Helsinki Horse Fair - ensikertalaisen silmin

Minulla oli kunnia päästä Helsinki Horse Fair- tapahtumaan blogipassin ansiosta. Voitin vielä kaksi lippua Ellikki.fi -blogista, joten sain otettua mukaan myös mieheni sekä perheemme vanhemman tyttären.

Meidän perheelle tapahtuma oli entuudestaan täysin tuntematon, sillä aikaisempina vuosia on ollut nuoremman lapsen syntymä, jonka syntymäpäiviä 6.3 vietimme, sekä työkiireitä. Tapahtuma on valehtelematta sen takia hukkunut Apassionatan ja hevoset messun kanssa kastiin; ei pysty, ei kykene! Vuorotyöläisellä ei ole vara ottaa vapaita joka "kissan ristiäisiin". Tänä vuonna kuitenkin pääsimme vihdoin itsekin mukaan.

Lähdimme tapahtumaan lauantai-päiväksi. Navigaattori ohjasi hyvin perille ja messukeskuksen nettisivuilta löytyi helposti osoite navigaattoria varten. Parkkihallista oli kuitenkin hankala ensikertalaisen löytää oikea sisäänkäynti, sillä kaikista ohjeista puuttui eteläisen sisäänkäynnin ohje, josta meidän piti mennä sisään. Tovin suunnistettuamme löysimme kuitenkin perille. Sisällä oli paljon porukkaa ja edessä taas suunnistusta; mihin tästä nyt lähdemme?

En ollut ottanut tapahtuman sisällöstä ihan hirveästi selvää etukäteen. Oikeastaan lähdin tapahtumaan "soitellen sotaan" ajatuksella. Ensimmäisenä päädyimme katsomaan valjakkoajoa, sattumalta. Lajiin emme ole koskaan tutustuneet sen tarkemmin, raviurheilu on täysin erilaji, vaikka kummassakin kärryt perässä ovatkin. Valjakkoajo oli varsin hienoa, upeine hevosineen sekä mahtavine varustuksineen. Pieni kateuden poikanen syntyi, niin hienosti valjakkohevoset kääntyivät, vaihtelivat laukkoja ja olivat ennenkaikkea 100% kuulolla. Pieni omantunnon kolkutuskin kävi, miksi en ollut koskaan aiemmin tutustunut lajiin, edes pintaraapaisun verran?

Valjakkoajoon ihastuneena jatkoimme matkaamme, päädyimme seikkailemaan varuste- ja tavaraviidakkoon.

Täytyy sanoa, että alue oli hyvin sekava. Joka nurkalta löytyi samoja tuotteita, hieman eri hinnoin. Kaikilla oli tietyt tuotemerkit: Kingsland, Spooks, Eskadron, HV Polo jne. Alue oli kuin hintasotaa, kuka uskaltaa hinnoitella kaikkein alimmaksi tuotteensa, jotta saa ne myytyä. Kauppaahan sinne jokainen näytteille asettaja oli kuitenkin tullut tekemään. Minusta se oli vähän sääli, ettei jokaisella ole sitä omaa brändiä mitä myydä, jolloin ei erotu massasta. Tuotteiden hinnoittelu oli monella epäonnistunut, minut karkoittaa heti kiinnostavan tavaran kohdalta hintalappu, joka on yber ylihinnoiteltu, vaikka myyjä olisikin tullut sanomaan, että ei se ole sen hinta, se on vain jäänyt siihen. Miksi se on siihen jäänyt? Karkottaakseen asiakkaan pois? Ensikosketus on itselleni se, joka antaa suuren kuvan siitä, päädynkö ostamaan vai en. Vinkkinä myyjille seuraaviin tapahtumiin; käykää ne tuotteet ensin  itse läpi asiakkaan silmin! Niin tehdään muissakin kaupoissa, vääriä hintoja ei saa olla esille, oli ne sitten liian suuret tai liian pienet.

Massasta erottui tälläkin kertaa liikkeet, joilla toimi  asiakaspalvelu joka tässä kohtaa sai suuren roolin omalla kohdallani. Ja teimmekin ostoksia sen pohjalta, kuka ja ketkä ottivat huomioon sen pienen 3-vuotiaan asiakkaan ja halusivat häntäkin palvella. Ei pidä vähätellä asiakkaan ikää tai kokoa!

Loppupeleissä kävi kuitenkin niin, että tapahtuma olisi vaatinut toisenlaisen lähestymisen, ja ehdottomasti kaksi päivää ja kellon! Seikkaillessamme tarvikekojujen joukossa, jäi itse se pääsisältö toiseksi. Olisi siis tarvinnut oman päivän siihen, että katsoo esityksiä sekä pääohjelmia, kytäten kelloa koska ohjelma alkaa ja missä, ja toisen päivän siihen, että etsii itselleen niitä varusteita joita oli etsimässä, saaden samalla itseään miellyttävää asiakaspalvelua, jota itse korostan yli kaiken!

Tapahtuma oli kuitenkin varsin mielenkiintoinen, täytyy vain muokata omaa lähestymisstrategiaa ensivuodelle ja ehkä jättää perheen lapset, kumpainenkin kotiin, jotta sisällöstä pääsisi nauttimaan vaivattomammin ja asiakkaana meidät otettaisiin tosissaan. Äitinä totesin tapahtuman olevan väärä paikka aivan perheen pienimmille. Kolmivuotias, hevosista aivan ylikiinnostunut tyttö jaksoi hienosti, mutta kotimatkalla oltiinkin sitten jo todella väsyneitä. Kahden lapsen vahtiminen siinä tungoksessa sekä sekalaisessa tavaraviidakossa olisi ollut mahdotonta.

Ensivuonna kuitenkin uudestaan, ehkä kahtena päivänä, tai jättämällä shoppailuosion kokonaan pois.

Meille tarttui mukaan lapselle hyvästä palvelusta ehdottomasti suuren maininnan ansaitsevana Hevostarvikeliike Kaviola ratsastushanskat sekä sukat.

Horzen huopatarjouksesta ponille ihka ensimmäinen, oma koulusatulahuopa. Voin kertoa, että ponikokoista huopaa etsittiinkin kiven takaa, sillä vähän jokainen liike oli keskittynyt hevoskokoiseen tavaraan. Tämä olisi ehdottomasti ollut hyvä tapahtuma myydä ponikokoista tavaraa.

Pikkuratsastaja osti myös ponilleen vaaleanpunaisen kumisuan, sillä äiti vahingossa rikkoi edellisen. Se olikin ehdottomasti tärkeyslistalla ensimmäinen, sillä eihän ponia voi hoitoo ilman kunnollisia hoitotarvikkeita, etenkin näin karvan lähdön aikaan.

Mukaan lähti myös vihdoin jalustinhihnat, tosin en vieläkään välty vaihto viikoilta, sillä Kotti sai vihdoin oman satulan. Jalustinhihnat löytyivät vähän sattumalta 15€ alekorista. Omasta mielestäni vähän violettiin taittuva ruskea, on ihan kivan näköinen estesatulassa, mutta eihän se istu niin nätisti Kottin mustaan satulaan.

Tokihan tallin sisustusta täytyi vielä yhtenäistää, ostamalla vihdoin Simolle ja Kotille karsinan oviin omat kyltit. Edelliset kyltit on ostettu 2010 Horse show'sta, ja nyt vihdoin sain Simollekin oman kyltin, eikä ponia tietenkään voinut unohtaa!

Kaikenkaikkiaan tapahtuma oli varsin mielenkiintoinen, monipuolinen sisällöltään ja toteutus onnistunut varsin mallikkaasti. Ehdottomasti kannattaa käydä! Paikan päällä on valinnanvaraa evästellä omanmaun mukaan.

Parhainta asiakaspalvelua sai niiltä, jotta myivät jotakin palvelua tai yhtä tuotetta. Kuten kumimattoja talliin ja traileriin, sekä shiatsu hierojalta, joka kertoi palveluistaan ja hoidoistaan antaumuksella.

Ja olihan tapahtumassa upeita hevosia!