Kuinka yhdistää äitiys ja hevoset?

Minulla on kaksi pientä lasta, joista vanhempi pian kolmivuotias. Nuorempi on vasta maaliskuussa syntynyt, eli melko pieniä vipeläjiä kummatkin.

Moni on kysynyt minulta arkielämässä, kuinka pystyn lasteni kanssa tekemään vielä hevosenikin ja jollain tapaa tavoitteellisesti. Olen kauan miettinyt asiaa, kuinka pystyn tähän. Kuinka pystyn viettämään päivässä aikaa vähintään tunnin pelkästään hevosen selässä, yleensä kuitenkin huomattavasti pidempään ja sen lisäksi vielä hoitamaan kaiken muun tarvittavan hevosten kanssa.

Esikoisemme 9kk ikäisenä

Sorruin ikäväkseni lukemaan hevotallinetin foorumilla topicia, jossa joku kysyi, voiko pienen lapsen kanssa tavoitteellisesti ratsastaa tai ylipäätään pitää hevosta. Siellä oli sitten vastaukset sitä luokkaa, että ihan pahaa teki. Mutta pääpaino oli siinä, että äiti pilaisi lapsen tulevaisuuden ja kehityksen ollessaan tunti tolkulla poissa kotoa, ja ehdottomasti ei missään nimessä äiti saisi tehdä muuta kuin olla äiti.

Itse olen äitinä hyvin rento. Lapsiani ei hyysätä eikä palvella. Heitä ei ylisuojella kolhuilta, ja he saavat toteuttaa itseään melko vapaasti, he saavat itse tehdä. Mitään vapaan kasvatuksen lapsia nämä eivät todellakaan ole ja käytöstavatkin ovat hallussa. Lapset ovat meillä tulleet siihen meidän arkeen, sen hetkiseen elämään. Me emme ole muuttaneet arkeamme lasten elämäksi. Tässä onkin ehkä se suurin syy siihen, miten pystymme hevosiamme treenaamaan.

Jo kuukauden ikäisenä ensimmäinen lapsemme oli mukana maneesilla, jossa kävimme lähes päivittäin. Lapsi kulki kisoissa ja jokapaikassa mukana, missä kävimme. Nykyisin mukana kulkee kaksi lasta, samalla tavalla. He ovat jokapäivä mukana tallilla, pienempi yleensä nukkuu vaunuissa, tai leikkii omilla leluillaan, isompi on enemmän tai vähemmän äidin ja isin apuna.

KL-mallina suokkien SM kisoissa, Harjussa

Emme pelkää lastemme likaantuvan, sillä suihku ja pesukoneet ovat sitä varten, että likaiset  vaatteet saadaan pestyä. Lapsemme eivät pelkää likaantuvansa, sillä he tietävät että suihku puhdistaa.



Toki lasten kanssa on oltava varoinen, silloin kun hevosia on lähettyvillä. Mutta vanhempi lapsemme osaakin jo olla turvassa aitojen toisella puolen, sillä aikaa kun hevosia esimerkiksi siirretään laitumelle tai tarhaan. Lisäksi aidat kulkevat niin, ettei hevoset pääse tarha/laidun matkalla karkuun lasten lähelle, vaan kaikki on aidattu turvallisuuden vuoksi.

odotus palkittu.

Kentän laidalla on pitkä penkki perhettä varten, yleensä kuitenkin vanhempi tytär leikkii kentän ulkopuolella heppaa ja laukkaalee sekä hirnuu siellä. Ja pitkä odotus palkitaan aina sopivan hevosen kohdalla, jolloin tämä ratsastamaan innokas tytärkin pääsee ratsastamaan.

Lapsillani on toki myös isä, joka kotona ollessaan huoltaa lapsia yhtälailla. Yleensä ratsastukset ajoitetaan niin, että mieheni on kotona ja voi olla lasten kanssa. Ihan aina se ei kuitenkaan ole mahdollista. Lapsemme ovat kuitenkin jo pienestä pitäen oppineet itsenäiseen touhuamiseen, sillä heitä ei ole paasattu koskaan. Sen vuokse kekseliäisenä he kyllä osaavat viihdyttää itsään kentän laidalla ilman tivoliakin.

Sen lisäksi että lapsemme kulkevat mukana tallilla he kulkevat myös isän kanssa mukana metsällä. Kaiken lisäksi he vielä tykkäävät siitä. Siinä missä muut istuvat sisällä jonkun pelikoneen tai telkkarin ääressä, meidän lapset haluavat lähteä mukaan ulos talleille. En usko, että lapsemme tulevaisuus on sillä pilattu, että he kulkevat mukana harrastuksissa, saavat paljon raitista ilmaa ja liikuntaa, sen sijaan että äiti ja isi istuisivat lasten kanssa television ääressä sisällä.

Ja muistutukseksi vielä, meillä on nuoria hevosia ja harrastetaan "katsomon hyssyttely" lajia, kouluratsastusta. Nuoret hevosemme oppivatkin heti ratsun uran alkuvaiheessa yllättäviin ääniin ja siihen, että kentän ulkopuolellakin on elämää.

Kaikkein tärkeintä lapsen kasvatuksessa on kuitenkin aito rakkaus ja läsnä olo!