Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

4.2.2017

Kun luovuttaminen on ainoa vaihtoehto!


Rakkaalle ystävälle, Simo-Petterille on varattu matka. Se ei lähde klinikalle, ei Ruotsin laivalle eikä Tallinnaan. Se lähtee paljon kauemmaksi, pysyvästi! Maneesille muuttoa ei stten koskaan tapahtunutkaan.

Ensimmäisen hevoseni Nemon pois laittaminen, päätöksen tekeminen ja toteuttaminen oli vaikeaa ja vaati monta vuotta. Hevonen ei siitä kärsinyt, joten mitään eläinrääkkäystä ei tapahtunut. Mutta kieltämättä ei se elämä vuosien myötä varmasti parantunutkaan mainittavasti. Simon kohdalla tämä ei ole enää niin vaikeaa, ehkä siksi, että elämä kasvattaa. Tai sitten siksi, että se oikeasti varmasti myös kärsisi elämänsä jatkumisesta, ainakin jonkin aikaa.



Eräänä päivänä ohjasajoin Kottia. Se sujui niin hyvin itseltäni, että päätin kokeilla sitä myös Simolla. Ohjasajo on paljon parempi liikutuskeino kuin juoksuttaminen ja tällä hetkellä ihmiselle turvallisempaa kuin ratsastaminen. Pääsen vaikuttamaan hevoseen enemmän kuin liinassa, ja saan samalla aiheutettua samanlaisia ärsykkeitä kuin ratsain. Ajattelin, että tämän sujuessä hyvin, me voisimme maneesilla treenata ensi alkuun ihan reilummin näin, jotta ratsastajan olisi turvallista nousta selkään.

Alku menikin paremmin kuin hyvin. Simoa on nuorempana ohjasajettu paljonkin, joten se on hevoselle tuttu juttu. Ja se itseasiassa pitääkin siitä. Käynti ja ravi eivät tuottaneet ongelmia, hevonen oli pehmyt ja kevyt, mukavasti eteenpäin pyrkivä ja halukas tekemään töitä. Laukkakin nousi hienosti pienestä niiauksestani, mutta sitten kaikki romuttui ihan hetkessä.

Simo on harrastanut jokusen kerran pystyyn hyppimistä laukatessa. Se vetää yht'äkkiä liinat kiinni ja pomppaa yläilmoihin liinan päässä, etenkin vasemmassa kierroksessa. Oikeassa kierroksessa tätä mainittavaa käyttäytymistä ei tapahdu. Jokainen hyppäämiskeissi on tapahtunut oikeassa kierroksessa, myös se ensimmäinen, silloin Laaksolla. Nyt se pahatui taas. Erona vain liinassa tapahtuviin hyppimisiin oli se, että heilahdettiin taas painopisteen väärälle puolen.

Nään parin metrin etäisyydeltä, kuinka hevoseni laittaa viimeisen naulan arkkuunsa. Mielessä oli vain vihaa ja suuttumusta. Sanoin samantien, kun selvittelin hevostani ohjista, joihin se nousun jälkeen sai itsensä sotkettua, että tämä oli nyt sitten lopullisesti tässä. Eikä mieleni muuttunut, vaikka vihan tilalle tulikin valtava suru ja pettymys.

Tapahtuneen jälkeen ohjasajoin hevosta vielä jonkin tovin. Se ei liikkunut puhtaasti. Kukapa liikkuisi, jos vetää mukit talvisessa kelissä? Seisoessaan se potki vimmatusti taaksepäin, kyllä minuakin vitutti, mutta että hevostanikin! Tallin käytävällä, hevosen seistessä siivosti paikallaan, näkyi silmiin selvästi mukin aiheuttama tuho si-alueella, jota olemme kesästä asti hoidattaneet! Kuntoutettavana ollut takamus, eli vasen puoli lautasesta oli useita senttejä alenpana kuin parinsa oikea puoli. Eipä tässä kuulkaas enää tahdonvoimakaan auta, jos sitä olisi enää yhtään jäljellä muutenkaan.


Järki voittaa tunteet ja unelmat.
Ehkä suurin syy on kuitenkin raha ja terveys. Minä en ole miljonääri, joten minulla ei ole laittaa hevosen hintaa vuosittain klinikoille. Jos kyseessä olisi muuten vaivaton otus, voisin vielä kuvitella jostain repiväni uskoa ja toivoa, mutta en enää tämän kanssa. Hevosta on hoidettu etujaloista, takajaloista, mahasta, joka ei ole edelleenkään kunnossa! Selästä, kahdesta kohtaa. Suusta. Päätä ja aivojen sisällä olevaa toimintaa on vaikea hoitaa. En saa tuota eläintä pystyyn kuolleeksi, paitsi ampumalla sen seisoessaan ja tukemalla sen kuoleman jälkeen pystyyn. En saa sitä stressittömäksi edes kotioloissa! Se on kiukkuinen, äreä ja epämiellyttävä ihmistä kohtaan joka tilanteessa. Sekä muita hevosia kohtaan. Ja tuolla käytöksellä ei terveys pysy ihmisessäkään, olemme tähän asti selvinneet onnella, mutta suojelusenkelitkin tarvitsevat lakisääteiset vuosilomansa!

Vaikka se onkin hienoin ja ehdottomasti paras hevonen, joka minulla on ollut. (Sekä kallein, koska klinikkamaksut ovat tehneet siihen jo triplat ostohinnan lisäksi!) En enää voi kiusata hevosta, enkä kertakaikkisesti enää jaksa, enkä halua. Ennen kaikkea en halua enää kiusata itseäni.  Vaivojen vyyhti on liian suuri, jotta siitä saisi terveen hevosen. Pohjimmiltaan se on maailman ihanin ja kiltein otus, mutta minusta tuntuu, että jossain on vielä jotain suurempaa kremppaa, jota emme ole edes löytäneet. Ongelmat pystyyn hyppäämiseen tapahtuu aina samalla kaavalla, vasemman kierroksen laukkaamisella. Siinä on oltava joku, joka laukaisee hevosessa reaktion, sillä tämä otus oikeasti rakastaa laukkaamista ja eteenpäin menoa.
Minun on aika jatkaa eteenpäin, ilman tätä hevosta. Ilman ainaista ongelmien kohtaamista ja vaivojen hoitamista. Olo on melko helpottunut. Vaikka hevonen vielä odottaakin kotitallissaan reissun ajankohtaa, en varsinaisesti enää näe hevostani sellaisena kuin aiemmin. Nyt katson sitä realistisemmin ja huomaan, kuinka paljon se jakaa negatiivista energiaa. Se piruilee loimittaessa, potkii seiniä, on häijy varsoille. Irvistelee ihmisille ohi kulkiessa.

En hihku ilosta, mutta olen helpottunut. Olen varma, että päätös tämän hevosen kohdalla on ensimmäinen oikea ratkaisu pitkään aikaan!

Vastaisuudessa haluan harrastaa vain terveillä, toimivilla hevoskavereilla. Näitä puolikuntoisia on ollut nyt hoidettavana niin kauan, että tämä riittää tältä erää. Enää jaksa uhrata isoa osaa elämästäni turhan toiveen elättämiseen. Maailma on pullollaan terveitä hevosia, joilla harrastaminen on kivaa yli puolet vuodesta.

Lähitulevaisuus näyttää hyvin ponipainoitteiselta, tarkennettuna forestipainoitteiselta. Olen löytänyt harrastukseen puoliveristen tilalle aivan mahtavan rodun, jonka yksilöt kykenevät suorittamaan sillä tasolla, johon itselläni on realistiset mahdollisuudet koskaan päästä. Kahden rodun jäsenen omistajuus (no käytännöllinen omistajuus, ei nimellinen) on tuonut minulle pian kolmen vuoden ajalta vain pari huonoa päivää!


25 kommenttia:

  1. Voimia raskaan päätöksen kanssa. Se on varmasti täysin oikea päätös ja parasta mitä voit Simolle tarjota, jotta turvallisuus ja kivuttomuus säilyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia, minä uskon myös niin!

      Poista
  2. Anonyymi4/2/17 20:24

    Myytkö vai lopetatko ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi4/2/17 21:33

      Eiköhän tässä oo kyse lopetuksesta :)

      Poista
    2. Kiitos :) Ei vikainen hevonen kuulu kiertoon.

      Poista
  3. Anonyymi4/2/17 20:38

    Olen niin pahoillani puolestasi, samalla kun ymmärrän tämän ratkaisun 100 prosenttisesti. Näin kaukaa lukienkin olen miettinyt ettei vain jotain sattuisi - pienten lasten äidille. Onneksi ei kuitenkaan. Elämä jatkuu ja tulee muita hevosia, hyviä hetkiä ja onnen tunteita. Voimia eteenpäin teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Meillä on ollut aina onnea matkassa tuon hevosen kamssa, vaikka itse hevosessa se ei ole näkynyt kovinkaan usein etenkään viimeiseen vuoteen. Eteen tulee uusia hevoskavereita ja etenkin poneja. On ehkä aika alkaa elättelemään oikean poniäidin haaveita ;)

      Poista
  4. Rohkea (ja oikea) päätös, hyvää matkaa Simo-Petterille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus on tehtävä ikäviä asioita, jotta voi jatkaa hyvien asioiden parissa. :)

      Poista
  5. Et tehnyt tätä päätöstä kevein perustein. Ehdottomasti oikea ja sekä hevoselle että teille reilu päätös. Oletko ajatellut selvittää jälkikäteen löytyykö vikaa jostain..?
    Voimia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuntuu kanssa siltä, että noita perusteluja lopettamiseen on enemmän kuin elämän jatkamiseen. Ikäviä, mutta pakollisia päätöksiä tässä harrastuksessa.

      Olisi toisaalta kiva tehdä tutkimuksia lisää, mutta toisaalta kaikelle ei aina löydy selitystä. Enkä ehkä halua kääntää veistä haavassa, jos sieltä sattuisikin löytymään jotain sellaista, joka on tehnyt hevosen olon tuskaiseksi heti ensi metreistä ratsun uraa ajatellen. On parempi vain tietää se minkä nyt tietää. (Vielä pahempaa, jos olisi joku yksinkertainen ja helposti hoidettava vaiva..)

      Poista
  6. Viisas päätös! Nostan hattua!

    VastaaPoista
  7. Voimia! Säestän muita eli hevoselle reilu päätös, samoin sinullekin. Harrastamisen pitää olla mukavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa tämän ensisijaisesti pitäisi olla joo. Tämän hevosen kanssa meidän mukavuudet on jääneet melko vähiin viimeisen vuoden aikana. :/

      Poista
  8. Anonyymi5/2/17 13:31

    Hyvä päätös, vaikkakaan ei varmasti helppo. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei koskaan ole helppoa päättää toisen elämästä, mutta nämä on näitä omistajuuden kurjia puolia. :(

      Poista
  9. Anonyymi5/2/17 16:09

    Teidän matkaa alusta asti seuranneena, voin vain kompata edellisiä kommentoijia: oikea, vaikka varmasti vaikea päätös. Kaikkesi olet yrittänyt ja hevosen eteen tehnyt, hyvin vähän saaden niitä hyviä päiviä. Itse en tiedä olisinko jaksanut noinkaan kauaa, varsinkin jos hevonen on jatkuvasti ollut vielä "itsekseenkin" kiukkuinen.
    Hevosten huono ja vaarallinen käytös sekä haluttomuus tehdä jotain, on aina osa isompaa kuvaa. Ns. hankalia hevosia harvemmin edes on. On vain niitä joiden vikoja ja kipuja ei ole löydetty ja hoidettu.. Näissä tapauksissa, kun ongelmakäyttäytyminen ei poistu, vaikka hevosta on tutkittu ja hoidettu päästä varpaisiin, uskon että hevoselle on parasta vain päästä pois.
    Itsellä kokemus 1-2v orista, joka kävi ihmisten päälle, oli agressiivinen, ei kunnioittanut mitään eikä ketään. Käytiin kaverin kanssa hoitamassa ko tallin muita hevosia ja välillä harjailtiin tms. myös tämä nuori poika. Kotiinviemisinä mm. tikkejä vaativa silmäkulma ja kaverilla haljennut etuhammas..
    Melko pian poika laitettiinkin pois, en tiedä mikä oli omistajan loppullinen syy. Ruumiinavauksessa löytyi aivoista verenvuotoa tms (tästä melkein 10v aikaa niin en muista kunnolla).

    Tulipahan romaani, mutta halusin vain sanoa, että ymmärrän päätöksesi täysin. Voimia koko perheelle, koska ikävä tulee niitä kuspäitäkin..

    -Heidi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikävä tulee kyllä, tuo otus on niin tärkeä ja rakas. Ja pohjimmiltaan se on miellyttävimpiä ja palvelualttiimpia hevosia, joita olen koskaan tavannut. Kukaan ei kipeänä loputtomiin jaksa olla nöyrä ja ihana. En ollenkaan usko, että tämän hevosen käyttäytyminen johtuisi mistään muusta kuin kivusta ja epämukavuudesta. En vain ole koskaan löytänyt sitä syytä, mikä auheuttaa tämän kokonaisuuden. Nyt ollaan jo monta vuotta menty hoidellen oireita, ei loputtomasti niin voi tehdä ja se alkaa kaivertaa jo sitä hevosen todellista, ihanaa luonnetta.

      Poista
  10. Anonyymi6/2/17 00:34

    Niin kuin täällä on muutkin sanonut niin oikea päätös vaikka varmasti myös vaikea. Tämän päätöksen tein juuri vuoden lopulla, kun oli aika päästää ponini viimeiselle matkalleen. Raskas päätös, joka oli kuitenkin tehtävä ponia ajatellen. Ikävä on suuri, mutta muistot säilyy ikuisesti ja tän ponin kavion jälki säilyy sydämessä ikuisesti. Hurjasti tsemppiä teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joskus täytyy ajatella kokonaisuutta myös muiden kannalta, ei oman mielen kannalta pelkästään. Haluaisin niin kovasti vielä kokeilla, etsiä ja hoitaa. Mutta siinä ei enää ole järkeä, eikä se ole reilua hevosellekaan. Hevonen on kuitenkin antanut minulle paljon oppia ja ymmärrystä, jota kukaan muu ei varmasti pysty antamaan ja siitä olen kiitollinen tälle hevoselle.

      Poista
  11. Kova, mutta oikea päätös. Jollei nuori hevonen noin vähää rasitusta kestä ja käytöksestä tulee vielä vaarallista on hyviä ratkaisuita hyvin vähän ja omaa terveyttä pitää osata arvostaa. Voimia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, nuoren hevosen kuuluu saada olla terve! Tämä ei ole sitä ollut ulkoisesti enää vuoteen, sisäisesti varmastikaan pidempäänkään aikaan :(

      Poista
  12. Arvostan ratkaisuasi. Liian monet eivät sitä osaa tehdä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Olisi minunkin pitänyt osata tehdä aiemmin, mutta parempi kai hieman myöhässä, kuin ei koskaan.

      Poista