Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

30.11.2019

Kansallinen poninäyttely 2020 Lahdessa



Jokimaalla tavataan, kun ravataan! Niin ja ensi vuonna siellä tavataan myös näyttelyiden merkeissä. Samana päivänä, kun julki tuli info ponibreederssin lopettamisesta, saimme myös iloisempia uutisia ponitapahtumien rintamalla. Kansallinen poninäyttely ilmoitti itsestään. Huhut siitä, että näyttelyä ei järjestettäisikään jäivät onneksi vain huhuiksi.

Kansallinen poninäyttely on 8.-9.8.2020 Lahden Jokimaalla. 

Kaakkois-Suomessa, aivan Venäjän rajalla asuvan ponitädin mielestä tämä on ihan mahtava uutinen. Ypäjä on erittäin hieno paikka järjestää tapahtumia, myös tätä. Etenkin, jos tiloja ja treenimahdollisuuksia haluaa hyödyntää samalla kertaa. Mutta ehkä hieman hankala usean ponin kanssa matkaaville. Ja toisaalta joka toinen viikonloppu Ypäjän maisemissa alkaa se itseäkin jo kyllästyttämään. Siellä on jo kaikki muut kohokohtaiset kisat ja matka meiltäkin jo sen verran pitkä, ettei sinne joka pippaloiden takia enää halua ajaa. 

Lahteen mukaan pääsee, joutuu tai saa lähteä, kumpikin rotuponi. Kotti olisi lähtenyt jo tänäkin vuonna, mutta sen suunnitelmissa oli alunperin muuta juuri kyseiselle viikonlopulle. Ja lopulta toteutunut loma oli ponille juuri silloin se, mitä se eniten tarvitsi.  Ja nyt Ypäjän paikkaa valittaneet, tuokaa ihmeessä joka ikinen poni mukaan tapahtumaan, että tämä "kuollut" tapahtuma pääsisi taas loistamaan. Nyt on se jaloilla äänestyksen paikka - osallistujamäärät nousuun. Sitä odotellessa puunaan ponejani kauneuskilpailuihin pitkän, pimeän talven. 


Nähdään viimeistään elokuussa, treffipaikkana siis Lahti! 

29.11.2019

Astutustilastot karua katsottavaa NF ponien osalta


Hippos on julkaissut alustavat astutustiedot viime kesältä. Alustavat siksi, että aina maailmaan mahtuu mattimyöhäiset, joiden oriit muistaa astuneensa tammoja vasta sitten, kun varsa on jo maailmassa.

Astutustilastoista itseäni kiinnostaa luonnollisesti oman rodun edustajat, eli Forestit. Sekä toki katson myös muut ratsukokoiset ponirodut. Ei ne herkulliselta näyttäneet muidenkaan tilastot, joskin Connemarat saavat olla ylpeitä omasta määrästään huikeat 35kpl, vertailuna astutustilastoissa oli edellinen vuosi, jolloin connemaroja laitettu alulle 27 kpl. Tässä kohtaa tosin numerot kertovat vain orien saaman tammamäärän, joten ihan tarkkaa lukua puhtaasti syntyvistä Connemaroista en selvittänyt. Hatunnosto Connemara oreille silti!


Forestien kohdalla meinasin tukehtua kahviini. Ehkä järkytyksestä, ehkä epäuskosta. Harmista, suuttumuksesta ja jopa vihasta! Jos Suomenhevostammoja ei katsota hyvällä astuttaa muilla roduilla, pitäisi forestitamman käyttö risteytyksiin olla vähintään yhtä häpeää! Okei, meillä on asiat paremmin kuin Suomenhevosilla, täytepopulaatiota ja suurempaa jalostusta löytyy ulkomailta, joten rodun säilyminen ei ole meidän tammojen, tai jalostukseen varassa. Se onkin ehkä ainut lohduttava asia tässä kohtaa. Forestien syntyvyys on ollut laskussa koko ajan, mutta tämä vuosi saisi olla aivan pohjanoteeraus. Suomen yksi suosituin ponirotu on kokenut vuosien saatossa karmivan kadon. Missä kaikki forestit on, missä on kasvattajat, tammat, oriit?

Tänä vuonna oriit olivat saaneet tammoja on vain 13 kpl. Eniten tammoja (7kpl) sai ori Lunnalyckans Artist. Kolmella tammalla, meilläkin yhden kesän viettänyt ori Horshaka Je t'Aime on tilastoissa toisena. Kahden tamman ori Klockas Zimon on kolmantena ja yhden tamman saanut ori RIP's Debut De La Vie pitää neljättä ja samalla listan viimeistä sijaa. Näistä kaikki syntyvät eivät kuitenkaan edes ole NF poneja, vaan osa on ratsuponeja, jolloin Forestien todellinen määrä on yhdeksän kappaletta. Vain kolme Artistin tammaa ovat foresteja. Toivon todellakin jokaisen tiineyden onnistuvan loppuun asti ja tuloksena terveen, elossa syntyneen varsan. 


On ymmärrettävää, ettei kasvatus ole kannattavaa. Varsat jäävät kasvattajien käsiin, niille ei ole kouluttajia ja kaikki maksaa. Mutta miten Connemarat onnistuvat kuitenkin myymään varsansa ja lisäämään oriensa käytettävyyttä? Onko Connemarojen kasvattajilla rajattomat rahavarat ja tallitilat?

Forestien osalta orien valikoimaa syö geenitestivaatimukset. Kaksi jalostukseen hyväksyttyä oria on tänä vuonna Suomessa menettänyt lupansa. Eikä Suomi ole ainut maa, josta oreista on kantajia löytynyt. Suuri osa oreista ei ole käytettävissä, sillä testit pssm1 osalta on tekemättä, ja tänä vuonna se tuli pakolliseksi jalostukseen käytettäville oreille. 16 oriin valikoimasta poistui siis ainakin kaksi.

Poneja saa aina ulkomailta, se on toki hyvä juttu. Mutta kotimaiselle kasvatukselle, sen arvostukselle ja kehittymiselle tällaiset määrät eivät ole juhlan paikka. Eikä kyse ole pelkästään meidän rodusta, vaan ihan kaikista.



Millä saada ponivarsat myyviksi ja kasvatustoiminta kukoistamaan? Kasvatuksen tilanteesta kertoo karua kieltä sekin, että ponien kasvattajakilpailu ponibreeders on järjestetty viimeistä kertaa viime vuonna. Ja nyt kilpailu lasketaan kuoppaan, päälle mullat ja mieliin muistot. Nyt jos koska olisi aika rotuyhdistysten aktivoitua. Puhaltaa yhteen hiileen ja tehdä poneista, ponikasvatuksesta ja ennen kaikkea ponivarsoista myyviä. Muuta en sano, mutta voisin todeta, että markkinointi on suuri sana!

Huomisen menestyjiä ei kannata hakea ulkomailta, jos samaa on mahdollisuus tehdä kotimaassa!

18.11.2019

Varsaponin matka aikuisuuteen

Ottaa taas askeleen eteenpäin huomenna. Frodolle on kerrottu, että huomenna tapahtuu jotakin ensimmäistä kertaa. Ensimmäistä kertaa varsaponi pääsee maneesille treeniin. Ja ihan oikeaan treeniin, nimittäin valmennukseen naapuritallille. Frodoa vähän mietitytti, voiko ruunikkona mennä Liinakkotallille, mutta yritin lohdutella nuorta ponia sillä, että Kottikin on menossa. 



Ville Vaurion valmennuksessa ollaan Kottin kanssa käyty vuoden ajan ja nyt halusin ottaa myös nuoremman ponin mukaan. Vaikka kyse onkin vielä kolmivuotiaasta nuoresta, haluan sen treenin olevan alusta asti oikeiden asioiden äärellä. Välillä on itse vaikea hahmottaa, mihin kaikkeen kiinnittää enemmän huomiota, ja minkä antaa vielä olla. Kaikkea nuorelta ei voi vaatia, mutta askeleet pitäisi ottaa oikeassa järjestyksessä. Uskon, että Villeltä saamme Frodon kanssa oikeita avaimia jatkoa varten.


Samalla ori saa hyvää harjoitusta vieraista paikoista, rutiinia matkustamiseen ja kaiken lisäksi ihastella komeuttaan peileistä. Jaiks!

Tänään kaivoin varsaponin tarhasta pitkästä aikaa treeniin, jottei huomenna ihan kylmiltään mennä. En olekaan saanut  tuon ponin kanssa noin kivoja pätkiä ikinä! Se tuntui taas kehittyneen vapaillaan aivan älyttömästi. Voisi sanoa, että tasapainoon on löytynyt jo punaisen lankakerän alku. 

16.11.2019

Vuoden harmainta aikaa


On vaikea käsittää, kuinka pitkälle vuoden aikana olemme ponin kanssa päässeet. Poni, tässä blogissa on aina ollut ja tulee aina olemaan Kotti. Vuosi sitten mietin todella, mitä hittoa teen. Meillä oli valtavia vaikeuksia kommunikaatiossa, perusasioissa, tuntumassa, pyöreydessä ja oikeinpäin liikkumisessa. Meillä ei ollut mitään, mitä olimme jo vuosia rakentaneet. Eikä meillä ollut mitään, minkä päälle rakentaa uudelleen. Se söi motivaatiota aivan mielettömästi. En edes silloin ymmärtänyt, kuinka suuren perusongelman äärellä olimme. 

Saimme kuin taikaiskun, avun ongelmiimme. Ja maailman parhaimman neuvon - älä tee toistuvasti samaa ilman oikeaa reaktiota. Muuta jotain. Ratsastus, sen opettaminen ja oppiminen olisi helppoa, jos meillä olisi Kyran käsikirja ohjelmoituna ratsuihimme. Jos kaasupoljin olisi ohjelmoitu kaasupolkimeksi ja heti ensi ajolla se toimisi samoin kuin sadantonnin kohdallakin, eikä se muuttuisi koskaan. Aivan kuin autoissa. Hevonen ei vain ole kone. Ja vaikka se on ratsastajan itse ohjelmoitavissa, ei se aina mene ihan kuin käsikirjoissa. Matkalla on paljon muuttujia.  


Nyt ollaan vuosi taaplattu eteenpäin vuoden harmaimmasta päivästä uuteen. Olemme vuoden aikana tehneet kovasti töitä. Ja toisaalta jättäneet tekemättä. Olen kilpailuhenkinen, suorituskeskeinen perfektionisti henkeen ja vereen. Oli kova paikka laittaa poni kesken kuumimman kisakauden kokonaan lomalle. Kisakautta varten oli treenattu ja tehty töitä paljon. Mutta se oli yksi parhaimmista teoistani tänä vuonna. Kuukauden loma teki ponista aivan uuden, ja niin myös minusta. Ja elokuun jälkeen olemme edistyneet mielettömästi. Oikeastaan koko vuoden edistyminen on tapahtunut vasta yhteisen pidemmän loman jälkeen. 

Olemme oppineet laukanvaidot. Ei ole enää tuurista, planeettojen asennosta ja kuunkierrosta kiinni, tuleeko vaihdosta puhdas vai takaa jäljessä. On enää kiinni vain siitä, että poni pysyy seitsemännen vaihdolla suoritetun lävistäjän jälkeen vielä nahoissaan. Se on oppinut vaihdot teknisesti erittäin hyväksi ja suoritusvarmuus paranee koko ajan. Sileällä treenatessa ponin vaihdot voi sanoa olevan 90% puhtaita, se 10% tulee takaa lyhyenä, joskin puhtaana nekin. 

Olemme oppineet rakentamaan uusia sfäärejä askel kerrallaan. Ei Kiinanmuurikaan hetkessä valmistunut, eikä ponikaan voi heti esittää parastaan. Meillä on estetreenit tulleet pysyäkseen ponin ohjelmaan. Olen treenannut esteiden parissa viimeisen kahden kuukauden aikana enemmän, kuin kymmeneen vuoteen. Ja se näkyy ponissa, ihan sen seisoessa käytävälläkin. Sille on tullut takaisin kadotettuja lihaksia, sen raviin on tullut joustoa ja lennokkuutta ja sen kantokyky on aivan toista kuin kesällä. Monipuolinen treeni on todella tärkeää, jokainenhan sen tietää. Mutta en uskonut, että viikottaisella tikkutreenillä on näin valtavia vaikutuksia, näinkin lyhyessä ajassa. Enää taon vain päätäni seinään sen vuoksi, etten käsitä, miksi ne vain "jäi" pois ponin treeniohjelmista. 


Olen itse oppinut olemaan armollisempi. Ennen tyydyin vain täydellisyyteen, ja sitä tavoiteltiin viulun kireänä, jonka vuoksi sitä ei oikeastaan koskaan saavutettu. Syksyn aikana olemme tehneet parhaimmat ratamme kisoissa, sillä en enää yritä saada ponista irti enempää, kuin mitä voimme rennosti hymy huulilla esittää. Pienet rikot eivät kaada enää maailmaani, eikä tee suorituksestamme huonoa. 

Ponilla asiat alkaa olla aika hyvällä mallilla. Olemme löytäneet sopivan tasapainon treenien ja palautumisen kanssa. Sitten onkin ratsastajan vuoro laittaa omat korret kekoon ja alkaa rakentamaan urheilullista kroppaa ja tervettä suhtautumista mm. ravintoon. Se on ensi vuoden projekti. Tämän vuoden projekti - koulu on saatu päätökseen ja valmistuin koulusta suorittaen liiketoiminnan ammattitutkinnon. Ehkä nyt tosiaan saan aktivoitua taas täällä, kun koneen aukaisemisen yhteydessä ei enää tarvitse miettiä rästiin meneviä koulutehtäviä ja näyttöjen kuvauksia. 

3.11.2019

Hengissä ollaan edelleen

Välillä ihan pelottaa ajatella, mikä matka Kottin kanssa ollaan kuljettu. Ja mikä työmaa Frodossa onkaan edessä. Jos saisin valita, ottaisin ehdottomasti tässä kohtaa valmiimman ratsun, kuin kolmivuotiaan projektin. Mutta haluamaani valmiinpaan ratsuun minulla ei tuskin koskaan ole varaa. On sanonta, että hevoseen kannattaa laittaa rahaa vain sen verran kuin on valmis heittämään kankkula kaivoon. Siksi minulla on ensimmäisen hevoseni jälkeen tullut vain nuoria hevosia. Ne ovat hankintahinnaltaan huomattavasti edullisempia, kuin yhtä laadukkaat jo koulutetut hevoset. 


Nuoret projektit on osittain myös intohimo, on mahtavaa saada tehdä puhdasta tarinaa, ihan alusta asti. Mutta ei se mitään ruusuilla tanssimista aina ole, työmäärästä ja ajankulusta puhumattakaan. En ole pahoillani siitä, että minulla on taas kolmivuotias projekti, täytyy vain olla ajattelematta sitä tosiasiaa, että edessä on aivan valtava työmaa. Toisaalta se on myös viitta, jonka taakse voi helposti piiloutua "minulla ei ole näyttöjä taidoistani, koska minulla on aina ollut vain projekteja." Tuttu lause, eikös? Niinpä. Ei varsinaisesti tarvitse osatakaan ratsastaa, kun työstää ikuisuuden "projekteja". Missä kohtaa ne lakkaavat olemasta projekteja? Nelivuotiaana, viisivuotiaana, kymmenvuotiaana? Mitä pidemmälle pääsemme Kottin kanssa, sitä enemmän alan tykätä valmiimmista hevosista. Ja sellaisen rinnalla minun seitsemänvuotiaskin on vielä täysin projekti. Jonkun toisen mielestä se voisi olla jo ihan valmis etenkin, kun kyse on ponista. Poniahan on Suomen mantereella aivan turha kouluttaa helppo A tasoa pidemmälle, kuulema.  Ja Kottin kanssa olen nimenomaan opetellut ratsastamaan. Viimeisen parin vuoden aikana ihan tosissaan opetellut. Enkä väitä vieläkään osaavani, siksi minulla on edelleen tallissani nuoria projekteja. 

Pian vuosi vaihtuu. Siis oikeasti, meillä on Frodon kanssa kutakuinkin kuusi kuukautta ensimmäiseen oikeaan ratsastuskilpailuun. Mikäli ori on siinä mallilla, että se nelivuotiaana on ikäluokkansa mukana radoilla, mikä toki on tietyllä tapaa tavoitteena.


Pienen hiljaiselon jälkeen koitan taas saada blogini aktivoitua. Kisakauden päättymisen jälkeen iski lamaannus ja stressin purkaus, tuntui, ettei olla saatu mitään aikaiseksi. Ettei olla oikeastaan yhtään mitään. Tarvittiin vähän aikaa ja ymmärrystä tajuta todellisuus. Se mitä tämä vuosi piti sisällään ja kuinka me menimme läpi harmaan kiven. Selviytyen voittajina tästäkin vuodesta, joka tosin ei vielä ole aivan lopussa, mutta lähestulkoon kuitenkin.