Askel eteen, kaksi taakse!

Simo on saanut nautiskella valmennuksen jälkeen elämästään melko leppoisasti. Sillä on ollut ohjelmistossa vain maastoilua sekä kävelytystä. Osittain takaisin tulleiden pakkasten ja lumenkin vuoksi, sillä mahtavat korkkarit kasaantuivat kavioiden pohjiin, kun maanantaina suuntasimme satuloineen kentälle, treeni mielessä. Juu ei, ei ratsastettu! 

Elämä on siis ollut varsin kevyttä ja helppoa. Meillä kuitenkin olisi tarkoitus olla lauantaina harjoittelemassa kilpaulutilannetta kouluaitojen sisäpuolella, joten harjoitellakin ehkä täytyisi. Vain lahjattomat treenaa, juu, mutta ehkä me ollaan kuitenkin niitä lahjattomia. Tai ratsastaja ainakin, hevosen sanokoon omasta puolestaan ihan itse.

Niinpä matkasimme tiistai-iltana maneesilla, vaikka oma kenttäkin olisi taas ollut ihan käyttökuntoinen. Pääsimme lähtemään matkaan vasta kahdeksan jälkeen illalla, jokseenkin yötä myöten taas heppahommissa sai aikaansa viettää. Onneksi lapset osaavat nukkua autossa. 

Maneesilla hevonen otettiin tuttuun tapaan suoraan kopista sisälle, jossa hetken aikaa tallusteltiin ennen varustusta. Selästä käveltiin melko kauan. Teimme ison keskiympyrän B-kirjaimen kohdalle, jossa se tehdään lauantain radassa ravissa ja laukassa, sekä tietenkin myös lävistäjälinjat kävimme ratsun kanssa käynnissä tutustumassa. Hevonen vaikutti varsin hyvältä, todella herkältä painolle ja tarjosi lähes ajatuksesta pysähdyksen hyvinkin ärkäkkäästi. 

Sitten olikin aika aloittaa hommat, siirtyminen raviin sujui ihan hyvin ja muutaman eteen ratsastetun askeleen jälkeen oli aika jo testata jarruja, hidastamalla ravia. Hidastus sujui hyvin, siitä taas pieni eteen ratsastus, kääntyminen lyhyelle sivulle ja siitä se sitten lähti. Mopo hirtti jarrun auki-asentoon, puremalla kuolaimeen kiinni, ja vauhti sen kuin kiihtyi. Onneksi ratsuni ei sentään keksinyt pomppimaan alkaa, pelkkä eteenpäin meno riitti. Kun sitten lopulta sain jarrun irroiteltua hampaiden välistä, ja rauhoitettua hevoseni jonkin moiseen kontrolliin, kävi pian uusi samanlainen reaktio kaarteen tullessa vastaan. Suoralla uralla hevonen alkoi takkuilemaan, eikä olisi halunnut ravata eteenpäin ollenkaan. Se heitti vain takaosaansa sivulle, totesinkin hevosen olevan aivan karmea joten oli otettava liina ja vähän juoksuttaa. 

Liinassa hevonen oli hyvin haluton laukkaamaan, se oli etupainoinen ja laukka tippui jatkuvasti raviin. Se ei ole Simon tapaista, yleensä se vain laukkaisi ja laukkaisi, ja vielä kerran laukkaisi. Kun hevonen oli riittävästi saanut osoittaa, ettei se vauhti sitten kuitenkaan ollutkaan se juttu, oli aika kivuta takaisin satulaan. 

Jo ravin nosto tuotti silkkaa vaikeutta, ja hevonen ilmoitti haluttomuutensa selväti. Hetken aikaa keskustelimme siitä, jatkammeko hommia, sillä olihan hevosen nyt pohkeesta liikuttava edes muutama askel . Kun sitten vauhtiin taas pääsimme, oli alla taas aivan uusi ratsu, joten ravailimme kivasti lauantain rataa läpi. Askeleen pidennykset lähtivät todella hyvin, mutta sitten olisi pitänyt nostaa se laukka. Ensimmäinen nosto kustiin ihan täysin, joten uusi yritys paremmalla onnella. Laukka nousi ja tehtävät tehtiin, myös askeleen pidennykset. Vauhtia ei puuttunut, mutta homma kuitenkin jotenkin pysyi käsissä. Toinenkin laukka löytyi ja askeleen pidennyksetkin jotenkuten. Rata päästiin ratsastamaan läpi kertaalleen, joten kuten. Laukka oli kuitenkin jotain aivan hirveää. Hevonen ravisteli päätään ja yritti paeta kokonaan tuntumalta. Se oli etupainoinen ja aivan karmea. 

Katsoinkin radan jälkeen jo meidän menoa hevosen selästä käsin videolta, sillä halusin nähdä kuinka se oikein liikkui. Epäpuhtaalta se ei vaikuttanut, mutta jotain häikkää hommassa silti oli. Päätin tehdä vielä vähän laukkatyöskentelyä ja etsiä siinä vähän tuntumaa. Kun homma ei kuitenkin ottanut sujuakseen, vastassa oli aina päätään riuhtova hevonen, päätin kokeilla satulan kanssa pientä muutosta, ottamalla vällyä pois välistä. Hevonen parani heti, mutta se ei siltikään ollut hyvä. 

Kotiin lähdettiin kurjin fiiliksin, mikäs nyt oikein mättää? Onko hevonen jostakin kipeä, sillä eteenpäin pyrkimyksen puute ja alta pois pakeneminen viittaisi kipuun. Mistä hevonen olisi kipeä, jaloista? Selästä? Korvakarvoista? Päätimme katsoa huomenna tilannetta uudelleen, kokeilla toisella satulalla, hevonenhan kuitenkin parani, kun satulaa muutettiin.

Videota vähän eiliseltä, ei tosiaankaan meidän päivä, vai voiko jo sanoa yö?

Tänään saikin sitten aamulla pettymykseksi todeta lunta ja pakkasta, joka kuitenkin muuttui sulaksi kentäksi ennen miehen töihin lähtöä. Eihän meidän tarvinnut kuin hetki katsoa, onko samanlaisia ongelmia toisellakin satulalla. Hetki käveltiin ja sitten vain kokeiltiin ravia. Minulla oli heittoistuin olo, sillä jalustimet olivat aivan liian lyhyet, mutta se hevonen. Hevonen oli aivan eri, se liikkui innoissaan ravissa eteenpäin, muttei karannat alta, saimme todella hyvät lävistäjät askelta pidentäen ja ratsuni liikkui iloisesti eteenpäin, tuli pidätteistä takaisin ja lähti pohkeestä mielellään etenemään. Mikä kaikkein parasta, hevonen ei ollut laisinkaan niin etupainoinen kuin eilen. Oliko siis vika kuitenkin satulassa? 

Nyt kun tätä on pidemmälti pohtinut niin kyllä. Hevonen on koulusatulan kanssa ollut helposti pohkeen taakse, paikalleen junnaamaan jäänyt ja se kulkee usein mielellään vinosti. Kaarteista otetaan lisävauhtia ja kaikki oireet täsmää, vain tuon satulan kanssa. Tokikaan estesatulan kanssa emme ole paljoa kentällä työskennelleetkään, mutta sen verran, että voin todeta, ettei sen kanssa ole samoja ongelmia.

Edessä on siis auttamatta taas satularumbaa. Yritän saada meidät mahtumaan satula-auton satulan sovitukseen reilun viikon päähän. Ajattelin samalla ottaa Kottinkin ehkä mukaan, jotta saisi sillekin kunnollisen satulan kerralla, nykyisessä intialaisessa, vaikkakin uusi on, on intialaisen satulan tyyppivika mm. epäsymmetrisesti kasaan kursittu. 

Jokatapauksessa oli huojentavaa huomata, ettei hevosessa ehkä ole korvakarva kipuja tälläkertaa. Koulusatulan sopivuus on ollut kyllä kysymysmerkki jo edellisen sovituskerran jälkeen, silloinhan sitä ei edes sovitettu ratsain, kun sovittajalla ei ollut aikaa eikä oikeastaan mielenkiintoakaan. Vaihtoehto kaksi on pakata ratsun alut kyytiin ja suunnata sinne, minne aina ennenkin; HippoSporttiin.

Nyt kuitenkin yritämme pelata estesatulalla, siihen saakka, että koulusatulasta vaihtamalla tai muokkaamalla saa sopivan. Sopivan niin, että hevonenkin on sitä mieltä!

Meidät löytää nykyisin myös facebookista!