Blogi       ::       Gottfrid       ::       Hillside Forgotten Gold       ::       Muistoissa       ::      

7.8.2017

Ura aloitettu!

Rataesteillä siis.


Kotti on kilpaillut esteratsastuksessa vain laatuponikilpailuissa viime vuonna, sekä maastoestekisoissa keväällä. Mutta virallisesti rataestekilpailut saivat odottaa tähän päivään asti. Viisivuotias poniruunani on kilpaillut nyt useammassa lajissa kuin yksikään muu hevosistani, ainakin jos kauneuskisatkin lasketaan mukaan. Nemon kanssa kilpailimme este-, koulu- sekä matkaratsastukessa.

Esteratsastuskilpailut valikoitui kalenteriin yksimielisesti. Kisakalenterissa oli aukko sekä ponilla, että ratsastajalla. Kun vuoden yksi odotetuimmista kilpailuista on päätetty kisata esteillä, olisi suotavaa käydä vähän alle startteja samaisesta lajista. Vähiin se jääkin.

E.S. riding clubin 1-tason estekilpailut vietiin läpi ilman minua. Kisat vaativat hieman järjestelyä, sillä jo pelkkä traileriyhdistelmämme vaatii minut ratin taakse. Paitsi jos keventää lastia esimerkiksi hankkimalla kevyemmän kopin. Onneksi sellainen löytyi tyhjän panttina sukulaisilta, että ei tässä nyt ihan höveliksi ruettu! Jostain syystä tällainen vuorotyöläinen ei voi joka ikistä kesäviikonloppua buukata toisille työkavereille.. 

Luokiksi valikoitui 70cm sekä 80cm, sillä ne on breedersissäkin edessä. Korkeus ei tuota ponille ongelmia, se pomppaa kyllä ja korkealle. Ongelmista suurin on varmasti löytää hyvä balanssi vauhdin kanssa. Poni tarvitsee poweria, mutta liika on liikaa. Kultainen keskitie, oi kunpa se löytyisi!

Poni laitettiin aamulla koppiin, mutta minä hyppäsin toisen auton ratin taakse, matkalle töihin. Poni matkasi kisoihin, ilman minua! Voi, että osasikin olla vaikea paikka. Odottaa täysin tiedottomana mikä tilanne kisapaikalla on. Onneksi oli equipe, josta pystyi vähän seuraamaan kisojen kulkua. 

70cm luokka meni ponin osalta muutoin hyvin, mutta harmittava yksi kielto. Samainen este oli osoittautunut joka luokassa ongelmaksi. Mutta puomit pysyivät ylhäällä ja rata muutoin oli  mennyt hyvin. Ei muuta kuin hieman enemmän painetta seuraavalle radalle. Ja niinhän siinä sitten kävi. Kultainen keskitie vei virheittä maaliin asti ja aikakin riitti toiseen sijaan! Aika huippua! Minun kouluponiini onkin melkoinen multitalentti. No sehän toki oli  jo tiedossa.

Nyt vielä Pantsun viimeistelytreeneihin, hierontaan ja kohti nuorten hevosten festivaalia ja ponibreederssin esteratoja. Voiko enää jännemmäksi mennä?! 

Poni kävi tänään klinikalla ottamassa itsestään mittaa. Villit veikkaukset olivat minulta max. 136cm, mieheltä jopa 138cm. Mutta niin vain kävi, että metsään mentiin ja syvälle. Ponin virallinen säkäkorkeus tällä hetkellä on vain 132cm. Sehän täytyy vielä mitata ensi vuonna breederssiä varten ja seitsemän vuotiaana toistamiseen, jotta saadaan pysyvä tulos. Mutta se on todellakin pieni poni. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti