Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

1.2.2020

Kuukausikooste nelivuotiaan ponin arjesta


Frodo kääntyi nelivuotiaaksi vuodenvaihteessa. Nelivuotiaan vuoden ensimmäinen kuukausi on ollut merkityksellinen, niin kuin jokainen, tähän asti eletty muukin kuukausi on ollut. On hyvä pitää mielessä, että vuoden vaihtuminen ei vanhenna hevosta yhtään sen enempää, kuin muutkaan vuorokaudet. Eikä tammikuussa tarvitse alkaa kiireellä valmistella hevosta yht'äkkiä tulevaa ikävuotta varten sen enempää kuin muulloinkaan. Nuoren hevosen kanssa on hyvä pitää maltti mukana ja mennä hevosen tahtiin. 

Tämän vuoden tammikuu oli siitä erityinen, että vasta nyt kuukauden viimeisinä päivinä meillä on vähän lunta maassa. Kenttä on ollut hiekalla, pääasiassa myös sulana koko kuukauden. Treeniolosuhteet ovat maneesittomalle tallillekin olleet otolliset, ainakin meillä Virolahdella. Ja muutamat hassut kerrat, kun kaikki on ollut p*skaa, olemme käyneet Frodonkin kanssa naapuritallin maneesilla treenaamassa. Poni on saanut hyvää rutiinia kuljetukseen ja vieraissa paikoissa käymiseen, vaikkei se tunnukaan tämän oriin maailmassa olevan yhtään mikään juttu. 

Frodon viikkoon on pyritty mahduttamaan neljä treenikertaa, jolloin kolme päivää on vapaita. Poikkeuksia lukuun ottamatta tässä on myös pysytty. Aikataulut ovat joskus kuitenkin lipsahtaneet sikäli ponin eduksi, että se on onnistunut saamaan enemmän vapaita. Viikon ratsastuskerrat ovat ajoittuneet eri päiville, kuitenkin niin, että poni on tehnyt viikon työjaksonsa putkeen. Mutta saattanut lepäillä esimerkiksi neljä, viisi tai jopa kuusi  päivää putkeen. Ajallisesti n. 10-15 minuuttia + alku- ja loppukäynnit. Maastossa toki menee se aika, mikä menee, eikä siellä mennä kello kaulassa, joskaan sitä ei tehdä myöskään kentällä työskennellessä. 

Treenit on koostettu monipuolisesti, pääpainona maastoilu. Olemme pyrkineet myös treenaamaan esteiden parissa n. kerran viikossa. Tässäkin vähän lipsuttu mm. kentän kunnon ja aikataulujen vuoksi - pimeällä, tekovalon turvin ei ulkokentällä mennä puomien seassa, saati hypätä. Ihan aina ei myöskään jaksa, tai lähinnä pysty lähtemään maneesille. Kun tiet on vaarallisen liukkaita ajamiseen, ponit pysyy kotona. Lisäksi ponin kanssa on myös työskennelty sileällä ja on se muutaman kerran päässyt myös liinassa työskentelemään. 


Maastossa Frodo on ottanut suurimmat konkreettiset harppauksensa ratsunuralla. Ehkä siksi, että maaston vaihtelevuus ja haasteellisuus ovat laittaneet ponille omaa haastettaan peliin. Ja siksi, että Frodo haastavista olosuhteista huolimatta on ollut erittäin innokas haastamaan omat tasapainovaransa koetukselle. Uskalsimme laukata pätkän metsäpolulla. Seuraavana päivänä laukkasimme koko polun alusta loppuun. Kolmantena päivänä edes takaisin, naapurikuntaan asti. Ns. kinttupolku on oiva tapa saada poni käyttämään kroppaansa ja tasapainottelemaan kuin itsestään. Ennen kaikkea parasta oli se, että Frodo itse oli halukas laukkaamaan, vaikka minulle olisi kelvannut ihan käyntikin. Sen verran haasteellinen polku edessä kuitenkin oli Frodon kropanhallinnan ja tasapainon kannalta. Poni kuitenkin yllätti joka kerralla positiivisesti. Ja samalla se löysi ratsastajan kanssa tasapainoisen, kantavan laukan

Samaa laukkaa olemme etsineet kentällä, sileän treeneissä. Sileä ratsastusalusta ei motivoi ponia käyttämään kroppaansa ja tasapainoaan itsestään. Ratsastajan on siis keksittävä tapa, jolla saa motivoitua ja vaadittua hyvässä hengessä ponilta enemmän, kuin mitä se luonnostaan haluaa tarjota. Laukassa meillä on kuitenkin otettu valtavat harppaukset myös sileällä. Frodo on keksinyt ja ymmärtänyt mitä siltä halutaan. Ravissa tilanne ei ole yhtä hyvä. Isoksi kasvanut sotanorsu on kovin ponneton liikkuessaan ravissa. Onneksi resepti on hankittu, ja lääkkeeksi annetaan kinttupolkuja ravin kera, sekä puomien seassa nyt alkuun. 

Estetreeneissä suurin painotus on itseluottamuksessa ja rohkeudessa, jota ruokitaan maltilla. Frodon kanssa on tehty helppoja, matalien esteiden yhdistelmiä ja linjoja. Matala on todellakin sellainen, josta poni selviää vaikka silmät kiinni, ja tilanteessa kuin tilanteessa maksimissaan kavalettikorkuinen 50cm. Olemme onnistuneet Kottin kanssa tekemään esteratsastajan avulla aivan mielettömät pohjat esteille pelkästään sillä, että ponin kanssa työstettiin vain itseluottamusta helpoilla tehtävillä. Eikä eteen ole tullut tilannetta, jossa poni ei luottaisi siihen, että selviää tehtävästä. Pyrin samaan Frodon kanssa, mutta sen kanssa joudumme tekemään pidemmän polun, sillä ratsastamme Frodoa esteillä itse, oman perheen voimin, eikä meillä ole samanlaista tatsia hommaan, kuin Kottia ratsastaneella ratsastajalla. Uskon kuitenkin, että onnistumme näinkin, Frodo on luonnostaan paljon varmempi ja luottavaisempi alun alkaen. Frodo on kerennyt jo tutustua kahden esteen sarjaan ja kolmen esteen rataan. Se osaa vaihtaa esteiden päällä laukat, ne tulevat sillä erittäin helposti, luonnostaan. Sen lisäksi sen kanssa on tehty paljon erilaisia tehtäviä maapuomien kanssa. 



Kaiken tämän lisäksi Frodo ja Kotti ovat käyneet yhdessä maneesilla treeneissä ja matkustaneet trailerissakin erittäin hienosti kaksistaan. Ori ja suuren egon omaava ruuna tulevat vastaisuudessa tekemään retkiä yhdessä paljon, joten kuljettamisen täytyy sujua stressittömästi niin ihmisille, kuin poneillekin. 

Tammikuu oli kaikkinensa erittäin onnistunut Frodon treenien osalta. Se kehittyy askel kerrallaan eteenpäin. Välillä väläyttäen laadukkuuttaan, välillä näyttäen lähinnä lypsykarjalta. Kaikekseltaan olen kuitenkin tyytyväinen ponin kehittymiseen. Se on iso, tasapainoton ja hitaasti kehittyvä, joten sen on saatava oma aikansa löytää palaset kohdilleen. Nyt sillä on kaiken kukkuraksi aivan valtava karvanvaihto päällä. Kesä on siis tulossa!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti