Simo sai vapaata tähän päivään asti. Itse treenasin ratsutuksessa olevan ponin kanssa EKR:n kansallisiin kisoihin, jossa kävimme kaksi luokkaa ratsastamassa.
Kun Lappeenrannan reissu oli tänään ohi, olo oli kuin olisi saunonut vaatteet päällä, sillä lämpötila läheni jo aamu yhdeksän aikaan lähes +30.
Vaikka pienessä mielessä oli jo eilen, että tänään voisi olla taas Simon päivä, en kisareissun jälkeen enää kyennyt nuoren selkään. Niinpä heitin päiväkahvi pöydässä vahingossa ilmoille irtohypytyksen. Mies tottakai innostui asiasta, vaikka itse en sitä tosissani sanonut.
Simoa ei olla koskaan aikaisemmin hypyytetty, sillä olen jollain tapaa halunnut suojella sen jalkoja. Sillä on toisessa etujalassa kokkapolvi ja onhan sillä hyvin pitkät, vennohkot vuohiset. Suoraan sanottuna ostaessamme sitä, otimme suuren riskin, hevosen jalka näytti todella hurjalta. Nyt kun Simo on kasvanut, on jalkakin suoristunut polvesta, eikä kokkaa edes huomaa. Tämän takia olen säästellyt Simoa esteiltä.
Tänään kuitenkin päätimme hypyttää sitä, jotta se saisi purkaa energiansa ilman ratsastajaa ja samalla saada vaihtelua arkeen. Varmuuden vuoksi laitoin etujalkoihin tukevat pintelit, joita Simolla ei jalassa koskaan ole ollutkaan. Laiskana ihmisenä olen aina käyttänyt suojia ja orina ollessaan Simolla oli tapana kauhoa etujaloillaan, joten eipä sille pinteleitä jalkaankaan olisi saanut. Kouluhevosen oli kuitenkin nyt aika tottua niihinkin.
Teimme kujan pitkälle sivulle, niin että Simo sai tulla tallia kohti, jotta sillä olisi mahdolisimman mielekästä ja motivaatiota. Kujassa oli puomi, josta n. 3metriä ristikolle (50cm) josta kuusi metriä pystyesteelle (70cm) ja siitä 6,5 metriä okserille, jota nostettiin.
Aluksi Simo sai kävellä kujan läpi puomien ollessa maassa. Hevonen on kerran aikaisemmin mennyt puomien yli, silloin kun se ensikertaa elämässään kävi kentällä. Hevonen käveli rennosti ja ehkä jopa löysästi puomien yli, kuin se olisi sille ollut hyvinkin tuttu asia. Niinpä nostimme esteet. Aluksi okseri ja pystyeste olivat matalalla, mutta Simo tuli elämänsä ensimmäiset esteet niin hyvin, että puomeja pystyi nostamaan. Palkinnoksi jokaisesta hyppykerrasta hevosta odotti herkkuämpäri.
Toisella kerralla okseri oli n. 80cm. Simo tuli löysän rennosti kujan, pudottaen pystyn, mutta terhakkaasti korjaten okserille. Niinpä nostimme kolmannelle kerralle okserin metrin korkeudelle. Kujaan tultaessa hevonen ensikertaa terhakoitui koko hommaan, selvästi itsevarmuutta kasvattaneena. Oikein mallikkaasti Simo suoriutui koko kujasta puhtaasti ja otti okserin ylityksen varmuudella hieman korkeammalta, kuin tarve olisi ollut.
Päätimme sitten lopettaa siihen. Hevonen alkoi innostua hommasta ja selvästi tykkäsi hypätä, sekä teki sen varsin hyvällä tekniikalla. Ylimääräistä energiaa ei vapaiden aikaan ole hevoseen jäänyt, vaikka lisä-energiaa olemmekin antaneet.
Huomenna treenit jatkuu ratsastaen. Tämän päivän hypyistä ei ole mitään materiaalia ja kyllä harmittaa, etten kameraa mukaan ottanut. Jotenkin ajattelin, etten pysty kuvaamaan ja samalla avustamaan Simon menoa kujassa sekä vahtimaan, ettei vanhin lapsi juokse kesken kaiken kentälle. Pöh, ihan hyvin olisin saanut kuvattua. Simo ei apua tarvinnut ja lapsikin innostui istumaan penkille katsomaan kun heppa hyppää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti