Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

27.12.2019

Ponin tuoksu

Rakastan laittaa nenäni kiinni ponin pehmeän lämpimään kaulaan. 

Kaivelin koneelta julkaisemattomia kuvia Kottin kuusivuotis keväältä

Aina puhutaan paljon joulun tuoksusta, kesän tuoksusta. Sateen jälkeen raikkaan ilman tuoksusta. Mutta minä puhun ponin tuoksusta. Jokainen tietää, mille joulu tuoksuu. Se piparkakkujen, glögin ja rasvaisen joulukinkun tuoksu, kera hyasinttien. Mieleen painuu heti lämmin, jouluinen fiilis ja kilisevät kulkuset. Mutta mitä mieleen tulee ponin tuoksusta? Suurelle osalle ei mitään, 



Minä nuuhkin ponejani. Nuuhkin niitä siksi, että ne oikeasti tuoksuu hyvälle. Mutta ne tuoksuvat myös toteutuneille lapsuuden unelmille, Niissä on pehmoisen lämmin tuoksu, ja painaessani nenäni kiinni ponin kaulaan voin tuntea talvipakkasillakin sen kesän auringonlämmön, kiitolaukassa poskille virtaavien kyynelten kosteuden. Kuulla naurun, hevosen hörähdyksen ja tuntea itseni hyväksytyksi sellaisena kuin olen. Ponin tuoksu on ainutlaatuinen. Toisin kuin joulun tuoksu, joka tuo meille kaikille jo sanana tietynlaisen tunnetilan ja ajatuksen, ponin tuoksusta vain harvat saavat samanlaista fiilistä. Harva on edes koskaan saanut kokea ponin tuoksua, joulun moni on kokenut. Se tuleee aina joka vuosi samaan aikaan uudelleen, ihan meille kaikille halusimme tai emme. Ponin tuoksua kaikki eivät pääse koskaan kokemaan. 



Ponin tuoksu tuo aina mieleen kesän, ilon ja valon. Se tuo aina mieleen lämmön, lintujen laulun ja kukkakedon. Ponin tuoksu saa aina hyvälle mielelle. Jos ponin tuoksua voisi purkittaa, olisi se maailman paras masennuslääke. Sitä voisi laittaa ripauksen keppareihin, jolloin ne heräisivät henkiin aivan toisella tavalla. Ponin tuoksua ei kuitenkaan voi purkittaa. Pelkkä tuoksu tuskin riittäisi saamaan sen fiiliksen, mikä tulee, kun posken ja nenän painaa kiinni ponin pehmeään kaulaan ja vetää lämpimästä kaulasta keuhkot täyteen ponin tuoksua. Sen jälkeen ihminen herää vasta henkiin ja tiedostaa olevansa elossa. 


2 kommenttia:

  1. Hyvin sanottu! Minäkin nuuhkin ponejani. Varsinkin silloin kun mieliala on huono, on ihanaa painaa kasvot ponin lämpimään karvaan ja nuuskutella. Heti tulee parempi mieli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on! Ponin tuoksussa on ripaus taikaa, sitä ponitaikaa❤️

      Poista