Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

7.2.2020

#positiivisempihevosala - somegaala ehdokkaat 2020

Playsson.net julkaisi somegaalaehdokkaat eilen.
 Kaikki ehdokkaat ovat katsottavissa täältä



Olin hieman hämmentynyt, siitä, että sain viestin, jossa minun kerrottiin olevan yksi ehdokkaista vuoden hevosblogiksi. Mutta eilen tajusin lukea hötölästä syynkin siihen. Hevosblogeissa ehdolla on enää ne harvat jotenkin hengissä sinnittelevät blogit. Siksi siis tämäkin blogi on mukana. Koska olen onnistunut pitämään blogin elossa. Hötönetin luojalle kiitos siitä, että foorumi on olemassa, muuten olisin saattanut kuvitella, että blogi on jostain muusta syystä ehdokkaana. Onneksi tällaiselta väärinymmärrykseltä vältyttiin, ja erityiskiitos sille anonyymille, joka osasi valaista meitä hengissä pihiseviä bloggaajia. 

Syystä tai toisesta blogi on siis ehdolla vuoden hevosblogiksi. Olen ensimmäistä kertaa blogini kanssa ehdolla yhtään missään. Tai ylipäätään tuon bloggaamistani enemmän julki myös henkilökohtaisessa elämässäni ja omissa henkilökohtaisissa someissani. Uskaltauduin vuoden lopussa jakamaan yhden tekstin blogistani facebookissani. Siihen asti olen pitänyt blogia kaikilta niiltä, jotka eivät blogiskeneä tai harrastustani ylipäätään seuraa, aika pimennossa. Kun minulta kysytään harrastuksia, vastaan vain hevoset. En missään nimessä bloggaamista. 

Siihen on yksinkertainen ja kovin ikäväkin syy. Ja osittain sen vuoksi niitä blogeja ei ole enää ehdolle laittaa määräänsä enempää. Jokaisella meistä on omat rajansa. Toiset kestää enemmän fyysisesti, toiset henkisesti. Kukaan ei kuitenkaan jaksa loputtomiin. Ei edes anonyymien sättimistä, vaikkei sillä mitään merkitystä ole. Vai onko? Kaikkea jaksaa aikansa, mutta jossain kohtaa se mitta vaan tulee täyteen, eikä kiva harrastus ole enää kivaa. 

Sopivasti tänä aamuna katsoimme aamupalapöydässä tyttärieni kanssa jotain lasten ohjelmaa. Harvoin kiinnitän niihin huomiota, mutta tänään jäin katsomaan sitä. Siellä oli paljon asiaa sosiaalisesta mediasta ja siitä, kuinka massa vie sielläkin mukanaan. Kun kissakuvasta ja kengurukuvasta piti valita parempi, sai ensin kissa kaikkien äänet. Kuvia muutettiin vähän, jonka jälkeen äänet jakautuivat päinvastoin. Se mitä kuvista muutettiin, oli teksti, jossa näkyi tykkäyksien määrä. Ensin kissakuvalla oli +miljoona tykkäystä ja kengurukuvalla vain alle 20. Kun kuvat vaihtoivat paikkoja, alkoi kengurukuva ollakin parempi. Tämä kolahti eriryisesti itselleni juuri nyt siksi, että luin vasta muutama päivä sitten instagramin kokeilusta mahdollistaa kokonaan tykkäyksien määrän peittämisen. Jolloin kuvasta tulee merkityksellisempi ja yhteisön mukana meneminen on toissijaista. Tämän ihminen tekee tiedostamattaan ja kyllä täytyi myöntää, että tänään, kun asiaa on oikein miettinyt, niin itsekin sorrun tähän. Se toki johtuu osittain jo siitä, että some syöttää meille sisältöä omien algoritmiensä mukaan, jotka me omalla tykkäystoiminnollamme olemme instagramille antaneet. 

Sama pätee ihan kaikkeen somemaailmaan, niin hyvässä kuin pahassa. Lauman mukana seurataan paljon. 

#positiivisempihevosala on meidän ehdokkaiden luoma kampanja. Kukaan meistä ei suinpäin uskaltanut lähteä mukaan ehdokkaaksi, koska kaikella on aina varjopuolensa. Ja jokainen meistä joutui miettimään, kestääkö kaiken sen arvostelun ja haukkumisen. Sometilien ylläpito pitäisi olla kivaa, omaa tekemistä. Se on harrastus, joka pitäisi uskaltaa tuoda julki, siinä missä mikä tahansa muukin. Sellaista, jota ei kenenkään ole pakko seurata ja katsoa, jos ei kiinnosta. Ei blogin pitäminen tarkoita sitä, että haluaisin kymmeneltä anonyymiltä vain lyttäävät kommentit ja arvostelut. En minä tätä blogia sellaisia ihmisiä varten pidä, eikä sinne kenenkään ole pakko mennä. Kaikkien, tai kenenkään ei tarvitse pitää siitä. Mutta sen sijaan, että joka tuutista toitottaisi ällöksyvänsä jotain sometiliä, olisiko vaihtoehto olla kuitenkin ihan hiljaa, tai käydä kertomassa tykkäävänsä niistä someista, joista oikeasti tykkää? En minäkään huutele kaupassa joka tuotteen kohdalla kovaan ääneen, että tuosta en pidä, tuo on aivan paskaa, vaan napsin hyllystä vain ne tuotteet joista pidän. Enkä tee sitä muussakaan yhteydessä. Mielipiteitä saa ja pitää olla, mutta niiden esille tuontiin ja ulosantiin kannattaa miettiä oikeaa tapaa. Ja sitä, onko pohjimmiltaan tarkoitus tuottaa toiselle vain pahamieli. Saako siitä oikeasti niin paljon mielihyvää, että se on kannattavaa? Siispä kehoitan sinuakin keskittymään niihin asioihin joista pidät ja jätä sellaiset omaan arvoonsa, joista et pidä. Elämä on kaikille mukavampaa niin, ennen kaikkea juuri sinulle. Se miksi minä pidän blogia, ei ole huomion hakuisuus. Tämä on toiminut monen monta vuotta päiväkirjana omalle harrastukselleni. En jaa täällä ratsastusohjeita enkä tuota tänne materiaalia, joka auttaisia (tai yleensä vain pahentaisi) sinua ratsastusongelmissasi. Sitä varten meillä kaikilla on omat valmentajat. He antavat juuri sinulle ne oikeat tärpit, juuri sinun hevosesi kanssa. Juuri niitä asioita mitä tarvitsette. On kuitenkin mukava jakaa harrastuksesta edes sitä pientä pintaraapaisua muillekin. Ihmisille, joita juuri tämä minun tekeminen jollain tapaa kiinnostaa tai on samaistuttavaa. On ihanaa saada vertaistukea silloin, kun sitä tarvitsee sekä oman blogin kautta, että teidän muidenkin bloggaajien ja muiden some-alustoja käyttävien julkaisuista. Ennen kaikkea tämän pitäisi olla hyvän mielen harrastus.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti