Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

18.4.2020

(A)ikuinen ponityttö

Kaikki postauksen kuvat Laura Taimioja Photography 


Kirjoitin jo instaan aiheesta kuukausia sitten, mutta kirjoitan myös tänne. Aikuiset, ponit ja niiden yhdistelmät. Lähinnä ratsastajan ja ratsun koko aiheuttavat nykyisin jatkuvaa keskustelua. Kuinka ponit ovat vain pieniä lapsia varten ja järkevä ostaa jo 10 -vuotiaalle lapselle hevosen ponin sijasta, koska lapsi kasvaa, poni on pieni ja eikä niillä opi edes ratsastamaan. 

Tämä blogi on ollut monta kertaa linkitettynä keskusteluihin, jossa aiheena on pieni ratsu ja iso ratsastaja ja/tai aikuinen ratsastaja. 


Olen ponini kanssa pelännyt lähteä vieraiden valmentajien valmennuksiin. Mitä jos minut haukutaan ylipitkäksi, jos valmentaja ei tykkää yhtään olemassa olevasta kombosta ja tällöin valmennuksen anti jää vain valmentajan kukkarolle. Sen vuoksi en ponin kanssa reissannut valmennuksissa ensimmäisiin vuosiin. Kävin vain tutulla ja turvallisella valmentajalla. Kisoihin uskaltauduin siitä huolimatta, että olen viimeiseen asti pelännyt jonkun tuomarin viheltävän minut ulos radalta, sen vuoksi, että emme ole sopusuhtaisia. Sellainen pelko perseessä olen nämä vuodet ponini kanssa kulkenut. Vielä yksikään tuomari ei ole kuitenkaan katsonut meitä pahalla, päin vastoin. Toisinaan paperissa lukee jopa "kaunis, sopusuhtainen ratsukko!" Siltikään se ei poista epävarmuuttani esiintyä ratsastajana ponini selässä.


Ponini on pieni. Se on säkäkorkeudeltaan vaivaiset 133cm. Minä olen 165cm pitkä. Teoriassa minä olen siis ponia aivan valtavan paljon isompi. Senttejä en poniini lisää saa, enkä itseltäni toisaalta poiskaan. Mutta asia, johon minä voin vaikuttaa, on ponin taakka, jonka ratsastaja aiheuttaa. Aiemmin ajattelin vain pelkkiä kiloja. Vaa'an piti näyttää jotain tiettyä lukua ja mieluusti reilusti alle sen. Koska sillähän on merkitystä painanko 200 grammaa enemmän vai vähemmän. Halusin olla kevyt, hinnalla millä hyvänsä, kiinnittämättä huomiota siihen, mistä painoni koostuu. Olen kuitenkin aina omannut kohtalaisen hyvän kehonhallinnan, jonka vuoksi en kokenut tarpeelliseksi treenata lihaksistoani paremmaksi - lihas lisää helposti painoa. Viime vuonna ruokavalioni koostui pääasiassa vain proteiinista, joka saatiin lihasta, kalasta tai kanasta, sekä porkkanoista. Ruokaympyrästäni puuttui täysin hiilihydraatit, rasvat ja sokerit, vitamiineista puhumattakaan. Olin koko vuoden nuutunut, vetämätön ja alituiseen flunssassa. Eikä se kyllä ihme ollutkaan tuolla ruokavaliolla. Ja kaikki vain siksi, että minua netissä haukuttiin anonyymisti liian isoksi ponini selkään niin monesti.


Sain istassa paljon tsemppiviestejä ja huomasin, etten ole asiani kanssa yksin. Julkisesti bloggaava ratsukko on vaan niin paljon helpompi ottaa mukaan räävittäväksi netin foorumeille. Minun tarkoitukseni bloggauksessa ei ole olla esimerkkinä liian suuresta ratsastajasta liian pienellä ponilla. Vaan tarkoitukseni on olla esimerkkinä siitä, että aikuinenkin pystyy ratsastamaan ponilla tavoitteellisesti. Sen vuoksi kaikesta huolimatta haluan jatkaa bloggaamista. Koska aikuinen todellakin pystyy ratsastamaan ponilla. Harrastamaan tavoitteellisesti ja olla vakavasti otettava ratsastaja.

Poniratsastus ei ole mitään pikkupuuhastelua, vaan ihan yhtä tosissaan siellä selässä saa tehdä ja harjoitella asioita kuin hevosenkin kanssa. Ponien kansssa on vain monta erilaista mutkaa matkassa, joista yksi suurimmista on uskallus. Täytyy uskaltaa ja olla rohkea, muuten sinua ei oteta tosissaan.


Kottin kanssa olemme vihdoinkin uskaltautuneet eri valmentajien silmien alle. Ehkä suurin kiitos siitä kuuluu meidän kotivalmentajallemme, joka on luonut uskoa minuun. Vakuuttanut, että minulla voi olla ihan oikeita, kunnollisia tavoitteita. Vakuuttanut, että me todellakin pystytään kaikkeen ihan yhtä hyvin kuin kuka tahansa. Ja minä olen vihdoin uskaltanut alkaa tavoittelemaan haaveitani, joita en vielä tammikuun alussa uskonut olevan olemassakaan.

Osallistuimme Helmikuussa Stella Hagelstamin valmennukseen, jonka kotivalmentajamme järjesti tallilleen. Pelotti ihan sikana. Mitä jos Stella toteaa, ettei tässä kombossa ole järkeä?! Mutta sen sijaan, että niin olisi käynyt, Stella kannustikin jatkamaan. Kehui ponia, sen liikkeitä, työmotivaatiota ja nöyryyttä. Sitä, kuinka se ollakseen poni ja periäkseen ponien perisynnit, kykenee silti ulkoutumaan pikkusievästä ja muovautumaan ratsastajan alla ihan mihin tahansa. Ja kuinka tällaisia poneja pitäisi olla enemmän. Siitä olen niin samaa mieltä!


Katsoessani itse näitä kuvia, jotka kaikki ovat Stellan valmennuskesta, olen tyytyväinen syksyiseen päätökseen muuttaa elämäntapojani ammattilaisen avustuksella. Olen syönyt itseltäni kroonisen flunssani pois, terveellisellä, kaiken kattavalla ruokavaliolla. Olen käynyt säännöllisesti lenkkipoluilla ja salilla hankkimassa peruskuntoa ja lihaksistoa. Ja nyt alan nauttia niiden hedelmistä jo poninikin selässä. Vielä on työmaata edessä, mutta oikealla tiellä ollaan. Ja mitä painooni tulee, se ei ole varsinaisesti muuttunut mihinkään, sen sijaan kropan koostumus on.


Uskaltakaan tekin! Jokaisella on oikeus harrastaa tätä lajia ilman paineita muiden mielipiteistä. Ei ole kiinni kilosta tai sentistä, vaan siitä, että ratsu voi suorittaa hyvin ja mielellään. Ponini ei toden totta suorittaisi näin, jos sillä olisi liian suuri taakka kannettavanaan. Sekä siitä, että ratsastajalla on hyvä tunne ratsunsa selässä. Kaikki ei tykkää pienistä ratsuista, se vaatii aivan erilaista kehonhallintaa kuin iso ratsu, jollaisten selkään taas minä en taivu. Kaikkeen vaikuttaa myös ratsun rakenne ja  ryhdikkyys. Pienikin poni voi tuntua isolta, jos se osaa kantaa kroppansa hyvin. Toisaalta iso ratsu voi tuntua aivan pieneltä, jos se on lyhyellä ja alas liittyvällä kaulalla varustettu. Kyse ei siis todellakaan ole pelkistä korkeussenteistä, vaan yksilöistä. Kahden yksilön sopivuudesta toisillensa. Minä en todellakaan ratsastaisi tällä ponilla tällä tavoin, jos se ei tuntuisi minulle sopivalta.



Tiedän, että ponini on äärimmäisen laadukas pieni ratsu. Tiedän, että sillä olisi annettavanaan poniratsastajalle paljon menestystä. Mutta vielä enemmän sillä on annettavaa minulle ja meidän perheelle. Saattaahan se vielä tehdä omistajansa onnelliseksi ponikarkeloissakin, mutta toistaiseksi poni saa kokeilla rajojaan isompien poikien karkeloissa, senteistään riippumatta. Kyllä me pitkälle radalle yhdessä mahdutaan!


Loppuun vielä kuva lennokkaasta vaihdosta. Niiden työstäminen on vielä pitkä prosessi, mutta tältä ne nyt tällä kertaa linssin läpi näytti. Täytyy nyt todeta, että teksti on kirjoitettu Helmikuussa, heti Stellan valmennuksen jälkeen. Nyt poni tekee jo kolmosilla sarjavaihdot. Kun palaset alkoi loksahdella kasaan, on ollut vain ilo ja nautinto työskennellä ponin kanssa kaikkea sitä, mitä en ole koskaan ennen saanut kokea hevosten selässä. 

Nauttikaa poneistanne, nauttikaa hevosistanne. Nauttikaa harrastuksestanne! Ja vaikka kuinka joku eksyy kuitenkin kommenttiboksiin lyttäämään ja kertomaan, kuinka olen liian iso ponini selkään, aion silti nauttia tästä ponista. Kaikkine suuruuksineni pienestä ponistani. Erään kerran kuulin sanonnan, joka meni kutakuinkin näin "tiedät, että sulla on jotain erityistä, jos se aiheuttaa muissa suurta ärtymystä!" 

6 kommenttia:

  1. Omaa hevosta minulla ei ole koskaan ollut, mutta samoja tunteita olen käynyt läpi koiraharrastusten piirissä. Harrastin vuosia tavoitteellisesti palvelus- ja pelastuskoiralajeja snautserin kanssa ja aina oli vähän jännitystä ilmassa, kun lähti uusien silmien eteen treenaamaan. Oma treeniporukka tunsi ja tiesi koiran ja tsemppasi hyvin.

    Vieraan ohjauksessa ollessani, olen kuullut treenien vetäjältä mm. "otetaan ensin se snautseri ja sitten oikeat hakukoirat". Otettiin ja hämmästytettiin se ohjaaja. Teki nimittäin koira todella hyvän suorituksen tasolleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ennakkoluulot ja rotu/tmv syrjiminen on kyllä kaikkien lajien syöpä. Etenkin, kun yksilö ratkaisee kaiken, ei rotu tai mikään muukaan ominaisuus. 😊

      Poista
  2. Hyvä kirjoitus. Et ole lainkaan liian ison näköinen tuonne selkään - mutta senhän jo tiesitkin, koska olet varmasti itse asian pohtinut ja todennut. Kyllä ponille olisi suurempi rasitus kulkea etupainoisena heiluvan ratsastajan alla, vaikka ratsastaja olisi pienikokoinen. Nyt se sen sijaan kehittää kunnon ratsun lihaksia ja on kilpaileva atleetti. Mukavaa kevättä teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia. Ns. Väärin liikkuminen on varmasti ratsulle paljon kuluttavampaa, kuin normaalia raskaampi taakka. Joskin itse pyrin pitämään ponin taakan varusteineen max 15% ponin painosta, siksi mm. Kaikki varusteet on tarkoin mietitty minimoimaan painoa. Mm. Ihan jo satuloissa on valtavia paino eroja. :)

      Poista
  3. Kotti ei edes näytä pieneltä, koska se osaa kantaa itsensä niin hyvässä ryhdissä. Eikä varmasti sen takia edes tunnu niin pieneltä, mitä joku toinen samankokoinen poni saattaisi tuntua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä totta. Kaikki valmentajat ovat hämmästelleet ponin säkäkorkeutta, sillä ovat kuvitelleet sen olevan ison ponin mitoissa, josta se on todella kaukana. :D

      Sillä on valtava vaikutus, miten ratsu itseään kantaa ja käyttää. Isokin tuntuu ja näyttää pieneltä, jos se ei kanna itseään ryhdikkäänä. 😊

      Poista