Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

25.4.2020

Ryhmätarhan iloista itkuksi

Niin ne tilanteet muuttuu, ihan kaikessa. On ollut onnea saada pitää poneja yhdessä useamman talven ja kesän. Ryhmätarhaus on mahdollistanut poneille isomman tilan talvella, sillä kahdesta tarhasta on tehty yksi. Sääsuojana toimiva kotikutoinen "pihatto" on ollut ympäri vuoden kaikkien käytössä. Siitä on eniten nauttineet forestit, yhdessä ja erikseen. Niin kesällä kuin talvellakin. Laumassa eläessään ponit ovat liikkuneet päivittäin paljon enemmän kuin yksin tarhatessa. Ja onhan laumaeläimelle laumaelämä hyvin tärkeää toteuttaakseen lajityypillisiä tarpeita.

Päivän kännykkäräpsy

Se on ollut myös arjessa äärimmäisen helpottava asia - tieto siitä, että tullessa taivaalta mitä vain, on ponit silti halutessaan suojassa. Koska taloudessamme kaikki käy töissä, eikä kotona ole kukaan aina pelastamassa ponipoloisia. Tieto siitä, että jos yksi poni on tarhassa, on siellä varmasti kaikki muutkin. Ja jos nyt lauma sattuisi yhdessä karkaamaan, on ne huomattavasti helpompi paikantaa ja ottaa kiinni yhdessä, kuin yksinäisiä karkuteille lähteneitä metsäponeja. Lauma, joka elää lauman tavoin. 

Kaksi ruuna ja yksi ori.

Elämäni aikana olen oppinut joitakin asioita tarhauksesta, jotka pätevät aika usein. Muistuttaisin kuitenkin, että yleispätevät ohjeet eivät kuitenkaan ole se ainoa totuus. Juuri sinulla voi olla se ori, joka tarhaa niin tammojen kuin ruunienkin kanssa aivan sulassa sovussa.

Laumat kootaan yksilöllisesti.  Aina.  Uusia jäseniä yhdistäessä on oltava reilusti turvallista tilaa liikkua, vauhdikkaastikin. Tammalaumaan voi laittaa yhden ruunan. Useampi ruuna tappelee tammoista ja laumaelämä ei tällöin ole mukavaa. 

Orin voi yhdistää ruunalaumaan vain nuorena. Lauman lähellä ei tällöin saa olla tammoja.  Vanhemman oriin yhdistäminen laumaan on turhan vaarallista muille poikapuoleisille hevosille.

Ruunalaumat ovat tasaisia, sinne voi aika helposti lisätä ja poistaa uuden ruunan. Toki yksilökemiat ratkaisevat paljon jokaisen lauman onnistumisessa ja riitaisat kaverit on poistettava. Jokaisen laumanjäsenen on saatava syödä rauhassa ja stressittömästi, sekä päästä sään suojaan tarvittaessa.

Oriin pitäminen laumassa vaatii aina tarkkailua.

Tähän päivään asti laumamme on elänyt sopuisasti. Silloin tällöin vähän haastetaan ja kilvoitellaan, mutta ei mitenkään kovasti. Tänään leikit meni vähän pidemmälle. Seurasin ponien käyttäytymistä ikkunasta, niin kuin aina teen. Tiedän niiden rutiinit - syödään, leikitään, levätään. Välillä tarhssa mennään tuhatta ja sataa koko laumana, välillä nautitaan yhdessä ryppäässä auringosta ja rapsutellaan kaverin kanssa.

Nyt Frodo oli päättänyt uhmata Kottin asemaa lauman pomona enemmän. Hakiessani pientä poninia tarhasta valmennusta varten, olikin tarhan perimmäisessä päässä odottelemassa  poni, joka oli huojentuneen näköinen nähdessään minun tulevan riimun kanssa. Ajattelin ensin ponin olevan innokkaana lähdössä treeniin, mutta totuus selvisikin, kun tsekkasin ponia tarkemmin. Reikiä siellä täällä. Tarkemmin katsottuna poni oli pelkkää veristä reikää. 

Frodo päätyi sillä samaisella hetkellä omaan tarhaan. Tarhat ovat siitä helposti fiksattavissa erilliseksi, ettei vaadi muuta kuin porttien sulkemisen. Laumelämä loppui oriilta. 

Ai että suututti. Suututti, etten päässyt valmennukseen, mutta vielä enemmän suututti se, että tuo maailman kultaisin poni oli tuossa kunnossa. Vain muutaman tunnin tarhailun jäljiltä, ihan silmieni alla poni oli tuossa kunnossa!

Onneksi tallistani löytyy ihan kaikkea mahdollista ja mahdotontakin. Kipulääkettä, haavansidontavälineitä ja puhdistusaineita. Ainoa ongelma oli, kuinka sitoa koko poni? Kaikki sidontatarvikkeet, jotka tallistani löytyi ovat suunniteltu haavansidontaan pääasiassa jalkoihin, niissä eniten haavoja tuppaa olemaan. Mutta rungolle saatava laastari olikin vaikeampi. Liimapinteli ei toiminut, joten kineositeippi pääsi uusiin tarkoituksiin. Sekään ei klipatussa ponin karvassa oikein tahtonut pysyä. 

Pikapikaa ponin teippaukset jälkeen lähdin vielä hakemaan apteekista erilaisia teippejä, joita testasin iltasidonnassa. Kumpikaan teipeistä ei oikein toiminut tehtävässään halutusti, mutta poni on pumpuloitu raakavillalla kokonaan. Poni on nyt reikäinen ja auttamatta poissa treeneistä hetken. 


Jatkossa Frodo tarhataan yksin. Se myös joutuu laiduntamaan yksin kesällä, sillä en uskalla ottaa riskejä kokeillakseni yhdistää laumaa enää yhdeksi. En niin kauan, kun Frodo on orina. Ikää Frodon kannalta, mutta luontaiset vietit ovat liian suuria. 

Kotti ja Eppo sen sijaan saavat nyt tarhailla kaksistaan. Oikeastaan tämä on toisaalta tosi hyvä juttu, sillä Frodo täytyy saada vielä hoikemmaksi ja heinän säännöstely onnistuu hyvin näin. Mutta samaan aikaan lauman saama liikunta vähenee, joka taas on se kurjempi juttu.

Mutta näillä mennään!

2 kommenttia:

  1. Huh, olipa tullut monta osumaa noin lyhyessä ajassa. Toivottavasti Kotti toipuu kuntoon nopeasti.
    Meillä on ollut myös kaksi oria ja yksi ruuna samassa tarhassa ja laitumessa vieroituksesta aina aikuisikään asti. Jossain kohtaa piti ruuna ottaa laumasta pois, sillä orien leikit alkoi käydä vähän turhan rajuiksi. Ruuna oli siinä kohtaa selvästi helpottunut että pääsi toiseen laumaan. Sen jälkeen vielä aikuiset oriit (jotka tosiaan olivat varsasta asti olleet samassa laumassa, jatkoivat yhteiseloa siihen asti, kunnes toiselle tuli jalkaan vamma jonka kanssa ei saanut riehua. Sen jälkeen orit ovat olleet erillään, sillä näin pitkän erossa olon jälkeen, on yhdistäminen jo liian riskialtista.

    Olen silti tyytyväinen, että oriit ovat saaneet edes joitain vuosia nauttia laumaelämän iloista! Teilläkin aika kivan aikaa saivat nauttia yhteiselosta, mikä ei ole orien kanssa mikään itsestäänselvyys!

    Mä aina nykyään katselen noita meidän oreja, vähän surkutellen, kun "joutuvat" olemaan omissa tarhoissaan, toki pääsevät toisiaan aidan yli näpertämään, mutta silti omilla puolillaan. Sit muistan, että monessa paikassa hevoset eivät pääse välttämättä ollenkaan kosketuksiin muiden hevosten kanssa, ja totean, että ehkä nämä meidän hevoset kestävät tämän oman tarhan syndrooman!

    Ihanaa kevättä sinne, ja parantavia ajatuksia Kottille!

    VastaaPoista
  2. Voi Kotti-poloa! Ikävä tilanne kaikkien osapuolten kannalta. Toivottavasti Kotti toipuu koettelemuksistaan nopeasti ja ilman lisäongelmia.

    VastaaPoista