Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       Muistoissa       ::      

13.11.2016

Kadonneen mussukan takaisin saamisen riemua!


Meillä Isänpäivää vietettiin kuin mitä tahansa normaalia päivää. Aamulla hevoset ulos, päivällä lisää ruokaa turvan alle ja illalla ne otetaan vielä sisälle, päivällä siivottuun talliin. Hevosten ruokailujen välissä kävimme myös liikuttamassa ne. Tällaiset mahtavat talviset kelit ja yhteinen vapaapäivä, mikäs sen parempi tapa viettää aikaa kuin näin?  

Oma talli on valinta, joka on tehty. Eikä se ollenkaan kaduta. Minusta on ihanaa, että hevoset ovat omassa pihassa, vaikkakin se tarkoittaa myös jatkuvaa kotona oloa ja niiden hoitamista. Mutta onhan tämä ihan toista kuin käydä kerran päivässä vieraalla tallilla hoitamassa omaa hevostaan, joka on oikeasti yhtä vieras itselle kuin naapurikarsinan kaveri. Ja toisaalta meidän perheessä iskä on kunkku joka tapauksessa, aina. Ei siihen yhtä päivää tarvita. Iskää juhlitaan ja rakastetaan 365 päivää vuodessa.



Simo-Petteri on päässyt klipperin hellään huomaan ja ihan itse sain kokonaan ajella karvat hevosestani. Yleensä tällaiset toimenpiteet tekee perheen kunkku, sillä jotenkin se vain sujuu siistimmällä jäljellä hänen tekemänään, mutta nyt sain hoitaa koko homman ihan itse. Aikamoista suhraamistahan se oli, siistin jäljen saamiseksi. Miten se näyttääkin niin paljon helpommalta? Mutta kaikkinensa olen lopputulokseen ihan tyytyväinen. Nyt kun hevosen liikkumista ihmisen toimesta on aloitettu harrastamaan ahkerammin, on tärkeää saada hevonen heti treenin jälkeen kuivaksi, jottei se kylmetä itseään ulkoillessa. Ilman karvoja kuivuminen on nopeaa ja hikoilukin vähenee.



Simo on liikkunut hyvin sekä liinassa, että ratsastaen. Sen ylimääräiset hölmöilyt ovat vähentyneet liikunnan säännöllistymisen myötä, jonka takia siitä on tullut taas ihan kiva hevonen kaikkinensa. Ratsastaessa se sietää jo ratsastamista jalalla ajoittain todella hyvin. Välillä vielä herne saattaa mennä nenäonteloon hetkeksi, mutta enenevissä määrin hevonen on parempaan suuntaan menossa. Se jopa jo ravaisi ratsastajan kanssa mieluummin kuin kävelisi, joka tämän otuksen kohdalla on varma merkki siitä, ettei asiat voi olla enää kovin huonosti. 

Koko kauden poneilu on tehnyt itselleni tehtävänsä. Minä heilun ja hölskyn kuin perunasäkki läsipäisen ruunani selässä, jonka askellus on hieman erilaista kuin ponin. Etenkin keventäessä olen koko ajan menossa aivan liiallista vauhtia, hevosen liikkeeseen mukautuminen on vaikeaa. Mutta eihän tähän auta muu, kuin ratsastaa useammin ja yrittää keskittyä siihen isomman otuksen liikkumistapaan, nyt kun ei tarvitse kokoajan olla selviytymässä seuraavasta askeleesta tai alati tulevista kiukunpuuskista.




Mussukka on siis vähän kerrallaan palautumassa omaksi itsekseen, 
maailman ihanimmaksi hevoseksi!




4 kommenttia:

  1. Onpa ihania uutisia! Toivottavasti kehitys jatkuu positiiviseen suuntaan jatkossakin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, niin minustakin! :) Toivossa on hyvä elää..

      Poista
  2. Mun hevosella myös löydetty sama ligamenttivamma sään takaa.Miten teillä oireili alkuun ja miten kuntoutus sujunut?Sain ohjeeksi kävelytystä,kuinka paljon te kävelitte kuntoutuksen ajan? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On hankala sanoa, miten tämä yksittäinen remppakohta oireili, sillä meillähän on myös ligamenttivamma SI-alueella. Varsinaisesti hevonen on ollut rempallaan jo puolitoista vuotta, aluksi maha oireita, jotka eivät hoidoista ja muutoksista huolimatta parantuneet pitkäksi aikaa. Kaikkinensa hevonen on ollut jaksoittain parempi, mutta välillä oli todella huono ja haluton.
      Meillä oltiin rajoitetulla liikunnalla, pienessä laitumessa koko loppukesä. Vaiva paikannettiin heinäkuun puolella ja pelkkää rauhallista oleilua laidunkauden loppuun syyskuun puolelle. Siitä pikku hiljaa klinikkakontrollien jälkeen liikuntaa varovasti lisäillen. Sai siis 3x shocwave hoitoa takaosaansa. Nyt saa jo liikkua ja aktivoida takaosaa, ratsain, mutta kokoamistyöskentely on vielä kiellettyä.

      Varsinaisesti ei siis paljoa kävelytetty, vaan sai rauhakseltaan itse liikkua laitumella omaan tahtiinsa.

      Tsemppiä teille toipumiseen!

      Poista