Meillä oli Simon kanssa tänään vihdoin ja viimeinkin valmennus, mutta ilman viime hetken empimistä ei sinnekään lähdetty. Simo ja Kotti pääsivät aamuksi tarhailemaan ja eikös herra herkkämieli ollut tiputtanut etukenkänsä juuri tänä aamuna tarhaan! Onneksi se löytyi suhteellisen nopeasti, sillä keli oli sellainen, että tilsakumi on pakko olla mukana menossa. Renkaanvaihto kävi lähes kuin formuloissa, joten valmennukseen kerettiin aivan ajallaan.
Simo tuntui varsin pirteältä ja olikin mielellään lähdössä treenailemaan. Päivä alkoikin kävelemisellä ja kuulumisten vaihtamisella. "Enpä oikeastaan ole tehnyt juuri mitään.." -meiningillä. Toisaalta on parempi olla treenaamatta ollenkaan, kuin treenata huonosti, etenkin, kun hevonen oirehti lihasongelmia.
Siinä sitä sitten aloiteltiin töiden teko ravailemalla. Ensin kevyttä ravia kumpaankin suuntaan, etsien tahtia ja rentoutta, pyöreää kaulaa. Tainassa mahtavinta on se, ettei hän pakota minua ottamaan ohjia tai tuntumaa enemmän ja vääntämään väkisin päätä alas taivaista. Vaan antaa meille, etenkin Simolle, sen tarvitseman ajan ja rauhan, jolloin rentoutuessaan hevonen tulee sitten aivan itsestään pyöreäksi, kohti tuntumaa ja ravaa läpi kropan. Kun tarvittava rentous oli saavutettu, aloitimme taivuttamisen ja asettamisen kaarteissa sekä isoilla ympyröillä. Taina painotti huomiotani hevosen päähän: Korvat on oltava samalla tasolla, sisäkorva ei saa laskea alas ja pää kallistua ulospäin. Korjaus nopealla, pehmeällä sisäkädellä "suunpieltä ylöspäin" ja käsi takaisin paikalleen. Oli tärkeää myös huomioida se, ettei Simon kaula kaarru sään etupuolelta kahteen suuntaan. Simo pullauttaa mielellään kaulansa s-muotoiselle mutkalle, etenkin vasemmassa kierroksessa, jolloin hevonen ei taivu rehellisesti koko kropastaan ja tasapainoinen taivutus meneekin täysin kanttaamiseksi. Siispä oli tärkeää taas jatkaa lapojen siirtämistä ulospäin, ajatella muotti, jossa hevosen lavat ovat kummatkin yhtä korkealla, pystysuorassa, jolloin liike pysyy samankokoisena kummastakin etujalasta, vaikka olemme ympyrällä. Ympyrän ratsastus neljällä kulmalla auttoi paljon hahmottamaan minua hallitsemaan Simon kroppaa paljon paremmin, kuin pelkän ympyrälinjan ajattelu.
Kun olimme saaneet varsin mukavat alkulämmöt, alkoi ehkä kaikista painajaisistani pahin asia -> harjoitusravi. Olen hyvillä mielin saanut keventää aina, sillä hevoseni on ollut nelivuotias, eikä niillä istuta alas satulaan. Taina kuitenkin muistutti kesän tulevan päivä päivältä lähemmäksi, ja allani on jo viisivuotias ratsu, en voi enää skipata harjoitusravia vuodella eteenpäin, mikäli mielin kisata ikäkauden tasolla. Harjoitusravi on suomeksi hauska käsite, sillä siitä puhuttaessa tarkoitetaan yleensä ravia jota istutaan alas satulaan.Vaikka todellisuudessa se on vain yksi ravin tempoista, eikä siinä millään tavalla viitata siihen keventääkö ratsastaja vai istuuko se alas satulaan.
"Harjoitusravissa, joka on kootun ravin ja keskiravin väliin
sijoittuva askellaji, hevosen tulee liikkua luonnollisessa tasapainossa
ja tahdissa irtonaisena ja jäntevästi. Takaosan liikkeen on oltava
tarmokasta ja kuolaintuntuman on oltava pehmeä ja tasainen.
Harjoitusravissa ei vaadita kokoamista, mutta takaosan on työskenneltävä
tarmokkaasti ja voimakkaasti." - SRL
Meillä kuitenkin tänään tarkoitettiin nimenomaan satulaan istumista, siinä ravissa jossa juuri sillä hetkellä etenimme. Simon ravi on hankalaa minulle. Minun on siinä hankala oikeasti jo keventääkin, sillä sen jousto ja liito on aivan toista, mihin olen tottunut aiemmilla ratsuillani. Simo oikeasti ravaa allani, niin että ravistakin löytyy todella liitovaihe. En ole vielä päässyt täysin sinuiksi hevoseni ravin kanssa. Harjoitusravi on siis ehdoton nou-nou! Mutta koska Taina sitä vaati, oli minun yritettävä. Istuttuani satulaan, hevoseni tarjosi laukkaa. No tottakai se tarjoaa sitä, mihin se on oppinut, kun täti tuuppaa persuksen satulaan ja heilauttaa vähän lantiota, täytyy nostaa laukka. Kun yritykseni istua satulaan ei tuottanut meille raviaskelia, täytyi minun muuttaa taktiikkaani. "Pidä lantio paikallaan" ja niin minä sitten jämäytin lantioni paikalleen, ettei hevonen vain tarjoaisi minulle laukkaa, samalla jännitin tiedostamatta koko kroppani, etenkin vatsalihakset ja Simo olikin jo siinä vaiheessa tulkinnut pyyntöni ja siirtyi käyntiin. Vain virheitä tekemällä voi oppia, täytyi siis olla lantion kanssa jämäkkä, mutta rentouttaa muu kroppa, oli lupa hölskyä ja heilua, kunhan käsi pysyi paikallaan. Tai ainakin täytyi pyrkiä siihen.
Koska harjoitusravi osoittautui aluksi todella hankalaksi, saimme helpotusta ja istua vain lyhyet sivut satulaan ja keventää pitkällä sivulla. Pian sainkin ideasta kiinni, pystyin hetkittäin istumaan ravissa satulaan. Saimme tehtyä ympyröitä ja löysimme yhteistä rytmiä. Vasemmassa kierroksessa hallitsin itse kroppani paremmin, jonka vuoksi siihen suuntaan istuminen tuntui ajoittain naurettavan helpolta. Lisää treeniä, pienissä pätkissä, etenkin minulle!
Pienen happitauon jälkeen jatkoimme laukkassa työskentelyä. Aloitimme meille vaikeammassa eli siinä vasemmassa laukassa. Ensimmäinen nosto sujui kuitenkin hyvin, mutta laukasta puuttui eteenpäin pyrkimystä, joka lopulta päättyi pukkiin, sillä käytin pohjetta turhan ahdistavasti. Uudella yrittämällä keskityin vain istumaan liukumäkeen ja pitämään jalan rentona. Maiskutuksella lisää intoa laukkaan ja tasainen, pehmeä käsi. Ei tarvinnut välittää yhtään mistään muusta kuin siitä, että hevonen laukkaa iloisesti eteenpäin. Saimmekin aikaiseksi hyvän pätkän laukkaa vasemmassa kierroksessa, jonka jälkeen saimme ravata eteen alas -venyttäen. Suunnan vaihdon jälkeen oikeaa laukkaa. Oikeassa laukassa saimme tehdä myös ympyröitä ja keskittyä asettamiseen ja taivuttamiseen, hevonen tuntui todella hyvältä ja vastaanottavaiselta.
Laukan jälkeen jatkoimme hetken vielä käynnissä. Periaatteenani on ollut nuorten kanssa tehdä mahdollisimman vähän käynnissä töitä. Pääsääntöisesti siis käyntiä löysin ohjin. Tänään kuitenkin harjoiteltiin vielä keskikäyntiä tuntumaa kohti. Ei liian lyhyellä ohjalla, sillä kaulalle oli annettava tilaa, mutta kuitenkin niin, että minulla oli selkeästi ohjat kädessä ja määräsin hevoselle raamit, johon sen oli mahduttava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti