Netin keskustelupalstat täyttyvät entistä enemmän aiheella hevoskaupanhuijaus. Ostaja tuntee olevansa huijattu, kuinka saan peruttua kaupat. Jo ennen hevosen ostoa mietitään, mitä mahdollisuuksia on kaupan perumiselle, hevosen palauttamiselle ja rahojen takaisin saannille. Miksi ostaa hevosta, jos lähtökohta on jo ennen ostoa tämä?!
Keskustelupalstoilla ei liiemmin kerrota onnistuneista kaupoista. Kun poni oli sitä mitä luvattiin, sitä mitä etsittiin ja sitä mistä maksettiin. Jos eläisi vain keskustelupalstojen sisällöllä, voisi ajatella, että ponikaupat on aina epäonniset. Koskaan ei saa sitä mitä luvattiin, eikä onnea tule ponin myötä, korkeintaan vain suuri ja kallis riitatilanne myyjän kanssa.
On pakko antaa edes muutaman ponin verran onnistuneiden kauppojen kokemuksia. Ponikaupoissa voi mennä metsään ja pahasti, mutta vika ei useinkaan ole ponissa eikä myyjässä, vaan siinä kuvassa, joka peilistä katsomalla näkyy. On sanonta, ettei tervettä ponia ole olemassakaan. Totta toinen puoli. Meistä kukaan ei synny virheettömänä, mutta valtaosa pystyy elämään virheidensä kanssa. Aivan sama pätee nelijalkaisiin ystäviimmekin.
Kotti on tutkittu korvista hännänpäähän, eikä sekään virheetön ole. Sillä on aavistuksen supussa etujalat ja lantio aavistuksen vino. Ei ihan mahdottomasti ole vaikuttanut meidän elämään, koska nämä on otettu ponin elämässä huomioon kengityksen ja treenien muodossa. Ihan samalla tavalla minäkin istun vinosti ja korjaan sitä jatkuvasti, jottei vino istuntani pahene, vaan pikemminkin suoristuisi. Kaikesta huolimatta meillä on ponin kanssa tavoite, jota ei ääneen vielä sanota, ennen kuin ollaan muutama pykälä lähempänä sitä. Kaikkine vikoineen ja virheineen.
Täytyy tunnustaa, että tuon otuksen kohdalla en oikeasti kuuna päivänä voinut kuvitella, mitä sain. Me ostimme vain pienen ponin, joka liikkui videolla omalla moottorillaan ja hyvällä työmoraalilla. Niitä vaalimalla ponista on saatu kuorittua aikamoinen otus. Hetkeäkään en ole katunut kauppoja, kuten en minkään hevosostokseni kohdalla. Mutta Kottin kohdalla olen enemmän vain kiitellyt siitä onnesta, joka meitä kohtasi, että ponin löysimme ja ostimme.
Koska Frodoa ei varsinaisesti ole ostettu, vaan se on kasvattajan kanssa yhteistyössä tehty alusta asti, en katso sen olevan varsinainen ponikauppa. Ostin siemenet, maksoin kulut ja lopputuloksena oli onnistunut orivarsa. Varsa oli siis tilaustyö.
Eppon kanssa taas tehtiin ihan viralliset kaupat, niin kuin Kottinkin kohdalla. Erona vain oli, että Kotti ostettiin varsana, Eppo jo koulutettuna vanhempana ponina. Kun on etsimässä lastenponia, turvallista sellaista, on kriteereissä oltava tosi tarkka. Ihan kaikkea ei ponilta voi vaatia. Samassa paketissa ei voi olla reaktiokykyä ja pomminvarmuutta. Poni ei osaa erotella tahatonta ja tarkoitettua apua. Se on joko - tai. Jos haluat pohkeisiin helposti reagoivan ponin, se reagoi niihin pohkeisiin aina samalla herkkyydellä, myös silloin, kun sitä ei ole toivottu. Tämä yksinkertainen ruohojuuritason teorian ymmärtäminen tuntuu nykyisin olevan mahdotonta. Kukaan ei ratsastuskoululaisen äidille ole sanomassa, kuinka eläin toimii. Ja ponikaupat on taputeltu tuhoon jo ennen kuin alkavatkaan. Jos myyjä katsoo paremmaksi olla myymättä ponia juuri ko. perheelle, saa myyjä kuulla kunniansa ja perästä tulee säkillinen paskaa. Nykyisin ponit ostetaan samalla tavalla kuin kultakalat. Ei niistä mitään tarvitse tietää etukäteen. Ruokaa ja akvaario, poneille karsina. Sillähän pääsee jo alkuun.
Toisaalta myös myyjistä on moneksi. Etsiessäni Epon ratsastajille turvallista ponia, sain jopa tarjouksia 3v. welsh poneista. Mikä mahtava yhtälö taitamaton poni ja vielä taitamattomampi ratsastaja. Ja minut haukuttiin, kun kerroin faktan siitä, että nuori poni ja täysin noviisi ratsastaja eivät todellakaan kuulu yhteen. #ikäonvainnumeroita Toivon todella, että ko. poni, jota kovasti yritettiin kaupata maailman toimivimpana lastenponina, on päätynyt kotiin, jossa ei ihan heti joudu niihin tehtäviin.
Eppo, tuo maailman mainioin moniponi. Miten sen nyt sanoisi? Hiekkaa on ratsastajista vanhempi päässyt jo maistelemaan kahteenkin otteeseen, mutta sehän kuuluu vahvasti tähän lajiin. Eppo ei ole automaatti, jolta voi pyytää mitä mieleen juolahtaa ja poni koneen omaisesti suorittaisi. Ehei. Itseasiassa voisin sanoa Eppon olevan hyvinkin vaikea lasten ratsu. Se ei sovellu aralle lapselle ollenkaan, sillä Eppo itse on kovin arka ja epäilevä tyyppi, jonka vuoksi se tarvitsee paljon tukemista ratsastajaltaan. Eppo ei sovellu äkkipikaiselle ratsastajalle, vaikka itse onkin hyvin rauhallinen tyyppi, on se myös erittäin herkkä poni, etenkin eteenpäin menoon. Vauhtia ponilla riittää vaikka muille jakaa, mutta jarrut ovat toisinaan hyvinkin hanakasti ruostuneet kiinni. Kaikesta huolimatta, Eppo on juuri sellainen poni, jota lapsilleni hain. Se opettavainen. Kaikkea ei saa heti eikä varsinkaan käskemällä, vaan pitkäjänteisellä rauhallisella työllä. Se on kiltti. Vaikkakin omaa ponimaista pilkettä silmäkulmassaan, se tekee työnsä tunnillisesti, eikä mieti kentän alusten syömistä työaikana. Se luottaa ratsastajaansa, siihen vanhempaan. Eppo ja Aino ovat kuin paita ja peppu, pieniä ja päättäväisiä kummatkin. Ja he tulevat niin hyvin toimeen keskenään, vaikka poni välillä viekin ratsastajaa 6-0. Nuorempi ratsastaja on Epon kanssa oikein toimiva pari maastakäsin, mutta vielä ei taidot ole niin hyvin karttuneet, että voisi ratsastaa Epolla ilman maa-apua.
Kaiken kaikkiaan olen Eppoon erittäin tyytyväinen. Se on opettanut ratsastajiansa todella paljon ja on toivottavasti opetustiensä alussa. Voiko enempää ponilta toivoakaan? Se on luotettava ja turvallinen, tai niin turvallinen kuin elävä eläin voi olla. Olen tippunut keinuhevosenkin selästä, paljon pahemmin, kuin tyttäreni Epon selästä. Eppo on kiltti ja kuuliainen, juuri sellainen, millaiseksi myyjä sen kuvaili.
Lasten ratsuihin ei osteta kasvuvaraa samalla tavalla kuin luistimiin. Pikkuponi, joita meillä on itseasiassa kaksin kappalein, on lapselle ehdottomasti se oikea vaihtoehto. Me olemme toki tällaisia pienikokoisia, aikuisiälläkin poniratsastajia, mutta Eppo on 116cm korkea ja ratsastaja on n. 120cm pitkä. Poni näyttää ratsuna vielä aika suurelta tytön alla, joten kasvunvaraakin vielä on. Ponia joutunee jossain kohtaa vaihtamaan, se on selvä. Mutta mieluummin harrastelee aikansa sopivalla ponilla, ja vaihtaa sitten vähän isompaan. Jos vaihtoehtona on ratsastaa ylisuurella ratsulla, jonka kanssa ei yksinkertaisesti edes pysty käyttämään apujaan oikein.
Toisaalta myös myyjistä on moneksi. Etsiessäni Epon ratsastajille turvallista ponia, sain jopa tarjouksia 3v. welsh poneista. Mikä mahtava yhtälö taitamaton poni ja vielä taitamattomampi ratsastaja. Ja minut haukuttiin, kun kerroin faktan siitä, että nuori poni ja täysin noviisi ratsastaja eivät todellakaan kuulu yhteen. #ikäonvainnumeroita Toivon todella, että ko. poni, jota kovasti yritettiin kaupata maailman toimivimpana lastenponina, on päätynyt kotiin, jossa ei ihan heti joudu niihin tehtäviin.
Eppo, tuo maailman mainioin moniponi. Miten sen nyt sanoisi? Hiekkaa on ratsastajista vanhempi päässyt jo maistelemaan kahteenkin otteeseen, mutta sehän kuuluu vahvasti tähän lajiin. Eppo ei ole automaatti, jolta voi pyytää mitä mieleen juolahtaa ja poni koneen omaisesti suorittaisi. Ehei. Itseasiassa voisin sanoa Eppon olevan hyvinkin vaikea lasten ratsu. Se ei sovellu aralle lapselle ollenkaan, sillä Eppo itse on kovin arka ja epäilevä tyyppi, jonka vuoksi se tarvitsee paljon tukemista ratsastajaltaan. Eppo ei sovellu äkkipikaiselle ratsastajalle, vaikka itse onkin hyvin rauhallinen tyyppi, on se myös erittäin herkkä poni, etenkin eteenpäin menoon. Vauhtia ponilla riittää vaikka muille jakaa, mutta jarrut ovat toisinaan hyvinkin hanakasti ruostuneet kiinni. Kaikesta huolimatta, Eppo on juuri sellainen poni, jota lapsilleni hain. Se opettavainen. Kaikkea ei saa heti eikä varsinkaan käskemällä, vaan pitkäjänteisellä rauhallisella työllä. Se on kiltti. Vaikkakin omaa ponimaista pilkettä silmäkulmassaan, se tekee työnsä tunnillisesti, eikä mieti kentän alusten syömistä työaikana. Se luottaa ratsastajaansa, siihen vanhempaan. Eppo ja Aino ovat kuin paita ja peppu, pieniä ja päättäväisiä kummatkin. Ja he tulevat niin hyvin toimeen keskenään, vaikka poni välillä viekin ratsastajaa 6-0. Nuorempi ratsastaja on Epon kanssa oikein toimiva pari maastakäsin, mutta vielä ei taidot ole niin hyvin karttuneet, että voisi ratsastaa Epolla ilman maa-apua.
Kaiken kaikkiaan olen Eppoon erittäin tyytyväinen. Se on opettanut ratsastajiansa todella paljon ja on toivottavasti opetustiensä alussa. Voiko enempää ponilta toivoakaan? Se on luotettava ja turvallinen, tai niin turvallinen kuin elävä eläin voi olla. Olen tippunut keinuhevosenkin selästä, paljon pahemmin, kuin tyttäreni Epon selästä. Eppo on kiltti ja kuuliainen, juuri sellainen, millaiseksi myyjä sen kuvaili.
Ostaako lapselle poni
vai
hevonen?
Minä ajattelin Kottin ostossa lapsiani. Heille on sitten kivan kokoinen poni odottamassa. Ja nyt olen erittäin tyytyväinen tilanteeseen, jossa vanhempi tyttäristäni ratsastaa pääsääntöisesti Eppoa, mutta kerran viikkoon saa myös ratsastaa Kottilla, joka on vielä aivan liian iso, mutta rauhallisen luonteensa vuoksi erittäin hyvää harjoitusta ratsastajalle. Kotti ja Eppo ovat ratsain kuin yö ja päivä, kun pieni ihminen on selässä. Siinä missä Eppo lähtee pukkilaukalla karkuun, kun ratsastaja on maantautunut, jää Kotti katsomaan, mihin se matkustaja oikein jäi?!
Pienet lapset, vuorotyö ja oma talli. Tämäkö on niitä ruuhkavuosia? Niin tai näin, minusta juuri tämä on elämäni parasta aikaa! Vai voiko muka tulla jotain vielä parempaa?
Kuvat on ratsastajan virallisia 7-vuotis syntymäpäiväkuvia. Minkäs muunkaan kuin parhaan ystävän, Eppon kanssa 10.10.2018.
Edellisenä yönä Eppo kävi lähes kuoleman rajoilla, sillä vanha höppänä oli unohtanut juoda riittävästi ja iltatallilla karsinassa oli hyvin kivulias ja heikkovointinen poni. Eppo hengitti tiheästi, pumppasi kyljillään, tärisi ja oli aivan hikinen, sekä yltä päältä kuivikkeissa. Jokunen tunti yön pimeässä ponia kävelytettiin, juotettiin ja kävelytettiin. Pikkuhiljaa ponin olotila alkoi kohentua. Hetken mietin jo sitä, että olenko valmis lähtemään ponin kanssa klinikalle, sillä eihän pienelle tytölle voi antaa syntymäpäivänään suru-uutisia ponistaan. Ja olisin ollut valmis sen tekemään, viemään tarvittaessa ponin klinikalle. Onneksi kuitenkaan ei tarvinnut. Jo toinen ähky koko omistajuushistoriassani. Miksi nämä ponit eivät juo riittävästi? Nyt niitä pakkojuotetaan mashvellillä jokaisena päivänä, kun työvuorot pakottavat pidemmän ruokintavälin, joka tarkoittaa suurempaa heinämäärää kerrallaan. Kumpikin ähkyistämme on ollut seurausta pitkästä ruokintavälistä ja kuivasta, kylmästä kelistä. En oppinut ensimmäisestä kerrasta, mutta tästä toisesta päätin ottaa opikseni.
Koko tekstin pääpointti oli kiittää ponieni kasvattajia ja myyjiä!
Kiitos teille, että onnen saimme ponien myötä meille!
Hyvä kirjoitus! Omasta tuttavapiiristäni tiedän useammankin ponin, jotka ovat lähteneet myyjän kotipihasta täysin lastenratsuina ja vähän ajan päästä ostaja on ilmoittanut tulleensa huijatuksi, koska poni on aivan hullu.
VastaaPoistaJännästi niitä samoja ihmisiä "huijataan" kerta toisensa jälkeen, kun taas toisille ihmisille sattuu järjestään kilttejä hevosia. :P
Eläin on loppujen lopuksi vain ihmisen ja käsittelijänsä peili. Toisilla kuva miellyttää, toisilla ei. Vika ei loppujen lopuksi ole kuitenkaan peilissä itsessään.
Poista