Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

27.2.2017

Operaatio suitsiin totutus osa 1

Karmea keli, tuuli aivan vimmatusti. Ostin Kottille Back on Trackin fleecepeiton, sellaisen, joka ei niinkään ollut tarkoitettu hevosille, vaan ihmisille. Mutta se oli aivan täydellisen kokoinen peittämään poniinin kokonaan, korvan takaa häntään asti. Ennen kuin sain sen vietyä tallille, kääriydyin siihen itse. Eikä sieltä tehnyt mieli nousta talliin hoitamaan hevosia ulkoilmaan. Mutta pakko.


Tarkoitus oli jatkaa laukkatreenejä ratsutettavan Tahvon kanssa, jonka kanssa olemme kertaalleen saaneet selästä laukkaa. Ei mikään helppo tehtävä ponille, jonka rotuominaisuudet eivät niinkään tue laukkaamista. Pitkällisen harjoittelun tuloksena laukka kuitenkin löytyy jo helposti ilman ratsastajaa.

Kottilla oli edellisenä päivänä estetreenit. Olen pyrkinyt pitämään toisten nurkissa varusteita vain pakollisen määrän verran. Kuskaan päivittäin rehut, harjakassin, suojat ja estetreeneihin myös satulan kotoa tallille. Pidän vain suitset, koulupenkin ja päällä olevat loimet Kottin luona. Nyt kuitenkin kaksi satulatelinettä oli vapautunut satulahuoneesta ja pitkän työpäivän jälkeen, nälkäisenä ja väsyneenä, kädet täynnä muita kantamuksia, päätin helpottaa itseäni. Estesatula voi ihan hyvin jäädä koulusatulan alla olevaan tyhjään telineeseen. Ja sinne jäi myös vyö.


Vyö, jota lainaan myös Tahvolle! Eipä siis auttanut muuta, kuin toivottaa Tahvolle onnellista vapaa päivää, josta poni ei suinkaan pahoittanut mieltään. Minulla pukeutuminen oli kuin Siperian pakkasiin, joten jotainhan täytyi tehdä. Siispä Frodolle varatut pienet suitset pääsivät käyttöön.

Frodo ja Roki ovat erottamattomat. Tai oikeastaan Roki on kuin sieni, joka asuu Frodossa. Frodo pärjää tästä kaksikosta vallan mainiosti yksinkin. Sitä ei haittaisi laisinkaan, vaikka kaveri olisi hetken tai vähän pidempäänkin muualla. Mutta Rokilla on valtava hätä, jos kaveri poistuu kauemmaksi, vaikka olisikin näköetäisyydellä. Frodo suitsittiin tarhassa. Sehän onnistui juuri niin hyvin kuin riimun laittokin. Suitset eivät olleet Frodollekaan aivan optimaalisen kokoiset. Otsapanta on liian lyhyt ja korville varattu tila on minimaalinen. Se onneksi on muutettavissa otsapantaa alaspäin siirtämällä, mutta en nyt kovin tyytyväinen noiden suitsien kokomaailmaan ole. Mille ponille ne on oikein tarkoitettu?

Mutta totutteluun ne saavat nyt kelvata, täytyy vain vaihtaa timanttiseen otsapantaan! Frodo ei suitsista ollut moksiskaan, jos ei nyt riemustakaan kiljunut. Se on sellainen kaikki käy -tyyppi. Riimu suitsien päälle ja menoksi. Frodo pääsi isännän kanssa tarhan ulkopuolelle jaloittelemaan lumiselle laitumelle, jossa on vähemmän liukas pohja. Minun täytyi jäädä pitämään sienikasvustosta huolta, joten me jäimme Rokin kanssa tarhaan, sillä varsa siellä tuskin yksin olisi pysynyt. Voi sitä hädän määrää, josta Frodo ei ollut välittävinäänkään.


Lyhyt ero tuntui Rokista  varmasti pitkältä, mutta se on hyvää harjoitusta kummallekin, etenkin Rokille. Elämä ei voi jatkua loputtomiin Frodon persukseen nojaten. Kuolaimet oli Frodolle ihan simppeli juttu, vaikkei ne olleetkaan vadelman höysteiset, heti lämpimät ja pehmyt metalliset, vaan ihan tavalliset kolmipalat.  

Suitsien mullistavassa maailmassa olen onnistunut tekemään pienen, edullisen ostoksen. Minun on vaikea ostaa varusteita, koska olen niin tarkka siitä, että niissä on kaikki varmasti juuri niin kuin haluan. Mutta Siiri tarvitsi suitset. Kasvattajan saatesanat "osta mitä tarvitset, et olisi kuitenkaan huolinut minun hankkimia.." kuvaavat aika paljon sitä, millainen olen hevosten varusteiden kanssa. Mikään muu ei hankaloita arkea niin paljon, kuin varusteet, jotka ovat arjessa toimimattomia. Hankalat soljet, laaduton nahka, epäkäytännöllisyys jne. Ne syövät aikaa ja kuluttavat hermoja.

Siirille löytyi käytetyt suitset facebookin heppakirpparilta. Tai ainakin kelpuutin ne ostettavaksi ja liitin niihin Simon vanhat turtle topit, jotka uskoin olevan Siirille hyvän kokoiset. Suitset päähän, satula selkään ja kentälle. Jonka jälkeen ratsastajakin kipusi selkään. Fiksu tamma!
pst. tämä kuvan poni ois myytävänä!

4 kommenttia:

  1. Olen huomannut, että ainakin pony-kokoisissa suitsissa on aina liian lyhyt otsapanta. Omalleni olenkin hankkinut pony-kokoisiin suitsiin cob-kokoisen otsapannan. Olen ajatellut, että ehkä welsheillä on leveämpi otsa kuin muilla poneilla, mutta ilmeisesti ongelma onkin ihan niissä suitsien mitoituksissa. Jos yrittäisin pitää ponillani suitsien mukana tullutta otsapantaa niin sillä tulisi melko varmasti pää kipeäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on ihan sama ongelma. Otsapantojen takia on turha tehdä suitsiostoksia, kun pannat kauttaaltaan liian lyhyet. Kottilla on full kokoinen otsapanta, mutta Frodon otsa on paljon pienempi ja kapeampi, eikä tuo ponikokoinen käynyt siihen lainkaan.

      Poista
  2. Mä alan olla jo ihan sekaisin, että kuka on Tahvo ja kuka on Siiri? :O Sen nyt ehkä tajusin, että Roki on se Frodon ikäinen kaveri. Onkos Roki muuten sinun oma, vai ylläpidossa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tahvo on meillä vain Kottin maneesilla olo ajan ratsutuksessa oleva, kuvien pieni poni. Siiri on tallin uusin tulokas, forestitamma, pysyvämpää asukaskuntaa, josta varmasti myöhemmin teen esittelyn. Juuri sain vasta frodon esittelyä tehtyä. :D Roki on meillä tallivuokralaisena, ei siis oma, eikä ylläpidossa, vaan täysihoitoasiakkaana.

      Poista