Blogi       ::       Gottfrid       ::       Hillside Forgotten Gold       ::       Muistoissa       ::      

8.9.2017

Poniratsastaja päiväkirjahuoneessa

Sanotaan, ettei poneilla opi ratsastamaan. 
Samaan lisätään, että hanki hevonen, jos haluat kehittyä. 

NF o. Fijal Jupiter. Englannissa ponien selässä oli poikkeuksia lukuunottamatta aikuisia. Tämä upeus on Frodon isänisä. 


Voinko kehittyä ratsastajana, kun puksuttelen vain poneilla?
Olen yrittänyt miettiä, mihin kehitykseni tyssää ratsastajana, kun ratsastan 132cm ponille, verrattuna siihen, että samaisella hetkellä olisinkin 170cm hevosen selässä. Aloitin aiheesta keskustelun jopa valmentajani kanssa, kesken valmennuksen. Harjoittelimme silloin Kottin kanssa ensimmäisiä kertoja laukanvaihtoja. Totesin kesken vaihtotreenien, että hevonen olisi kyllä nyt kiva, olisi aikaa miettiä, laskea ja tehdä siirtoja ja toimintoja apujeni kanssa. Siinä missä hevonen ottaa yhden laukka-askeleen, on poni ottanut jo kolme. Epäonnistuneen vaihdon jälkeen poneilla on tuhat jalkaa vatsan alla ja horjumaton tasapaino, hevosilla kaksi jalkaa ja tasapainon saat horjutettua kääntämällä päätäsi.  Olen tullut ponin kanssa samoihin aatoksiin jo monella valmennustunnilla, "oi kunpa olisi iso hevonen.." Ponin kanssa kaikki on tehtävä kolme kertaa nopeammin, askeleenpidennyksissä tulee kolme kertaa enemmän askelia. Kaikki lisäykset ja kokoamiset on tehtävä huolella, jotta ero olisi selkeä, sillä liikkumavaraa puoleen ja toiseen ei ole läheskään samalla tavalla kuin hevosella. Jos suoritat jotain melko hyvin,  on se paperissa heikkoa.

Ponin pieni koko ja ulottuvuudet vaikeuttavat selässä pysymistä jos ja kun ponin iltaruokaan on laitettu ilmakuoppia sisältävää rehua. Satulan edessä, eikä sen puoleen sen takanakaan, ole juurikaan yhtään mitään. Jos ja kun menetät tasapainosi, ei mukana pysty roikkumaan edes apinan raivolla. Hevosen kanssa pelivaraa on niin paljon enemmän. Sen kuin otat kaulasta kiinni ja pidät itsesi satulassa. Ponin kaula on siinä kohtaa jo viiden metrin päässä. 

Ymmärrän, että poneilla ei ole tapana kehittyä tiettyä tasoa pidemmälle, mutta se ei ole ponien vika. Jokainen voi kouluttaa poniaan pidemmälle, usein sitä vain ei tehdä, mutta mikään sitä ei estä. Se ei kuitenkaan tee ponilla ratsastamisesta hyödytöntä. Jokainen aikuisen kroppaan kasvanut voi kokeilla kokojensa sallimissa rajoissa, miten helppoa on ratsastaa pientä ponia. Voisi mielipiteet ponilla ratsastamisesta ja taitojen karttumisesta muuttua hyvinkin nopeasti. Sille ainaiselle helppo B tasolle ei tarvitse jäädä. Sitä paitsi enemmistö Suomen harrastetason hevosistakaan ei sen enempään ole koulutettu, ne ovat ikuisia "kapasiteettia pidemmälle" -projekteja. Kapasiteettia löytyy poneistakin, ratsastakaa se ulos! Mutta mikä tekee siitä helppo B tason puokista ratsastajalleen kehittävämmän kuin saman tasoisesta ponista? 


Ponilla ratsastus on oma valinta!

Mitä siinä valitat, itse olet valinnut ponit?! Niinpä, ja olen äärimmäisen tyytyväinen valintaani. En mistään löytäisi hevosta, jolla voisin oppia näin nopeaksi, herkäksi ja päästä näin pitkälle. Poneilla ratsastaminen, etenkin tällä ponilla ratsastaminen, on antanut minulle paljon. En usko, että Kotti on ainut laatuaan. Onhan se toki harvinaista, että koulupuolen ikäluokkia kisaava ratsu käy voittamassa kasvattajakisan estepuolella. Moniko muu kilpakumppaneistani kouluratsastuksen ikäluokkasarjasta kykenisi siihen? Moniko käy edes viikottain hyppäämässä, saati kilpailee lajissa? Tai vielä pahempaa, käy maastoesteillä, kisaa niissä ja tähtää seuraavalle vuodelle oikeisiin kenttäratsastuskilpailuihin, samaan aikaan, kun valmistautuu siihen 6v. kouluratsujen ikäkauteen, jossa meinaa myös kisata? Huutakaa hep, ja ilmiantakaa se puoliverinen, joka näin tekee, mieluiten vuoden 2012 ikäluokasta, mutta toki kaikki ikäluokat käy! Toki minua hieman pelottaa, ihan oikeasti, onko Kotti kuitenkin joku luojan luoma oikku, enkä tule saamaan samanlaista Frodosta. Minulle on varovasti sitä koitettu kotona jo muistuttaa, että täytyy valmistautua siihen, ettei Frodo ehkä niitä menestystä samalla tapaa kuin tallikaverinsa Gottfrid. Minä uskon, että monikin poni kykenisi vastaavaan, jos niitä tehtäisiin ja valmisteltaisiin ikäluokkia varten huolella ja suunnitelmallisesti, niin kuin Kottin kanssa olemme tehneet. Mutta kaiken sen jälkeen, ihanko totta, ponilla ratsastaminen ei vaadi yhtään mitään, eikä kehitä ratsastajaa?! Onko vuoden ponipuksutteluni ollut aivan hukkaan heitettyä rahaa, niinkö? 


Mikä poneissa kiehtoo? 

Sanopa se! Ehkä joku laittoi aamupuurooni tyrmäystippoja, jotka tyrmäyksen sijaan saivat minut tykästymään poneista, mene ja tiedä. Olen ryhtynyt poniratsastajaksi vasta aikuisiällä, eikä hetikään tee enää mieli nousta hevosten selkään. Myönnän, että poneilla ratsastaminen on aivan oma juttunsa, ponien kanssa tarvitaan kieroa huumorintajua. Ne ovat hevoseläimiä, jotka toimivat samoilla säännöillä, kuin isot lajitoverinsa, mutta joilla on aina ponimainen pilke silmäkulmassa. Eniten poneissa kuitenkin kiehtoo se, että niiden selässä tunnen olevani oikeassa paikassa. Minulla on ponini selässä turvallinen ja luottavainen olo, se mitä tässä kohtaa harrastustani tarvitsen kaikista eniten. Vaikka ponillakin on huonot päivänsä, ei minua ole pelottanut sen selässä koskaan.  Arki ja elämä aikuisikäisenä poniratsastajana ei ole ihan niin helppoa, kuin voisi ajatella. Ponit mielletään shetlanninponeiksi, poniratsastajat tuntiratsastajaksi, jotka pulskilla shetlanninponeilla kiertää kehää jonossa. Aikuinen niiden selässä elämässään epäonnistuneeksi pelkuriksi, joka ei uskalla nousta edes kokoistensa hevosten selkään. Käsitettä vakavasti otettava aikuisikäinen ponikouluratsastaja ei tunneta, sellaisia ei pahemmin ole, etenkään tässä maassa. On aikuisratsastajia, jotka kisaavat poneilla, hevostensa rinnalla, silloin tällöin ja jouluna. Mutta ei pahemmin aikuisia, joiden kisaratsuna on vain poneja ja oikeasti tavoitteita niiden kanssa. Täytyy kai olla jotenkin sekaisin päästään, mutta minä aion jatkaa poneillani tavoitteellisesti eteenpäin, opin ratsastamaan tai sitten en.


10 kommenttia:

  1. Todella hyvä teksti! Mä oon sitä mieltä, että poneilla voi kehittyä. En tiedä yhtään ponia tai hevosta, joka olisi opettanut mulle niin paljon kuin pieni, pippurinen ja vähän säikky kimo ponitamma. Välillä sen kanssa menee hermot, mutta kun menee hyvin, myös menee hyvin. Ponit rules :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia. Minä uskon myös, että poneilla oppii vähintäänkin yhtä paljon kuin hevosella ja tasapainoa ehkä vielä enemmänkin ;)

      Poista
  2. Aivan älyttömän hyvä teksti! Mä tuppaan usein puhumaan Goldista hevosena ei-hevosihmisille, kun muuten saan kuulla ihmettelyjä siitä että voinko mä muka ratsastaa ponilla? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Poneja on niin moneen junaan, mutta ihmiset näkevät vain sen shettiksen/muun pienen otuksen poneista puhuttaessa. Se on vähän sama myös hevostarvikkeissa, jos kysyy ponikokoista esitellään lällyjä shettisten pinkkejä sydänkuoseja, kunnes totean, että täytyisi olla klassista ja edustuskelpoista, mutta kooltaan pientä. :D

      Poista
  3. Todella hyvä kirjoitus. Olen itse aikuinen poni-ihminen, hevoset ei ole mulle vaihtoehto koska olen aina tykännyt enemmän poneista. Ihmettelen nimenomaan eniten sitä kun saa kuulla ettei poneilla riitä kapasiteetti aikuiselle. Niin ei siis riitä mihin? Minulla on kymmeniä, ellei jopa satoja tuttuja joilla on hevonen, ja yhden käden sormilla on laskettavissa ne joiden hevonen on kovin korkealle koulutettu, tai jotka kisaavat korkeampia luokkia. Suurimmalla osalla on ihan samantasoinen eli helppo Aata kunnialla suorittava ratsu kuin minullakin, vaikka minun onkin pikkuponi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tämäpä juuri! Poneilla on kyllä vähintäänkin yhtä paljon annettavaa kuin hevosellakin.

      Poista
  4. Ensinnäkin: ponit syö vähemmän! Ja kuluttavat vähemmän pohjia ja kuivikkeita! :D

    Tämän olen huomannut, kun tuli ekaa kertaa 9 vuoteen iso hevonen talliin :D
    Hevonen syö yhdellä syöttökerralla 2/3 osaa ponin päivittäisestä heinäannoksesta...

    Lisäksi sinne menee ½-1 kuivikepaalia enemmän kuiviketta/ viikko (hamppukuivike) vaikka siivotaan tarkasti päivittäin ja on hyvä patja.

    Lisäksi kenttää saa lanata vähän väliä (ponien ollessa tallissa ei tarvetta ollut lanata pariin vuoteen...) ja laitumet/ tarhat on poljettu piloille.

    Että voi, kyllä minä pysyttelen vaan poneissa sitten kun hevonen muuttaa ensi keväänä pois <3 :D Säästyy pitkä penni!

    Lisäksi minun poneillani on moni ratsastaja oppinut herkemmäksi, tarkkaavaisemmaksi ja paremmaksi ratsastajaksi kun ratsastuskoulussa.

    Olen seuraillut saksalaisia poniratsastajia, jotka ovat todella taitavia ja todella taitavia poneja heillä! Että eiköhän ole vaan valmentajissa ja opettajissa vika, kun asenne on "ugh, poneja". Me käydään ihan huippuvalmentajien tunneilla - pienillä 130cm poneilla :) Jotkut kun on kuulleet, että tultaisiin PONILLA valmennuksiin ja vastaus on "äh, poneja" niin ei sitten mennä sellaisten valmennuksiin. :)

    Itse ihmettelen suuresti, kun meille tulee ratsastajia ketkä on käyneet 2-4 vuotta tunneilla eivätkä osaa puolipidätettä tehdä... Että eiköhän suomalaisessa opetuksessa ole vähän parantamisen varaa? Että voitaisiin OPETTAA, eikä vaan antaa lasten humputella :D

    Itse pidin eilen aikamoista "kuria" 9-vuotiaalle, että ponia ei potkita eikä vedetä suusta. Ratsastetaan nätisti. Selitin ja kerroin, neljättä kertaa, samat asiat mutta jankkaan niistä niin kauan kunnes hän oppii :) Välillä oli myrtsi ja miettivä ilme, mutta kun kysyin oliko hankalaa vai hauskaa (harjoitus), niin sanoi että siltä väliltä. Ja kysyi heti ponin karsinaan hoidettuaan, koska pääsee uudestaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olenkin palaamassa aiheeseen miksi ponit ovat parempia kuin hevoset, käsitellen mm. juuri talouspuolta! ;)
      Itse en edes uskalla kokeilla uusia tuulia valmentajarintamalla, olisi kiva joskus käydä jonkun vieraan valmennuksessa katsomassa, mitä he ovat mieltä ponistani. Mutta en uskalla, koska jo ajatus siitä, että lähtötilanne valmentajan puolelta on "ai se on poni.." En halua pahoittaa mieltä, enkä tuhlata rahaa. Minulla on onneksi meidät hyvinkin vakavasti ottavat valmentajat, suosittelen muillekin aikuisille poniratsastajille - Taina Teittinen ja Heidi Svanborg-Lodman, ettei tarvettakaan valmentajashoppailuun ole.

      Poneilla tosiaan voi oppia, mutta usein se jää nimenomaan opetuksesta kiinni. Ponien kanssa on oikeasti oltava kevyt, herkkä ja nopea - vaatii opettajaltakin taitoa, että kerkeää neuvoa ja opettaa asiat niin nopeiksi, että hommat sujuu. On helpompi jättää puolitiehen.. :)

      Poista
  5. Kävin Saksassa Bundeschampionatissa ja kyllä vain sielläkin noita upeita poneja ratsastivat aikuiset ihmiset. Ja kyllä vain olikin hienoja poneja, hyvin koulutettuja, kuuliaisia ja hyvät liikkeet omaavia...

    p.s. sinne ponin selkään sitäpaitsi pääsee tällainen tappijalkakin ilman keittiöjakkaraa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se on totta, että Saksassa ponit ovat useammin aikuisten alla, kuin lasten, etenkin tapahtumissa, jossa ponia on tarkoitus esittää edukseen. Poniratsastajien ponit rasutetaan myös säännöllisesti läpi aikuisen toimesta ja tehdään se peruskoulutus.

      Saksassa on hienoja poneja kaikissa roduissa, mutta miten hienosti liikkua forestejakin sieltä löytyy! Toki ne on jo rotumääritelmästä vähän menossa toiseen suuntaan, mutta urheiluponi ei voi olla samanlainen kuin nummiponit..

      Tyttäreni kävi ensimmäisellä ratsastuskoulutunnillaan ja poni pukitti hänet alas. Kommentti tapahtuneesta oli "hyvä kun oli pieni ja pullea shettis, pääsi helposti selkään!" 😀

      Poista