Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

27.12.2019

Ponin tuoksu

Rakastan laittaa nenäni kiinni ponin pehmeän lämpimään kaulaan. 

Kaivelin koneelta julkaisemattomia kuvia Kottin kuusivuotis keväältä

Aina puhutaan paljon joulun tuoksusta, kesän tuoksusta. Sateen jälkeen raikkaan ilman tuoksusta. Mutta minä puhun ponin tuoksusta. Jokainen tietää, mille joulu tuoksuu. Se piparkakkujen, glögin ja rasvaisen joulukinkun tuoksu, kera hyasinttien. Mieleen painuu heti lämmin, jouluinen fiilis ja kilisevät kulkuset. Mutta mitä mieleen tulee ponin tuoksusta? Suurelle osalle ei mitään, 



Minä nuuhkin ponejani. Nuuhkin niitä siksi, että ne oikeasti tuoksuu hyvälle. Mutta ne tuoksuvat myös toteutuneille lapsuuden unelmille, Niissä on pehmoisen lämmin tuoksu, ja painaessani nenäni kiinni ponin kaulaan voin tuntea talvipakkasillakin sen kesän auringonlämmön, kiitolaukassa poskille virtaavien kyynelten kosteuden. Kuulla naurun, hevosen hörähdyksen ja tuntea itseni hyväksytyksi sellaisena kuin olen. Ponin tuoksu on ainutlaatuinen. Toisin kuin joulun tuoksu, joka tuo meille kaikille jo sanana tietynlaisen tunnetilan ja ajatuksen, ponin tuoksusta vain harvat saavat samanlaista fiilistä. Harva on edes koskaan saanut kokea ponin tuoksua, joulun moni on kokenut. Se tuleee aina joka vuosi samaan aikaan uudelleen, ihan meille kaikille halusimme tai emme. Ponin tuoksua kaikki eivät pääse koskaan kokemaan. 



Ponin tuoksu tuo aina mieleen kesän, ilon ja valon. Se tuo aina mieleen lämmön, lintujen laulun ja kukkakedon. Ponin tuoksu saa aina hyvälle mielelle. Jos ponin tuoksua voisi purkittaa, olisi se maailman paras masennuslääke. Sitä voisi laittaa ripauksen keppareihin, jolloin ne heräisivät henkiin aivan toisella tavalla. Ponin tuoksua ei kuitenkaan voi purkittaa. Pelkkä tuoksu tuskin riittäisi saamaan sen fiiliksen, mikä tulee, kun posken ja nenän painaa kiinni ponin pehmeään kaulaan ja vetää lämpimästä kaulasta keuhkot täyteen ponin tuoksua. Sen jälkeen ihminen herää vasta henkiin ja tiedostaa olevansa elossa. 


24.12.2019

Rauhaisaa Joulua!


Hyvää Joulua 
teille kaikille blogini lukijoille! 

20.12.2019

Jouluteemaa puomitreeneissä

Sanotaan, että kouluratsastajilla on puutteellinen mielikuvitus, olen vahvasti toista mieltä. 


Joulukuusi oli kera koristeineen eksynyt eräs, ei niin kaunis päivä, maneesille. Maneesilla käydään toistaiseksi niinä päivinä, kun päivät ovat rumempia, taivaalta tulee shittiä ja paikat on aivan jäässä. Onni on maneesi, joka on aivan lähistöllä. Vaikka viime reissulla sekin matka tuntui auton kanssa pitkältä, kun kuski ei laittanut nelivetoa päälle liukkaaseen ylämäkeen ja tunsi sen pelosta tutisevissa punteissaan auton perän lähtiessä sutimaan.  

Kotona ei ole maneesia, eikä joulukuusta koristettuna kentällä. Mutta tällä kertaa päätin inprovisoida ja tehdä erilaisen joulukuusen; puomeilla. Kavaletti kuusen latvassa kuvastaa tietenkin joulutähteä. Ponit ymmärsivät heti puomirakennelmani ajatuksen. Miehelle puomirakennelman visuaalista ilmettä piti valaista vähän enemmän.. 



Oivallukseni oli äärimmäisen monipuolinen treeniväline ja sitä pystyi käyttämään niin Kotti 7v. Kuin täysin noviisin Frodo 3v. kanssa, linjoja muuttamalla. Tähän versioon meni 14 puomia, mutta sitä on helppo muuttaa suuremmalle puomimäärälle tai pienemmällekin puomimäärälle. Kunniaa idean keksimisestä en kuitenkaan voi itselleni ottaa, sillä sain inspiksen netin syövereistä. 

Alla vähän muutamia linjoja joita ponit suorittivat tällä kertaa niin ravissa kuin laukassakin. Ja uskokaa pois, niin mulla, kuin poneillakin oli ihan super hauskaa! Pahoittelen paint taitojani, mutta toivottavasti tuosta saa jotain selkoa. 


Ympyrälinjoja




Suorat linjat kaikkiin suuntiin


Vinot linjat, piirrettynä nyt vain yhdestä suunnasta, ja siitäkin huolimatta tuli aika suttua.


Puomitreenit on tällaiselle laiskalle kouluratsastajalle oikeasti ihan työn takana. Vaikka olen lupautunut ottamaan treeniviikoille mukaan puomi- ja estetreenit, käy kuitenkin helposti niin, että ne jää tekemättä. Periaatteessa puomitreeneihin tarvitsee aina jonkun "puomipojan" mukaan, joka säätää välit kouluratsastajan ratsun askeliin sopivaksi ja siirtelee puomit paikalleen, kun niitä otetaan matkaan. Mutta tämän tehtävän suoritin ajatustasolla yksin. Siksi, että mieheni onnistui kesken treenihetkeni kotiutumaan töistä ja tuli katsomaan mitä täti duunaa. Puomitreenien hyödyistä on kai aivan turha edes mainita, ne sopivat äärimmäisen hyvin aivan jokaiselle hevoselle. 

Niin risaa ratsua ei voi olla, ettei se voisi puomeja mennä.

Mitäs tykkäsitte tällaisesti postauksesta, tehdäänkö lisää treenien sisältöä avaavia postauksia, vai pysytäänkö arjen ja mietteiden hömppäilyssä, jota blogi on viimeisen vuoden pitänyt sisällään? 

16.12.2019

Ruusukkeen hinta


Isäni kysyi puoliksi vitsillä käydessään, olenko laskenut hintaa yhdelle ruusukkeelle. EN todellakaan! Jokainen hevosihminen ymmärtää, ettei sellaiseen voi vastata mitään muuta kuin ympäripyöreästi "maksaahan se jääkiekkokin." Olen kyllä usein miettinyt, että ilman hevosia voisin jäädä kotiin ja elää pelkällä miehen palkalla. Ollen jollain mittarilla vielä rikaskin. 

Jäin kuitenkin miettimään kysymystä syvemmin. Mistä alkaisin, jos siitä kertoisin? 
Pikaisesti kelataan ruusukkeen saantihetkestä taaksepäin. Osallistumismaksut, kilpailuluvat, jäsenyydet ja rokotukset. Ne pakolliset, you name it. Eikä unohdeta sitä autolainaa, traileria, ja yhdistelmän vetämiseen tarvittavia byrokraattisia toimenpiteitä ja muoviläpysköjä kukkarossa. 

Siinä konkreettiset asiat, joille voi määrittää melkotarkan hinnan helposti. Yhden ruusukkeen hinta kaupassa on pari euroa. Ulkomailta saa vielä edullisemmin. #onkotässämitäänjärkeä? #noeitodella 

Ruusuke. Usein melko rupuinen. Ei se ole se pointti. Vaikka upean ruusukkeen kohdalla se on ihan kiva bonus. Ruusuke on symboli. Se symboloi paljon suuremmasta asiasta, kuin pelkkä kilpailu ja menestyminen. Se symboloi sitkeydestä, kovasta työstä, onnistumisesta, iloista, surusta, rakkaudesta lajiin. Sitä viimeistä tässä eniten tarvitaan. Rakkautta lajiin. Olipa ruusuke saavutettu miltä tasolta tahansa, se on vaatinut saajaltaan töitä, opettelua, toistoja, rohkeutta, sinnikkyyttä. Uskallusta luottaa oma kehonsa hevosen selkään. Ei se ole mitään helppoa, edes se selkään meneminen. Joillekin se nousee kynnyskysymykseksi. Hevonen on eläin, aina. 

Ruusuke symboloi onnistumisesta. Se muistuttaa heikoimmilla hetkillä siitä, miksi kaikki työ kannattaa tehdä, ja kuinka se lopulta tuottaa tulosta. Eläimen ja ihmisen välisestä luottamuksesta. Siitä, että ihminen luottaa hevoseen ja nousee sen selkään. Ja siitä, että hevonen luottaa ihmiseen ja antaa ihmisen hallita sen neljää jalkaa. Siitä ratsastuksessa on kyse, molemmin puolisesta luottamuksesta. Jos erehdyt unohtamaan sen, erehdyt ruusukkeen merkityksestä. 

 Hevosta ei voi pakottaa suorittamaan hyvin, mutta menestyäkseen on suoritettava hyvin.

Suvi Laitinen 
Ruusukkeelle ei voi laittaa hintaa. Yhden ruusukkeen eteen on tehty paljon töitä. Matkalla on opittu elämän eri osa-alueilla. Koettu iloja ja suruja. Ennen kaikkea eletty hetkessä, edetty askel kerrallaan ja pääosin nautittu matkasta. Matkasta, jolle ei ole määritelty etukäteen loppua, ei kotiin paluuta. Lajia ei harrasteta kisojen takia. Hommaa tehdään rakkaudesta. Rakkaudesta lajiin. Rakkaudesta ainaiseen matkalla oloon, jonka päämäärä on täysin avoin. Matka ponien kanssa on elämän mittainen, eikä se pääty koskaan. Ja kyllä, uskon, että olen rikkaampi kuin moni miljonääri. Rikkautta ei voi mitata rahassa. Eikä ruusukkeelle voi laittaa hintaa.  

Ainahan sen ruusukkeen voi ostaa myös kaupasta. Sieltä sen saa parilla eurolla. Sen ne siellä maksaa.  Seuraavaa kysyjää varten olen laskenut ruusukkeelle tarkan hinnan, jota kysyjä ei todellakaan halua edes ajatustasolla vitsinäkään kuulla. #kaikellaonhintansa #parineuronharrastus #rakkaudestalajiin #luxuselämä

14.12.2019

Oma poni toivelistalla

Tämä teksti sopii niille joulupukin apulaisille, joille on käsiin päätynyt toivelista, josta löytyy oma poni. Sekä niille, jotka eivät ole vielä keksineet, mitä voisi toivoa. Oma poni on mitä mainioin toive ja tämän tekstin tarkoitus on laittaa toiveiden perään päteviä perusteluja, miksi oma poni olisi loistavin joululahtatoive. Nyt laitetaan hetkeksi unholaan kaikki ne kulut, vastuut ja velvoitteet, joita oma poni toisi tullessaan. Ja keskitytään siihen, mitä hyvää omassa ponissa olisi. Tämähän on vain pintaraapaisu, mutta joulupukilla ei ole aikaa lukea pitkiä toivelistoja, joten tällä mennään!

Joulupukki, poni on mitä parhain joululahja.
Oikea joulun pelastaja.

Poni on paras ystävä. Se voi olla jopa ainoa ystävä. Poni tervehtii aina hörähtämällä, kun tapaamme. Se ei koskaan kerro muille salaisuuksiamme, eikä se koskaan tarkoituksen hakuisesti pilkkaa tai tuota pahaa mieltä. Poni ei koskaan lipsauttele vahingossa suuresta suustaan epätosia väittämiä, eikä saata minua koskaan huonoon valoon muiden keskuudessa. Poni on ystävä, johon voi luottaa 110% Poni on ainoa, oikea ja aito ystävä, joka on aina läsnä ja hetkessä mukana. Poni odottaa aina tapaamistamme innoissaan.




Poni on edullinen terapeutti. Tiedätkö paljon terapeutin kertakäynti maksaa? Minä en tiedä, mutta tuskin minulla varaa sellaiseen olisikaan. Poni ei laskuta tunneista, eikä kerroista. Poni ei laskuta yhtään mistään. Poni ei luo diagnoosia mielenhäiriöistäni, eikä saa minua tuntemaan itseäni jotenkin virheelliseksi. Poni ei kirjoita minulle reseptiä pilleripurkkiin, eikä pyydä menemään jatkotutkimuksiin. Poni ei kirjaa paperille vastauksiani, eikä kysele turhia. Mutta sen sijaan poni poistaa masentuneen mielentilani jo hoitotiloissaan vallitsevalla tuoksullaan. Poni tarjoaa kokonaisvaltaista tukeaan, kun pahanmielen tullen tarvitsen jonkun johon nojata. Poni saa aurinkoisenkin päivän loistamaan paremmin ja syksyn synkkyydestäkin poni löytää kirkkauden. Ponilla on ainutlaatuinen kyky poistaa masentavat ajatukset mielestä, luomalla aivan toisenlaisia huolia omalla terveydellään. Kun ponilla on karva katki, siinä muut ajatukset unohtuu ihan täysin ja arjen huolet ovat kerralla pois pyyhitty. Pystyykö muut terapeutit samaan? Tuskin. Laittaisin heidän hintataksan kyllä heti uusiksi -> hinta-laatusuhde kohdilleen..


Poni pystyy jakamaan tukeaan samanaikaisesti useammalle sitä tarvitsevalle!


Poni on monikäyttöinen. Ponista on moneksi. Poni sopii koristeeksi pihanurmikolle. Se on samalla erinomaisen ekologinen ruohonleikkuri, puutarhuri, maankääntäjä, lannoittaja ja kateuden aiheuttaja.  Poni luo perheelle enemmän yhteistä aikaa, vapauttamalla perheen edellä mainituista toimenpiteistä. Moniko ruohonleikkuri pystyy samaan? Poni on samalla myös ympäristöteko. 

Eikä ponin monikäyttöisyys siihen lopu. Tarvittaessa poni toimii vaikka kahvikuppitelineenä, mikä on tallilla inhottavampaa, kuin se, ettei sieltä löydy pöytätasoa, johon laskea aamukahvikuppi? Niinpä, mutta ponin omistajalla onkin oma pöytä aina mukana. Siinä on hevosen omistajat kateudesta vihreinä, kun lattiatasolta kahvikuppiaan kaivelevat. Poni toimii myös lenkkikaverina koiran sijasta (koiran ruokkiminen on överikallista!!) ja toimii samalla kätevänä personal trainerinä. PT-hintataksoista puhumattakaan. Kaiken tämän hyödyn lisäksi ponilla voi myös harrastaa monessa eri lajissa, ihan yhtä pätevästi kuin hevoselllakin, ja jopa yhtä pätevästi kuin koirallakin. Poni on siis hevonen, koira, pihavastaava ja sisustuselementti samassa paketissa. Säästyy sitä lahjapaperiakin, kun paketoi vain yhden lahjan usean sijaan!



Loppuun lainaus Miia Lahtisen tekstistä 

Jos joku haluaa lahjaksi ison hevosen, hän ei tiedä mistä puhuu. Hevonen tarvitsee valmentajan ja eläinlääkärin ja kilpailusuunnitelman. Hevosenomistaja suorittaa pikku E:n, ottaa autolainan ja ostaa puolentoistahevosen trailerin ja lähtee Ypäjälle tai Boeen tai Tahkolle, jossa hän saa kuulla istuntavirheistään ja hitaista reaktioistaan. Poninomistaja lähtee poninsa kanssa sinne, minne ponin pienet ja lujat kaviot hänet vievät. Ystävyyteen. Onneen.


Poni on kuin histamiini, jonka kanssa ihmisellä on ikuinen joulu!


Joulupukki, jos joku voisi tehdä aatosta takuulla onnistuneen, niin se olisi oma poni. Edes joulupukki sinä et pysty samaan, valitettavasti. Oma poni voittaa jopa sinutkin!

Oma poni tekee joulusta Joulun!