Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       Muistoissa       ::      

15.10.2014

Nokka kohti Porvoota

Punainen pippuri eli Simo on aiheuttanut harmaita hiuksia. Niin paljon, että jouduin turvautumaan hiusväriin ja sain tänään varattua klinikalle ajan ensiviikolle.

Olen maksanut oppirahani kalliisti ja nyt olen jo vainoharhaisen tasolla hevoseni suhteen. Varsinaisesti meillä ei ole mitään virallista, konkreettista vikaa. Tai onhan siinä vinoutta, ristiselän jumia ja ajoittaista, hyvin harvakseltaan tapahtuvaa tahditusta lisätyssä ravissa. Siinäpä ne oireet sitten olikin. Hyvin yleistä nuorella, tasapainottomalla ja vielä voimattomalla hevosella.

Eniten itseäni huolestuttaa vinous, vaikka se yleistä onkin, hevoset ovat toispuoleisia, niin kuin ihmisetkin. Simo on kuitenkin aina ennen ollut hyvinkin suora ja muuttunut vinoksi yht'äkkiä.

Vaikka voisinkin yrittää katsoa lähteekö hevonen treenillä ja hieronnalla paranemaan, haluan varmistua, ettei ongelmat ole jostain suuremmasta asiasta. En halua piilotella oireita, ennen kuin tiedän ettei niiden takana ole mitään vakavampaa.

Niinpä varasin ajan Porvoon klinikalle, jotta saan "tuska-listan" ennen kuin aloitamme talvikauden treenaamiset, kohti ensivuotta.
Toivottavasti hevosesta ei mitään suurempia vikoja löydy. Tiedossa on alusta asti ollut vähän hassu asentoiset etujalat. Pitkät vuohiset ja varsa-aikana hurjalta näyttänyt kokkapolvi on nykyisin jo suoristunut varsin näkymättömiin, eikä enää väsyessäkään tule esiin. Vähän hajavarpaisuuttakin löytyy, mutta ei mitään silmiin pistävää vikaa. Ihan normisettiä, mitä jalostus on tuonut tullessaan.

Toisaalta Uuno oli täydellinen etujaloistaan. Ulospäin. Jos olisi tajunnut, jos olisi ollut joku tarve, olisin sen aiemmin käyttänyt kuvissa. Mitään elettäkään, ei yhtään mitään, ennen kuin hevonen on täysin pois pelistä. En ikinä olisi voinut uskoa sen jaloista löytyvän mitään niin konkreettista vikaa, kuin mitä siellä oli. Siispä päätin ottaa turvallisemman tien tulevaisuuteen selvittämällä nyt, mitä kaikkea huomioon otettavaa hevosesta löytyy.


Simo sai loppuviikosta rokotuksen, sillä olin laittanut kalenteriin ylös jossain vaiheessa muistutuksen. Soitin eläinlääkärin, nakattiin rokote kaulaan, jota Simppa ei edes tapansa mukaan huomannut ja annoin passin kouraan eläinlääkärille. Hetken aikaa siinä katseli passia ja hymisi "hetkinen.." Itse olin siinä vaiheessa jo fiiliksissä, että ei kai taas ole mennyt vanhaksi joku?! Laskettiin, laskettiin ja vielä kerran laskettiin päiviä, kun ei täsmää sitten mitenkään. Kunnes tajuttiin, että olin nyt puolivuotta liian ajoissa. Minä hölmö kutsuin puolenvuoden tehosterokotteen, vaikka hevonen olikin jo saanut sen puolivuotta sitten. Nyt ei olisi tarvinnut rokottaa vielä ollenkaan. Ompahan ainakin rokotettu.

Simo on muuten työskennellyt vähän liinanpäässä, mm. Puomitreeniä, jotta takapää saisi voimaa, sekä käyty maastossa kävelemässä, maastakäsin. Olin valmis jo aloittamaan taas selästä työskentelyn, mutta varustaessani tsekkasin puolivahingossa satulan istuvuutta. Ei istu, ei. Ei sitten mitenkään päin. Takapalallisella romaanilla kyllä saa siitä vielä hetkellisesti käytettävän, mutta kyllä edessä siintää satulan vaihtokin.

Nykyinen satula ei vielä vuottakaan ole, mutta se ostettiinkin silloin Uunolle. Onneksi se palveli kesän kesäponilla, sekä sen lisäksi myös Nemolla ja Simolla. Joten ihan hukka ostokseksi se ei onneksi jäänyt.

Eilen kuitenkin päätin vähän selästä kokeilla, miltä hevonen tuntuu. Ja tuntuuhan se, aivan mahtavalta! Ei harmita ollenkaan, että olen malttanut pysyä poissa selästä, sillä niin hyvältä se tuntui.

Tahdittamistakaan ei ole enää näkynyt muutamaan työskentely kertaan askeltakaan. Pikku hiljaa tässä jatketaan työntekoa ja ensiviikolla klinikalla terveystarkastuksen kautta suurempiin suunnitelmiin kohti tulevaisuutta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti