Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       Muistoissa       ::      

20.10.2014

Lauantain superhepat

Lauantai oli superpäivä ratsujen kanssa.
Pakkanen jäädyttää jo kentän yöksi, mutta onneksi aurinko sulattaa sen päiviksi.

Nemo keväällä 2014
Ensin oli vuorossa Nemo. Laitoin ensimmäistä kertaa kannukset jalkaan, sitten yhden vuosisadan. Nemolla kannuksia ei ole käytetty moneen vuoteen. Tänään kuitenkin halusin laittaa ne, kahdesta syystä. Nemo on vähän hidas ja laiska jalalle, joten sen kanssa jalka jää helposti vähän liiaksikin kiinni. Kannuksen kanssa jalan jäädessä hitaaksi ja vaikuttamaan, löytää nopeasti itsensä hiekan seasta. Halusinkin katsastaa tilanteen oman jalkani kanssa, olenko jalkani kanssa kuinka nopea. Toinen varsinainen syy oli katsoa, onko kannuksesta hevosen reaktioihin vaikusta.

Lopputulos kumpaankin oli - ei.

Olin oikeastaan yllättynyt siihen, ettei kannus saanut hevosessa pahempaa reaktiota tai herneen vetoa sieraimeen, vaikka muutaman kerran oikeasti käytin kannusta. Reaktio nopeutta ei kannuskuitenkaan lisännyt, päin vastoin. Hevonen heittäytyi jopa täysin mykäksi jalalle ja jännittyi. Niin perinteistä Nemoa. Ja vuosia sitten olen ratsastanut sillä aina kannuksen kanssa.

Teimme paljon väistöjä, jonka vuoksi ajatus koko kannuksista lähtikin. Väistöt ovat Nemolle vaikeita, siis pohkeen väistö. Hevonen ei ole niistä koskaan suoriutunut kunnialla, sen sijaan kaikki muu piruetteihin asti kyllä sujuu.
Vaikka olemmekin seitsemän vuoden aikana vähän edistytty väistöjen suhteen, ei ne vieläkään ole väistöjä. Hevonen ei vaan pysty ottamaan ristiaskelia ja olla samalla suora. Voit valita päivästä riippuen ristiaskeleet, taipuneella hevoselle (taivutus suunta riippuu päivästä sekin) tai suoran hevosen, joka 60 metrin aikana on päässyt metrin sivuttaissuunnassa, ottamatta yhtään ristiaskelta.

Väistöt ovat siis ikuisuusprojekti, jos niitä tahtoo suorittaa oikea oppisesti.

Väistöjen jälkeen jatkui treenaaminen siirtymisten muodossa. Nemon kanssa laukka on ollut kehitystyön alla, niinpä teimme paljon siirtymisiä käynti-laukka ja ravi-laukka välillä. Laukassa työskennellään vain hyvän laukan verran. Huonoa laukkaa on turha laukata. Teimmekin paljon; askel ravi tai käynti + kolme askelta laukkaa. Nemolle laukasta takaisin tulo on helppo pysähdykseen, mutta käyntiin ja raviin siirtymisiin ei,sillä se menettää helposti tasapainon. Nopeilla siirtymisillä askellajien välillä hevonen sai pidettyä itsensä kasassa, niin kauan, kunnes voima loppui.

Nemo oli kuitenkin oikein hyvä, vaikka se kaiken kaikkiaan kannusten mukana olon takia olikin vähän puissa. Se suoritti rankan työskentelyn kunnialla, ottaen huomioon hevosen kunnon ja työskentelyn kuukausi takaperin.


Simo ennen syyslomaa

Hyvin sujuneen Nemon jälkeen oli ilo korvissa jo ennen kuin otin ratsu kakkosen hommiin.
Simo on liikkunut liinan päässä varovasti ja sitä on hierottu ja venytelty paljon. Edellisenä päivänä olin käynyt postista back on trackin loimen; mitäpä en rakkaan höpönassun takia tekisi? Toisaalta Botin tuotteet ovat itselläni toimineet hyvin, esim. Hanskojen ansiosta pystyn talvellakin aamuisin laittamaan käden nyrkkiin. Ennen niiden käyttöä ei onnistunut, ennen iltapäivää, kun sormet olivat päivän vetristäytyneet.

Simo sai satulan selkään ja matkasimme innoissamme kentälle. Ensin höyryt pois liinan päässä. No niitä ei pahemmin ollut, hevonen oli asenteella; teen mitä pyydän, hyppää selkään vain.

Teimmekin tälläkertaa liinan päässä töitä Simon vaikeampaan suuntaan, eli oikeaan kierrokseen. Vaikea suunta ei ole muuten, mutta se puomien kohta on jäänyt hevoselle ongelmaksi. Emme olekaan tähän suuntaan ratsain menty sen jälkeen kun Simo vaikutti huonolta ennen lomaansa. Sen takia aloitimmekin vähän varmemmin ja teimme liinan päässä hommia. Siirtymisiä ravi-käynti välillä ja muutamia pysähdyksiä ja liikkeelle lähtöjä.

Puomien kohdan ongelmillekin löytyi syy; Niiden takaa hyökkää milloin mitäkin - kissat, naapurin koirat ja jopa linnut. Kyllähän siinä on jo paljon pureskeltavaa ja pelon aihetta. 

Mahtava hevonen. Olin niin tyytyväinen hevoseen ja siihen tunteeseen, kun ladan jälkeen hyppää Porchen kyytiin. Simo tuntuu niin mahtavalta, tällaisia hevosten pitäisi olla.

Simon harvakseltaan tapahtunut tahditus on hävinnyt. Se ei ole tahdittanut askeltakaan sen jälkeen kun klinikalle ajan varasin. Lähdenkin hyvillä mielin hevosta sinne viemään, kun varsinainen sinne lähdön syy on poistunut, joka todennäköisesti johtui juurikin kasvavan nuoren lihas ongelmista. Toivossa on hyvä elää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti