Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

28.1.2020

Vuoden vauhdikas aloitus


Uusi vuosi toi tullessaan monta muuttujaa. Alkanut vuosi on ollut arjessa pelkkää uuden opettelua ja rutiinien hakemista. Siihen ei todellakaan ole mahtunut edes ajatus blogin avauksesta saatikka kirjoittamisesta. Syksyllä kisakauden jälkeen mietin todella, että mitäs tässä nyt tehtäisi. Kulunut kausi oli ihan onnistunut loppujen lopuksi. En kuitenkaan saavuttanut mitään suurempia tuloksia, enkä ylittänyt itseäni. Haittaakos se, no tuskin. Mutta mietin todella, haluanko laittaa ihan kaiken sen rahan vain tällaiseen? Halvemmallakin voisi päästä ja muitakin mahdollisuuksia on. On joko löysättävä tai kiristettävä, mutta samalla tavalla en halua vuosi toisensa perään harrastaa, Harrastuksen kilpailullinen puoli on kuitenkin minulle se suuri motivaattori. Haluan kilpailla, haluan menestyä. En halua jumputella aluetasoa ja helppo A ratoja lopun elämääni. 

Otin yhteyttä muutamiin oman alansa ammattilaisiin ja aikataulujen vuoksi kävi todellinen klisee, jossa uusi vuosi ja uudet kujeet tulivat todella merkitykseensä.

Vaihdoimme kokonaisvaltaisesti treenikuvioita, emmekä pelkästään ratsukon osalta vaan myös ratsastajan oheistreenit ja elämäntavat joutuivat kokemaan suuria muutoksia. Kahden uuden valmentajan avulla lähdemme kokeilemaan mitä tuleva vuosi ja tulevaisuus tuo tullessaan. Toisen silmän alla treenataan ratsuja ja toisen valvonnassa tehdään ponitädistä urheilijaa.


25.1.2020 eikä vieläkään talvesta tietoa. 

Liikkumistottumukseni ovat olleet aina jokseenkin hyvällä mallilla. Tai sillä mallilla, että liikun paljon. Mutta mitään suunniteltua liikuntakalenteria, saati nimenomaan ratsastukseen sovitettuja oheistreenejä en ole sen kummemmin harrastanut. Sen sijaan ruokavalion ja ennen kaikkea syömistapojeni kanssa olemme joutuneet treenaamaan kovasti. Syön silloin kun on nälkä, sitä mitä kiinni saan - ei kelpaakaan, vaan viiden aterian säännöllinen päivittäisrytmi on ihan oikeasti vaatinut treeniä. En ole ikinä syönyt näin paljon, enkä näin monesti päivässä. Mäkkisafkat kisapäivinä saa unohtaa.. 

Ratsastajan polullani olen ottanut isompia harppauksia, kuin ikinä ennen. Uusi valmentajani on laittanut minut ajattelemaan aivan toiselta näkökantilta koko harrastusta, lähinnä ratsastusta. Mitä minä haluan, missä haluan olla x ajan kulutta. Ennen kaikkea sitä, että minulla on aivan yhtä suuri oikeus haaveilla vaikeammista luokista, kuin kenellä tahansa muullakin ratsastajalla. Ja laittaa tavoitteet sinne, missä todella haluan joskus olla. 


Kaikkiaan olemme saaneet ihan valtavasti oppia, avaimia selvitä ongelmatilanteista ja rohkeutta treenata ja kokeilla myös kotona. Olemme tehneet paljon kaikkea meille vierasta, mm. Leikitelty sarjavaihdoilla, joita lyhyen radan pitkälle sivulle onnistuimme saamaan neljä!

Meillä on unelmia. Minulla on unelmia. Ja katson ponejani edelleen ruusunpunaisten linssien läpi. Näillä siis mennään, tänäkin vuonna!