Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       Muistoissa       ::      

12.9.2016

tanssi kanssain, nelijalkain!

Satularumba vaihtui valssiksi, ennen kuin alkoikaan.

Kottilla on ollut tammikuusta lähtien Wintecin pony dressage, koulusatula. Penkin koko on ruhtinaalliset 15" ja leveyttähän satulasta saa säädettyä näppärästi ja edullisesti kaarilla. Satulaa voi myös muokkailla muokkauspalojen avulla jonkin verran. Satula oli ponille varsin hyvä, mutta kesän kuluessa poni kehittyi, monelta osin. Satula ei. Satula oli ratsastajalle aavistuksen, jos toisenkin, pieni. 15" satula ei ole aikuisen ihmisen satula, mutta jos ponin selkään ei pidempää laiteta, niin silloin mukaudutaan olosuhteisiin.

Ponin kehittyessä kesän aikana, myös loimimitta kasvoi, ja satulansija! Niinpä alkoi projekti "hieman suuremman satulan etsintä!"
 


Tarkoitus oli käyttää poni satula.comin pisteellä nh-festareilla, mutta maneesiin siirretty luokka hankaloitti asiaa, ja loputa se jäi kokonaan. Keskustelinkin facebookin kautta satula.comin kanssa ja päädyimme kokeilemaan muutamaa satulaa. Amerigoja suositeltiin jopa 17" kokoon asti. Mutta päätin aloittaa edullisemmasta päästä.

Ongelmaksi muodostuu edelleen ponin leveys. Poni on leveä, joten siihen ei ihan medium leveydet sovi. Pieniä satuloita on kovin vähän leveinä. Toinen kriteeri satulalle oli muokkauksen mahdollisuus. Olen jo saanut todeta, että poni muokkautuu todella nopeasti. Satulan on kyettävä samaan. Niinpä skippasimme kaikki satulat, joita ei voi muokata leveyden puolesta.

Homma aloitettiin ottamalla ensimmäisenä sovitukseen Prestige. Satulana merkki on minulle monella tapaa tuttu. Onhan minulla ollut merkiltä useampi versio Versailles, Doge, Meredith, Roma. Kaikkia satuloita on yhdistänyt yksi ja sama asia, niissä on ollut helppo ja luonteva istua.

Nyt sovitukseen ensimmäisenä tuli leveydeltä 36 ja penkkikoolta 16" Lucky dressage idol D. Lucky dressagea olen kerran aiemmin päässyt kokeilemaan vieraalla ponilla, mutta perusmallia ei meidän koolla löytynyt, joten jouduimme ottamaan deen kera idolin. D tarkoittaa tuplanahkaa. Prestigen satuloita voi muokata +/- 2cm ja niillä on ikuinen runkotakuu.


Sovitellessani ponille uuden karheaa satulaa, se vaikutti yllättävän hyvältä. Olin asennoitunut projektin olevan pitkä ja tuskainen, sillä aiemmat sovitukset ovat ponin kohdalla olleet aikalailla mahdoton tehtävä. Koeratsastus olikin sitten kovin selvä juttu, sillä poni liikkui niin vapautuneesti ja irtonaisesti. Minulle satula on paljon paremman kokoinen, kuin wintecin satulamme, joka toki parantaa jo itsessään ponin liikkumista, kun painopiste on oikealla kohdalla selässä. Satula on aavistuksen jopa leveä, joten pintelipatja pääsi taas pelastamaan tilanteen.

Niinpä meille jää nyt Prestigen satula toistaiseksi vuokralle. Toivon jostain tarjoustalosta löytäväni edullisesti paikattomat ratsastushousut, sillä tuon satulan kanssa silikonipaikat ovat so last season. Satulan nahka on niin pitävä, että siihen oikein liimaantuu kiinni ihan peruspöksyilläkin, ilman liimoja tai silikoneja, kokopaikatkin tuntuvat turhalta. Polvituet ovat tarrakiinnityksellä, joten ne on helppo säätää omaan reiteen sopivaksi, tai ottaa kokonaan pois. 

Satularumban lisäksi poni on maastoillut ja treenaillut esteitä. 

Viikko sitten poni kävi ratsastajineen Mikko Mäentaustan estevalmennuksessa, kirjaimellisesti keskellä yötä. Mikko oli niin perusteellinen ja tarkka jokaisen ratsukon kanssa, että valmennukset hieman venyivät ja ratsastaja jalkautui ponin selästä puoli 12 yöllä. Valmennuksen anti oli varsin positiivinen. Mikon mielestä ponilla voi hyvin aloittaa kokoamista ja lisätä vaatimustasoa perustreeniin. Esteillä tehtävät on pidettävä edelleen selkeillä linjoilla, mutta mukaan voi hyvin ottaa erikoisesteitä. Poni on ikäisekseen erittäin hyvällä mallilla, sillä on hyvä ja varma asenne työntekoon ja hyppäämiseen.
Poni kävi vielä viikolla toisen kerran estetreeneissä ja tilanne vaikuttaa erittäin lupaavalta laatuponikisoja varten. Poni suorittaa vaadittavat tehtävät helposti ja ongelmitta. Loppu on sitten tuomareiden mieltymyksistä kiinni.

Muutoin olemme Kottin kanssa vain maastoilleet, sillä en halua sitä nyt kyllästyttää sileän työskentelyyn kentällä. Olemme maastossakin painottaneet kontrollia ja harjoitelleen askellajin sisällä siirtymisiä, sekä kiipeilty kovasti. Täytyyhän uuden satulan maasto-ominaisuudet testata kunnolla. 

Siinä missä satulan kanssa saa huokaista helpotuksesta, ei kameralle kuulu yhtä hyvää. Huoltoliikkeesta on tullut valitettavia viestejä, jotka alkavat pian kuulostaa jo surkuhupaisilta. "Varaosa kameraanne ei ole vielä saapunut, toivomme sen saapuvan mahdollisimman pian!"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti