Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

28.9.2016

Jokaisella tytöllä pitäisi olla oma laatuponi..

..tai kaksi!
 

Ja ponihan on niin kauan laadukas, kunnes toisin todistetaan!

Frodo on nyt muutaman päivän yli kolme kuukautta vanha. Edessä alkaa olla ruma ankanpoikanen -vaihe, joka kestää seuraavat vuodet. Eli varsa ei ole enää edukseen tässä kasvuvaiheessa. Seuraavan kerran varsan todellista laatua näkee sitten vuosien päästä, kun suurimmat kasvut on kasvettu. Nyt vain odotellaan niitä hetkiä ja nautitaan ihan nätista rumasta ankasta




Viime kerran äijä oli tällä kerralla varsin asiallinen, jopa yllättävän yhteistyöhaluinen. Frodolla oli edessä hännän sekä takapuolen pesu. Varsan ensi hetket menivät vatsan osalta varsin mallikkaasti, eikä varsaa tarvinnut vimmatusti pestä, mutta laitumelta tarhaan siirtyminen, sekä tallin muiden asukkaiden saapuminen pihapiiriin oli saanut varsan vatsan sekaisin. Operaatioon varustauduttiin varsin sotilasvoimin. Ihan ensimmäisenä ponit karsinoihin, Frodo tietenkin jo tottuneena ja kokeneena konkarina menee äitin vieressä olevaan omaan karsinaan. Siellä Frodo on viettänyt pieniä hetkiä elämästään jo useita kertoa. Pieni hetki on yhtä pitkä, kuin ruokakupin tyhjennykset yleensä ovat. Eli lyhyt. 

Frodon karsinan oma lamppu vaati vaihtoa. Mutta hämärään tottuneena ajattelin aloittaa varsan ja pesusienen toisiinsa tutustuttamisen, ennen kuin apukädet joutivat lampun vaihdosta avuksi. Muutaman kerran pyörittiin karsinan ympäri, kunnes todettiin, että eipä tässä kyllä mitään kummoista tapahdu. Ja ennen kuin valoistus saapui karsinaan, seisoi poni paikallaan karsinassa samaan aikaan, kun täti jynssäsi peppua pesusienen kera. Näppärää, näin se homma käy kuin junan vessa! 




Kun poniotuksen takalisto oli kropasta saatu jynssättyä, oli hännän vuoro. Häntä on usein arkapaikka, joten sen upottaminen vesisankoon tehtiin rauhassa. Varsalla häntäruoto tulee vielä hyvinkin nopeasti vastaan, ja siinä vaiheessa kun ruoto kastuu, yleensä saadaan myös pahimmat sähärit, jos niin on käydäkseen. Mutta sinne meni sankkoon häntäruodonpää ja pian oli koko häntä niin syvällä sankossa, kuin olla vain voi. Jestas miten asiallista ja fiksua toimintaa varsalta! Sehän lopulta oli jo nukahtaa koko operaatioon. 

Hännän pesun jälkeen oli vuorossa kuivatus, joka sekin sujui varsin näppärästi, siinä silmiä lepuutellen. Emätammalla alkoi olla jo hiukan halukkuutta tallista ulos, mutta Frodo oli oikein tyytyväinen saadessaan kaiken huomion. Ja koska varsa niin kauhistuttavan asiallisesti karsinassaan tapitti, päätimme nautiskella hetkestä koko huvin edestä. Siispä harjasin varsan. Olikohan varsan ensimmäinen harjaus? No, mutta sama meno jatkui, miltei jo kuorsauskin alkoi kuulua.

Harjauksen jälkeen, ei muuten ollut laajasti harjaus pinta-alaa, kuuluu hoitotoimenpiteisiin luonnollisesti myös kavioiden puhdistus. Onhan niitä (etu)jalkoja nosteltu pariin otteeseen kohtalaisella tuloksella laitumella. Mutta, että sain kaviokoukun kanssa kaikki jalat käydä läpi ja aikaa kului ehkä minuuttu ensimmäiseen jalkaan ja loppuihin tasan sen mikä likaisen, kengättömän kavion puhdistukseen menee. Käsittämätöntä! Jos kaikki koulutus sujuisi yhtä mutkattomasti, olisi homma lasten leikkiä. 





Ennen talliin ottoa ja onnistunutta pesuoperaatiota, varsa väsytettiin kuvaamalla, tai siis kuvia varten juoksuttamalla. Tietenkin, kuinkas muutenkaan sitä olisi saanut karsinassa lähes kuorsaamaan. Hieman oli nahkean oloista turvan nosto ruuan ääreltä. Nahkeinta äidiltä, hyvänä kakkosena mummo ja Frodo reppana jäi tässä kohtaa (vain hiuksen hienosti) pronssille. Mutta kyllä se muutaman askeleen silloin tällöin pyrähti. 





On se vain kaunis vaikka kuinka olisi rakeisia kuvia!

2 kommenttia: