Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       Muistoissa       ::      

17.11.2016

Poni opettelee uutta


Talven ihmemaa, oli ja meni. Oli ilo saada harrastaa talvisissa maisemissa tätä mahtavaa lajia. Mutta sinne meni lumet ja ihmemaan ainekset, vetenä maan alla. Jäljelle jäi vain synkkyys ja liukkaus, sitä todellista Suomea tähän aikaan vuodesta. 

Ensimmäisten lumien saapuessa minä olin elämässä vielä täysin kesää, hevosten kengityksen suhteen. Hevoseni kengitettiin kuukausi sitten kesäkenkiin. Kenkiin, jotka eivät tue millään tavalla talvisia olosuhteita. Kuka olisi arvannut, että talvikelit tulevat näin pian? No ehkä joku meteorologi, mutta eipä sellaista tästä taloudesta löydy. Ja toisaalta kuivaheinää tehdessä ei niihin pitkiin poutiin ja sadejaksoihin ollut lainkaan luottamista, päin vastoin. Muistellen vielä edellistä vuotta, oli jouluaatonaattona valmennus täysin kesäisissä olosuhteissa, joten miksi kiirehtiä lokakuun puolella talvikenkiä jalkoihin? 


Niinpä jouduimme rustaamaan rautakenkiin itse reijät ja hokit paikalleen. Etujalat on valmiina kummallakin, takajalat ovat ilman kenkiä. Eipä keräänny tieratkaan taakse, mutta takajalatkin tarvitsevat kengät, etenkin Simolla, jonka kavion vääränlaista kulumista on nyt jo tovi hoidettu. 

Talven lomassa Gottfrid on opiskellut uusia asioita, vähän kerrallaan. Koska laukka on ponille kaikkein helpointa ja luontevinta, on sen työstäminen helpointa. Loogista, eikö totta. Niinpä olemme treeneihin ottaneet mukaan laukanvaihdot käynnin kautta. Ponille on aina ollut helppo siirtyä laukasta käyntiin. Se on ollut sille jopa paljon luontevampaa kuin laukasta raviin siirtyminen. Nyt toki olemme vuoden työstäneet vain laukka-ravi siirtymisiä, jonka vuoksi se on ponille jo helppoa ja estetreeneissä poni vaihtaa myös laukat ravin kautta, joten siirtymiset ravin ja laukan välillä sujuvat nopeasti ja helposti. Viisivuotiaalta vaaditaan laukanvaihto vain käynnin kautta, vasta kuusivuotiaalla se vaaditaan laukan sisällä, joka meille tulee olemaan todella hankalaa. Poni on niin pieni, vikkelä ja tasapainoinen, että sen on helpompi mennä pienellä ympyrällä vastalaukkaa kuin vaihtaa myötälaukkaan. Tämä ei todellakaan ole luonnostaan vaihtaja, jota taas Simo on. Mutta se on huolenaiheena vasta sitten, kun on aika siirtyä vaativiin luokkiin, joten sitä on turha tässä kohtaa murehtia. 

On kahdenlaista koulukuntaa, niitä jotka tykkäävät opettaa ensin vahvan vastalaukan ja vasta sitten vaihdot, ja niitä joiden mielestä on ehdottomasti opetettava vaihdot ensin, sillä se ei onnistu enää sitten, jos vastalaukka on vahva. Ja sitten on meitä muita.. Itse tykkään opettaa vastalaukan ensin ja aloittaa vaihtojen työstämisen käynnin kautta.


Meillä vaihdot aloitettiin nyt käynnin kautta, koska se on viisivuotiaiden hevosten vaatimus. Kottille laukasta käyntiin siirtyminen oli siis jo luontevaa ja helppoa, mutta käynnistä laukkaan siirtyminen ei ole niin luontevaa. Kotti jää käynnissä mykäksi pohkeelle ja pohkeen taakse, jonka takia laukannosto on vaikeaa, kun avut ei mene kuuleville korville. Siispä ensin työstämään käyntiä pohkeesta eteen, kohti ohjaa. Hereillä ollessaan poni reagoi helposti ja nopeasti apuihin. Ponin ongelma on vain se, että se helposti ottaa pidättävät avut - siirtyminen laukasta käyntiin - taaksepäin ajatellen, jolloin siirtyessään käyntiin se jää heti pohkeen taakse. 

Jotta siirtymisistä saadaan hyviä, on tärkeää pitää hevonen hereillä ja kuulolla koko ajan. Kotti on nukahtavaa sorttia, se ottaa jokaisen alaspäin siirtymisen lupana nukahtaa, jonka vuoksi se täytyi herätellä ratsastamalla heti siirtymisen jälkeen reippaasti eteenpäin, jotta sille syntyisi askellajeissa alaspäin siirtyessäkin ajatus eteen. Ilman kunnon siirtymää laukasta käyntiin, ei voi saada hyvää siirtymistä käynnistä takaisin laukkaan. 


Kotti on nöyrä ja oppivainen, jonka vuoksi sitä ei tarvitse muistutella samoista asioista montaa kertaa ratsastuksen aikana. Ja toisaalta se on eteenpäin pyrkivä ratsu, jonka vuoksi sen ratsastaminen on kevyttä ja helppoa itselleni, tykkään enemmän menevistä ja eteenpäin pyrkivistä ratsuista. 

Ensin teimme kunnollisia huolellisia siirtymisiä kummassakin laukassa uraa pitkin. Käynnistä laukkaan, hyvää laukkaa hetki, pieni kokoaminen ja siirtyminen käyntiin. Kiireellisesti ei tule hyvää, ja näin ensimmäisten harjoittelujen aikana on turha laskea askelia. Siispä kävelimme pitkän pätkän, niin että sain ratsastettua hyvin ponin hereille ja sain onnistuneen siirtymisen takaisin laukkaan. Siirtymiset sujuivat hyvin uralla kumpaankin suuntaan, vaihdoimme tehtävän lävistäjälle. Lävistäjän alkupuolella siirtyminen käyntiin ja loppupuolella toiseen laukkaan. 


Vähän kerrallaan käyntipätkää lyhennetään. Yhdellä ratsastuskerralla se on täysin tarpeetonta, sillä meillä ei ole kiire saada ponia vaihtamaan nopeasti kahden käyntiaskeleen aikana. Pääasia on, että siirtymiset ovat sujuvia ja tasapainoisia, jolloin käyntipätkän lyhentäminen käy kuin itsestään. 

Siirtymiset lisäävät myös ponin voimaa ja kykyä kantaa itseään, sekä tasapainoa, josta kaiken sujuminen on lopulta kiinni. Ilman tasapainoa ei ole yhtään mitään muutakaan. Meillä jatkuu treenit ja huomenna poni pääseekin taas oman lajinsa pariin, esteille.


 

2 kommenttia:

  1. Kateellisena aina näitä Kotti-kuvia ja -postauksia lueskelen, sillä vaikuttaa juuri sellaiselta ponilta, jota itsekin mieluusti ratsastaisi! Olisipa meilläkin mamma hankkinut tuollaisen kun olin pienempi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kotti on kyllä enemmän, kuin mitä koskaan olisin ponilta voinut toivoa! Ihan käsittämätön otus <3

      Poista