En nolannut itseäni, tuskin onnistuin musertamaan ponin itseluottamusta, enkä usko, että sille tuli huono fiilis radoista. Päinvastoin, se oikein innostui radan jälkeen aplodeista, kuin olisi ollut voittaja! Ja niinhän se oli, me olimme. Voitin pelkoni, uskaltauduin ottamaan härkää kiinni sarvista ja roudasin itseni kera ponin esteradalle. En jänistänyt, tein sen mitä osasin ja pystyin. Ja yritin vain ratsastaa siististi puhtaita ratoja. Onnistuimme siinä. Voitin itseni!  



Menimme radalle yhteensä kolme kertaa, sillä 80cm luokassa oli puhtaiden ratojen uusinta. Me vedimme luonnollisesti aivan jumboajan, mutta meillä alkoi olla jo aika hauskaakin radalla, uskalsin jopa vähän jo kannustaa ponia etenemään reippaammin esteiden välissä. Uusinnasta ei ole videota, mutta tässä Oonan kuvaamat videot perusradoista. 



Esteiltä mestaruusmitalit menivät seuraaville ratsukoille. Voittoon Johanna Riihimäki - Jessy, hopeaa Marja Laakso - Miss Midnight Miller ja Pronssia poniratsukolle Elina Malin - Arvilan Butterscotch

Este- ja koulumestaruuksien lisäksi jaossa oli näiden kahden lajin yhdistelmämestaruus, jossa kummankin lajin tulokset laskettiin yhteen. Pieni, sievä Gottfrid taituroi molemmissa lajeissa suhteellisen korkealle itsensä, sillä oli esteilläkin jopa viides, osallistujia esteillä oli kahdeksan. Joten se riitti takaamaan meille mestaruuden. Toiseksi tuli Johanna Riihimäki - Jessy ja kolmanneksi Sade Onnismaa Jarmin's Mary-Lou

Kilpailut olivat mitä mahtavimmin järjestetyt. Harjussa on mielettömät puitteet järjestää tällaisia tapahtumia. Samoissa kisoissahan kilpailtiin myös Shettismestaruudet ja voi miten hienoja pieniä poneja kera ratsastajineen Suomesta löytyykään! 

Pienten kämäisten ruusukkeiden sijaan Forestit olivat panostaneet niihin astetta, jos toistakin enemmän. Ei hävetä laittaa mestaruusruusukkeita seinälle, joskin aluemestaruusruusukkeet häpeävät kämäisyyttään näiden rinnalla. On kokoa ja näköä. Kerrassaan upeita! Eihän sitä ruusukkeiden takia kilpailla, mutta tällaisten ruusukkeiden takia tekee jo mieli vähän kilpaillakin!



Kiitos kilpailuista 
New Forest -poniyhdistys
Kotkan Kilparatsastajat
ja kaikki talkoolaiset!